Monday, May 26, 2008

Go ahead and play dead / Why can't you turn and face me?

Nyt ei taas vaihteeksi suju. Lähimmäisten ongelmat, syömisen vaikeus, iso musta-aukko oman tulevaisuuden kohdalla, olemisen vaikeus, ruumisviha, viha sitä kohtaan kun ei kykene auttamaan toisia tarpeeksi ongelmissaan. Mikään ei ole taaskaan tarpeeksi, riittävää ja sekös ahdistaa. Olen itsekeskeinen ja syytän kaikesta itseäni, kaikki on minun syytäni kun laitoin tänään puolikkaan päärynän liikaa suuhuni.

Olen jälleen kerran lyijypainot jaloissani juoksuhiekassa, edessä kaksi vaihtoehtoa: räpytellä henkipaskan puolesta ja vajota nopeammin tai vain... olla. Olla ja hissukseen taas vajota, tukehtua oman elämänsä ja itsensä alle. Wau, keksaisinpa teko-hienon metaforan. Harmi että lukiossa äikkä oli loputonta myrkkyä ja vihasin ainekirjoitusta sydämmeni pohjasta. :--D Pistää vain vihaksi kun en voi olla höyhenen kevyt ja hento syömishäirikkö, joka itkisi olemisensa painosta. Minulla tätä vararavintoa riittäisi vaikka muille jakaa.

Just nyt en kestä:
• Lukea toisten blogeja, sillä sisälläni herää palava kateus kun omat ruokailuni eivät ole mikroskooppisen kokoisia ja en hikiurheile... koskaan.
• Seurata miten välittämäni henkilöt kärsimisen lisäksi yhä kuhertelevat ja romantisoivat tautinsa kanssa.
• Katsoa "Lupa syödä"-tyyppisiä sarjoja, sillä samaistun ihan liikaa niihin julkisesti nolattuihin ylipainoisiin ihmisiin
• Kuunnella ihmisten repeattaavan "Läskiläskiläski"-levyään kuin rikkoutuneet gramofonit. Vaikka epäilys iskeekin, että onko kyse vain huomionhausta? Sama se, ei sekään tervettä ole.
• Huomata kun toistaan luisevammat tytöt asettavat epärealistisia ja sairaita painotavoitteita ja laihdutella kilpaa
• Nähdä IRC-galleriassa kun nämä tyttöset nipistelevät ihoaan ja kuulluttavat nahkapalaa ihraksi ja läskiksi
• Tippua todellisuuteen, että eräs valoisa ja aina tsemppaava, sairaita normeja kyseenalaistava ja hyvien rasvojen puolestapuhuva sairaskaveri sortui itsekin usein huijaamiseen. Niin kiero ja katala tauti syömishäiriö on.
• Syötyä iltapalaa mahassani, ruumiini painoa, kehoni kokoa, sieluni olemassaoloa. Ja uudelleen sitä iltapalaa, muutamaa kymmentä kaloria liikaa.

Olen vaihteeksi taas niin täynnä itseäni ja tätä elämää, että tahtoisin vain elogrammoja karsimalla kadota näkyvistä. Plus, muhun on tainnut tarttua flunssa. Voi kakka, mälsää. :<

2 comments:

  1. oi, salaisuuksia riittää. ei niitä varmaan kaikkia edes tajua itse. eikä niitä pahimpia edes kehtaa pistää, kun ei niitä halua myöntää edes itselleen.

    mutta matki pois ;)
    mulla on fetissi listojen rakenteluun.

    ReplyDelete
  2. Mä haluaisin lähtä kuukauden kuluttua iha kokonaan. Päättää tän kaiken ja vaa lähteä menemään. En jaksa vaa olla. En urheile, syön vaa ku hevone ja lihon ku valas.

    Sinulla on ihana kuva tässä postauksessa :>

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥