Saturday, May 24, 2008

Ei nyt puhuta mistään positiivisuudesta



Leikin niin usein niin rationalista ja tiedostavaa, psykologin tuolilla silti kaikki on ihan muuta. Minua kyllästyttää kaivella kovasti menneitä aikojani, sillä a) ajatusmaailmani on ollut ihan erilainen b) olen tosi huono arvioimaan 'koska' ja 'minkä ikäisenä' c) se on jo mennyttä = ei kauheasti paina mieltä, kiinnosta. Jos jostain geenistä voisin kukittaa äitini niin lyhytvihaisuudesta ja anteeksi antamisesta. Siispä, psykatädin varovasti kysellessä "Onko sulla ollut lapsuuden traumaa, vaikka jotain josta et haluaisi puhua/ajatella?" Ei. "Jos sä voisit suuttua jollekin henkilölle niin kuka se olisi?" ... Kyllä pällejä itsevihan täyttämään maailmaani mahtuu, mutta ei mulla ole ketään tai mitään sormella osoitettavaa sairaudestani.

Tämä iltapäivä ei ole ollut ihan niitä parhaimpia. Sain kuulla ihanan uuden ystäväni yrittäneen itsemurhaa. Poika, terä, kuulostaa jo omiin korviini liiankin tutulta. Onneksi henkilö on kunnossa, mutta vituttaa, surettaa, hankala ajatella. Samalla oma poikakaverini vetää ties kuinka monetta viikkoa pulttia jostain televisiosta, jonka hänen olisi määrä saada synttärilahjaksi. Kun kaikkialla pitää jonottaa, odottaa, ei tipu luottoa, seuraava toimitus vasta kuukausien päästä. Samalla pitää pitää huoltaa porukoiden räkivästä koirasta ja ties mistä muusta. Maallisia asioita, kamoon töllötin, mutta ihan samalla tavalla tunnen pahaa mieltä ja avuttomuutta hänen kohdallaan. Helpointa on kääntää taas kaikki sisälle kun asiat ovat vaikeita, jotenkin syytellä itseä kun ei kykene auttamaan toisia. Ymmärrän liian hyvin toisten pahan olon, vaikka tahtoisinkin toisaalta kuulla poikkikseni myöntävän kovempaa miten turhasta asiasta hän vetää pulttia ja lohduttavan minua. Mutta kun ymmärrän.

Miksi minua siis pitäisi edes lohduttaa? Koska on paha olla, toisten vuoksi. Jotenkin geneerinen vitutuksen seuraaminen vierestä on paino omassakin niskassa. Minua ei jaksa painaa ettei rahaa ole, KELA haluaa tukiani takaisin, käväsin sossulla, en tiedä jatkohoidostani paskaakaan, mutta haluaisin että poikkikseni asiat olisivat paremmin. Jotta tuntisin itseni halutummaksi ja mukavemmaksi. Jotta olisi joku tukipylväs, että jaksaisi tukea toisiakin. Mutta helpompaa on ajatella kuinka on itse paska kun vyöryttää näitä sairaita ja raskaita ja inhottavia asioita toisten niskaan. Toisten, jotka eivät voi vittuakaan vammaisuudelleni. Toisten, joilla on oma elämä ja paljon painavempia asioita harteilla.. kuten 40" mustasinisen kiiltävä littutelkkari sisäänrakennetulla digiboksilla ja full-HD:lla (mitä tarkoittaakin).

Tänään syöminen on ollut sääntöjen asettamista ja niitten rikkomista. Vain tämä ja tuo, vain enää tuon lisäksi se. Lisää. Äh. Aamulla söin omenaa, joka oli sisältä läpimätä. Koetin maalailla ajatusta kuinka se symbolistisesti näyttää myös minun olevan ahne ja mätä, ja nyt pitäisi paastota koko päivä. Ja vitut, oksensin omenan (voisin tulla vaikka kipeeksi hei!) ja söin jotain muuta ja muuta. Mutta paastopäivä taitaakin tulla huomenna, ei ole enempää ruokaa jäljellä. Käy. Ihan kuin mulla muuta elämää olisikaan kuin katsella miten jumitan elämäni pelilaudalla, odottaen seuraavaa heittovuoroa... jos vaikka edes vaaka olisi parisataa grammaa alempana.

Tahdon terapiaan. :|

4 comments:

  1. Mon dieu, kiitos kommentista. ;;___;; Se nostatti fiiliksiä enkä nyt tiedä mitä sanoa sinulle, mitään yhtä hienoa en ainakaan osaa sanoa. Koita vaan jaksaa vaikka angstitkin muidenkin puolesta. Teinisydän itsellesikin. <3

    ReplyDelete
  2. varmasti kamalaa toi uuden ystäväsi tilanne :(
    voimia <3

    ReplyDelete
  3. voimia.

    ujosti kyselen, saisinko lisätä sinut blogiini, tuonne listalle? pidän siitä, miten ilmaiset itseäsi.

    ReplyDelete
  4. Sanna, juu totta ihmeessä! :> Olen kovin otettu.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥