Monday, May 19, 2008

Julma totuus

En yleensä lue sanomalehtiä. Aamuisin bussissa haluan kuunnella musaa tai nukkua, mutta kolmantena syynä oikeasti ahdistun kaikista raemmista uutisista ja tragedioista. Sitä se tosielämä totta kai on, mutta tahdonko lukea sitä ennen aamiaistani? Varsinkaan kun samalla vaahdotaan elokuvien ja videopelien väkivaltaisuudesta (OMG KAUHEETA! :-O), mutta samat silpomis-, sotajutut ja tissikuvat ojennetaan ilmaiseksi jokaisen ohikulkijan käteen. Tänä aamuna kuitenkin avasin Hesarin. Hesarihan on ihan fiksu lehti, eikö? Vaikken vieläkään viitsinyt lukea niin selatessani ylläri ylläri silmiin osui taas uutinen miten maailmankolkassa X tuhannet lapset ovat kuolemassa nälkään.

Tunnenko omantunnon pistävän rinnassani? En. Minä katsokaas nimenomaan pyrin nälkiinnyttämään itseäni ja päiväoson huomisen ruoanvalmistusryhmän menuussa on wokkia. Eli joudun syömään nuudeleita!! Herranjumala, nuudeleita. Tuhannet lapset kuolevat vieressä nälkään ja minä itken ja parun lounaastani. Vaikka traaginen uutinen ei oikeasti kosketakaan juuri lainkaan niin nautin tästä elämän naurettavasta ironiasta. Jos minulta kysytään niin ennemmin vaahtoaisin kasvihuoneilmiöstä, kuinka ilmaisjakelulehdet ovat yhtä roskaamista ja edelleenkin nuudeleista. Allekirjoitan bussiaseman tykönä Oikeutta eläimille-järjestön vetoomuksen tehotuotantoa vastaan ja otan mielihyvin kasan propakandaflyereitä mukaani.

Argadfsadgd nuudeleita. x___x Tunsin tänäänkin itseni kiusalliseksi päiväosastolla, sillä kuvittelen tiedän hoitohenkilökunnalla olevan jotain minua vastaan. Joillakin potilailla on erikoisjärjestelyjä ryhmien, ruokien ja menojensa suhteen. Toisilla syynä työt, toisilla muuten vain henkilökohtaiset ja siinä ei mielestäni ole mitään vikaa. Paitsi ettei omani tunnu menevän ikinä läpi ja koen itseni "tyhmäksi kiukuttelevaksi kakaraksi" kun koetan ajaa asiaani. Tänään se oli etten halua mennä fysioterapiaan, sillä se ei mielestäni rentouta vaan päinvastoin ahdistaa. Olen vain yhden kerran saanut istuttua paikalla koko ajan ja muilla yrityksillä rupesin saamaan paniikkikohtauksen oireita. Ei että fyssaterapiassa vikaa olisi, mutta se ei ole vain minun juttuni. Läpi ei silti mennyt, joten lähdin lääkärille uikuttamaan ja sain kuningassuostuttelun: "Ota yks Diapam ja sinnittele!" Yllätyksellisesti, toimi, ja fyssaterapia oli ihan okei. Naurattaa silti kun olen saanut neuvon vetää rauhoittavia a) ahdistuslääkitykseni b) rentouttavan terapiamuodon kestämiseen.

Efexorit ainakin nostettiin, jihuu. Ehkä hiljalleen se ahdistus tästä menee!

3 comments:

  1. Pakko sanoa, että oon addiktoitunut tähän sun blogiin. Kamalat vieroitusoireet, kun et oo kirjottanut pitkään aikaan. :(

    ReplyDelete
  2. Oho, siis et ole kirjoittanut yhteen päivään. :D Nooh, se tuntuu pitkältä ajalta. t; nancyboy

    ReplyDelete
  3. Joo siis mä olen käynyt koulussa terkkarin luona puhumassa (sillä on psykologin koulutus), mutta sitten mä en enää jaksanut, se oli jotenkin ahdistavaa, liian mukava tyyppi. "Jos sulle tosta bulimiasta kehittyy iso ongelma..." Eiei mulla ei ole bulimiaa, oon vaan joskus pari kertaa oksentanut. :o Nykyään vaan yritän, mutta en vaan osaa. Ahmin ja sitten angstaan. -__- Kiitos paljon vinkeistä<3 yritän hankkia apua. <:

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥