Monday, May 12, 2008

Fuck you, Mary Sue

Tämä on nyt sitä anarkista avautumista parhaillaan. Ekana korostan ettei teksti ole tarkoitettu offensiiviseksi ketään oikeata ihmistä kohtaan vaan stereotypioita ja geneeristä esittämistä.

Aivan kuten olen useammassa tekstissäni ohitse mennen maininnut, että vihaan kaikkea "Ana"-stereotypioita à la lasilintuenkelipaskaa. Tämä kyllä myös laajenee muutenkin oikeaan elämään: inhoa kaikkia äiskän tunnollisia ja täydellisiä tylleröitä kohtaan, jotka vapaa-ajallaan kutovat sukkia Afganistanin lapsille. Faktahan on ettei kukaan ole täydellinen, joten ehkä sitten yhdistän tämän tietynlaisen kiiltokuvan ylläpidon jotenkin tekopyhyyteen. Syömishäiriöiden kohdalla taas rupesin miettimään, että sehän on pelkkää kusetusta, että kaikki anorektikot olisivat hiljaisia, kilttejä ja täydellisyyteen tavoittelevia pieniä enkeleitä.

Tänään kuitenkin heräsin, että helvetti ovatpas! Kaikki ovat aivan pirun ihania, kilttejä ja välittäviä, että heikompaakin yököttäisi. Viimeistään siinä vaiheessa kun kääntää ajatukset itseensä, huomaa ettei ole riittävän ihana, riittävän kiltti, riittävä oikeastaan yhtään missään kun kerta sairas on eikä töissä tai koulussa valtaamassa maailmaa ja kylpemässä mansikoissa. Tai edes tarpeeksi laiha. Ollessa osastolla kuitenkin ihmisistä tulee yllättävän läheisiä yllättävän lyhyissäkin ajoissa, sillä ryhmähenki ja vertaistuki sitovat aika voimakkaasti ihmisiä toisiinsa. Kyse siis ei taidakaan välttämättä olla siitä etteikö näissä ihanissa ihmisissä olisi lainkaan huumorintajua, persoonaa, särmää ja, noh, munaa. Päinvastoin!

Mistä sitten tulee halu ylläpitää näitä kaiken maailman kuvitelmia ja stereotypioita? Monesti hyvin kipeät ihmiset ovat paljastuneet myös hyvin sympaattisiksi, puhumattakaan Hollywood-tähtien korostelluista ongelmista, joten mietitäänkö vinksahtaneesti = mitä sairaampi niin sen "parempi" tyyppikin? Muistan miten lukiossa oppilaat tuntuivat kisailevan kuka on oudoin, sickein jne, mutta sen lähinnä laskisin oman identiteetin ja sosiaalisen paikkansa etsintään... vaikka helvetti, ensin kummasteltuani niin kierähti ajatuksissani voisiko olla siistiä jos mullakin olis jotain? Ja nyt on, enkä ainakaan tunne itseäni Hollywood-staraksi. Sanoisin siis "Ana"-stereotypioiden olevan vain keino tehdä elämämme vaikeaksi. Antaa taudille joku maaginen identiteetti, tehdä sairaudesta joku ikoni, josta tavoitella tukea likaisina ja kipeinä arkipäivinä kun nälättää ja vituttaa. Se mikä siis ärsyttää allekirjoittanutta, on huomata ihmisistä noita stereotypioita: joko näyteltyjä, aitoja tai itseni kuvitelmia. Koska tulen kateelliseksi. Koska en tule itse ikinä riittämään muitten edessä - itselleni.

Jostain lukaisin, että "läski on ase feminismiä vastaan". Ehkä? Laihduttaminen on naisiin ammuttu luoti muitten äänten hiljentämiseksi, että naiset mieluummin katsoisivat peilistä mahansa kokoa kuin palkkanauhoja. Totta tai ei, mutta ajatuksessa ei ole vaikeata nähdä kaikkua totuudesta.. jotenkin tätä naiseus, syömishäiriö, identiteetti-pyörää tulee pyöriteltyä lähinnä siitä syystä, että itsellä on vaikeaa. Ettei tarvitsisi kokea elämää ja sen haasteita. En ainakaan itse halua, sillä haluan laihduttaa. Totta kai "Ana":n haukkumisen voi aina kaataa sanoilla että olisin vain katkera ja kade. Läski. Läskiksi on aina hyvä haukkua itseään.

Täytyy henkilökohtaistaa asiaa vielä sillä, että inhoni täydellisiä tyttöjä kohtaan voi luontaa myös isäni uudesta vaimokkesta, joka istuu täydellisesti tuohon stereotypiaan. En sanoisi hänen vaikuttavan paljoa (lue: yhtään) elämässäni, mutta kenties olen saanut tarpeeksi pahoja viboja koko isä-konseptista ollessamme niin eri aaltopituuksilla. Alleviivatakseni tätä, voin paljastaa vaimon olevan tunnollinen, kodista huolta pitävä, siveästi pukeutuva, vaaleahiuksinen, hiljainen, joka sunnuntaina kirkossa käyvä, sekä täydellisesti isäni eli Miehen tossun alla oleva. Minä taas, "nenäkkäänä ja vanhempia kunnioittamattomana kakarana" en ikinä suostunut siihen, että käytännössä ventovieras Mies (siis himouskovainen biologinen isäni) tulisi komentelemaan olemassaoloani.

Siispä miksi ihmeessä antautua ja tukeutua johonkin sairaaseen fantasiaan täydellisestä sairaasta ihmisestä? Käsitehän on täysin absurdi, sillä eihän sairas voi ikinä olla täydellinen, vaikka sairaana on helppo pitää utopiaa yllä. Minä kun en ole koskaan sanonut olevani anorektikko voin rehellisesti sanoa pitäväni seksistä, sateesta, läväreistä, tatuoinneista, Hollywoodin action leffoista, kävelen kämpässäni alusvaatteisilla, hengitän, syljen kaduille ja kaivan nenääni! Häpeilemättä! Tämä kaikki ja silti voin käydä mummolassa, rakastan eläimiä, olen toisinaan liiankin epäitsekäs, kierrätän maitotölkkejä, putsaan neuroottisesti lavuaareja, en ikinä lintsannut peruskoulussa ja kirjoitin englannista Laudaturin. Olen epävarma ja kipeä, inhimillisen kiltti että katkera, sekä haluan mieluummin laihduttaa ruumiini ja olemassaoloni pois maan päältä. Mutta toivon että jonkun niskaan tämä kävisi kylmästä vesisangosta: ei tarvitse olla tiettyä kaavaa, kuvitelmaa ollakseen vakavasti otettava ja riittävän hyvä. Turha tavoitella Grace Kellyä jos on kuin Sid tai Nancy.

9 comments:

  1. Vittu aamen!!! Mahtava fiilis kun joku pukee sanoiks sen mitä ite ei osaa :) Omaa ana-vihaa vielä lisää tieto siitä että mun olemassaolo on ihan tuurista kiinni kun mutsi halus aikoinaan leikkiä keijua. Mutta tekopyhä paska taidan itsekin olla. Enivei, tää on mun lempiblogi tällä hetkellä :) Tsemppiä ja auringonpaistetta sulle!

    ReplyDelete
  2. voi hitto sentään että kirjotat hyvin! Allekirjoitan 110% kirjoituksestasi!
    voisit tulla kirjoittamaan päiväkirjaa mun puolesta kun en itse osaa (vielä) siirtää kunnolla tunteita paperille.

    oot muuten rakas

    ps. Nancyt rulaaaa!

    -emppu-

    ReplyDelete
  3. En tajua miten kestät tämän perusteella edes vilkaista blogiani, anoreksian personifikaatio haisee varmaan viiden linkin päähän blogistani. :''>

    ReplyDelete
  4. hahaa oon arvannut jotenkin mikä sun gallerianikkis on. olen salapoliisi.

    ReplyDelete
  5. vihaat varmaan tän perusteella blogiani, blogini nimeä ja kaikkee minussa joten olen nykyään vain lukija.
    en tod. oo ana enkä pro-ana...
    annan itseni ymmärtää AINA itseni väärin...enkä TOD. ole mikään kiltti ;D..kaukana siitä..

    mutta joo... turha tääkin kommentti...

    mutta joo tykkään blogistas edelleen.

    ReplyDelete
  6. Tuossa purkauksessasi oli varsin paljon kaikkea sitä, mitä itsekin ajattelen asioista - en välttämättä anasta, koska se ei kosketa elämääni (toki pysähtelen peilin eteen ja harmistelen liioiteltuja läskejäni). Miksi sitten luen blogiasi? En tiedä, pidän vain tavastasi kirjoittaa, päädyin joskus sivuillesi linkkien kautta ja jäin koukkuun :)

    Itselläni on valtava energiavarasto, joka on kyettävä suuntaamaan johonkin. Kerran innostuin neulomisesta, nyt opiskelen työn ohella ja harrastan liikuntaa. En uskalla olla tekemättä ja pysähtyä vain olemaan, minun täytyy tehdä jotain. Ja kun innostun jostain, teen sitä sitten sata lasissa. Ehkä pelkään sitä, että joku päivä pysähdyn ja tarraudun johonkin addiktioon (vanhemmillani on ollut jonkinasteista alkoholiongelmaa, nyt he ovat jo pois tästä pahasta maailmasta), joka voi pudottaa minut pois "normaalista" elämästä.

    Normaali - mitä ikinä sekin sitten on, kai siitäkin on olemassa joku stereotypia. Vierastan niitä, en halua tulla asetetuksi muottiin, minähän olen minä ja sinä olet sinä. Yhteiskunta kuitenkin haluaa määrittää ja kategorisoida saadakseen järkeä ja rauhaa kaaokseen, jonka ihmiset ovat luoneet. Ja ihmiset, mitä he ovat? Individualistisia sontakärpäsiä turhuuden tunkiolla. Ei ihme, että pahoinvointi lisääntyy, koska kaikki on niin ristiriitaista.

    Huh, tulipa tuosta aamupurkautuminen. Tekstisi vain herätti nuoren kapinalliseni :)

    ReplyDelete
  7. oho, ekan kerran eksyin blogiis tänään ja taidan kyllä ruveta vakituiseks lukijaks, tää merkintä vakuuttaa!

    ReplyDelete
  8. Toi viimeinen kause on ihan mahtava. Saanhan lainata sitä?

    Ihan blogi. Tykkään paljon sun kirjoitustyylistä.

    ReplyDelete
  9. Raatorehellistä ja otteessaan pitävää tekstiä. Palaan kirjoituksiisi yhä uudelleen, olet Persoona joka ravistelee kyseenalaistamaan totuuksia. Kiitos siitä että kirjoitat.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥