Saturday, June 28, 2008

Jos herään huomenna, sano että se kaikki oli vain unta..



Haluaisin osata yhä itkeä, käpertyä sänkyyni peiton alle ja vuodattaa pahaa oloa pois. Nyt silmiä vain polttaa ja sisälläni tyhjyyden seurana kytee vain tuskaisa itseviha. Kirjoittelen tähän blogiin vähän lievittääkseni sitä oloa, jota en muille enkä muuten saa sanottua. Ja vaikka olen saanut kamalasti ihania kommentteja ja kehuja niin tunnen syyllisyyttä ja häpeää.. En hei ole mitenkään poikkeuksellinen, karismaattisen mielenkiintoinen, superlaiha tai dramaattista elämää ja sairaalareissuja kokenut tyttönen. Enpä todellakaan.

Rehellisesti sanottuna olen aina ollut maailman paskin äidinkielessä ja vihannut kirjoittamista. Tässä silti sepittelen tuota sisältäni kumpuavaa loputonta pahoinvointia, johon olen väsynyt reagoimaan mitenkään radikaalisti ja näkyvästi. Elän aamupäivää poikkiksen luona kuin kuka tahansa normaali ihminen, käväsen kaupassa, tulen yksin kissojeni luo kotiin, punnitsen tarkkaan ruokani ja lasken kalorini. Olen niin lihava etten vain kestä, joten tästä edespäin täytyy katsoa kipeää tottuutta silmiin. Aion käydä joka aamu va'alla ja laskea kaikki kalorit. Totuus on vain kipeääkin kivuliaampi, sillä jokainen numero on liikaa ja silti niitä vain kasautuu ja kasautuu..!

Raaputan haavoja käsivarteeni, tuijotan tyhjää ja yritän säälittävästi oksentaa syömiäni mansikoita. Olen edelleen surkea laattaamaan pelkillä vatsalihaksillani, mutta silti en pysty lopettamaan polttavien mahanesteiden ylös kakomista. Tässä teille sitä tosi säkenöivän mielenkiintoista elämääni. Vihaan itseäni esim. yhä. :---)

3 comments:

  1. voi pikkuista. on se jännä miten vääristyneesti sitä itsensä näkee - oli sitten miten pieni tahansa niin mikään ei riitä. tuttuja fiiliksiä, kuin mun päästä (taas kerran).

    ReplyDelete
  2. sinä kirjoitat niin mielenkiintoisesti, siksi seuraan blogiasi päivittäin.

    ReplyDelete
  3. Minulla ainakin on mielenkiintoa enemmän "normaalia" elämää elävien kirjoituksiin kuin joidenkin glamour-tyyppien ja ihku-julkkisten seuraamiseen.

    Itseviha ei poistu vihaamalla.

    Ja itsehän sitä omaa pienuutta ei näe tässä sairaudessa.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥