Wednesday, June 18, 2008

Juhannus! Mikä on liikaa? Milloin on lupa nauttia?

Juhannus. Apua. Tämä on (jälleen kerran) aivan naurettavaa, stressata nyt yhden vaivaisen vuorokauden ruokailuista, ihan kuin siinä muka ehtisi maagisesti kohota 15kg painavemmaksi tai tuhota itseisarvonsa. Vappu oli ja tuli ja meni, samaten serkun rippijuhlat voileipäkakkuineen, mutta jostain syystä nyt tämä Juhannus on kovin big deal. En käsitä, sillä en muista ainuttakaan aiempaa Jussiani ja ylipäätään pidä näitä joka kolmannelle kuukaudelle ängettyjä wine&dine-juhlapyhiä... juuri minään.

Tarkoitus on mennä poikkiksen ystäväpariskunnan luo, syödä ja juoda hyvin, sekä harrastaa jotain nörttiaktiviteetteja. Ketään ei oikeasti kiinnosta paskaakaan mitä laitan tai en laita suuhuni, sillä kaikkien tiedossa on etten syö eläimiä ts. säädän omat evääni. Silti. Tuntuu jotenkin törkeältä, roisilta ja moukkamaiselta mennä toisen kotiin juhlimaan tällaisena monivammaisena michelinnaisena. Toiset aikovat ottaa ilot irti, host-pariskuntakin pisti 200(!!) euroa elintarvikeostoksiinsa ja minä mietin ostanko munakoisoa vai en. Onko liikaa jos nauttisin yhden kupillisen jäätelöä? Söisin jotain kevyttä snackia salaatin ja kasvissössöjeni lisäksi? Katsotaanko minua kieroon jos otan juustoa? Katsotaanko minua kieroon jos en ota juustoa? Saanko ylipäätään syödä perjantaina ennen illanistujaisia? Tai huomenna?!

Järjettömät kysymykset pyörivät päässäni, läpsäyttelen lapsellisesti avokämmenellä reisiäni. Läski löllyy. Monen viikon junnaamisen jälkeen painokin on heittänyt taas alaspäin ja mun pitäisi riemuita! Olen päässyt (taas) maagiseen tavoitelukuuni, josta olen vuosikaudet haaveillut. Ni-in, hoovee nuorisopolin psykiatri, joka ääneen toivoit etten koskaan tähän pääsisi! Mutta riittikö tämäkään? Ehei. Kyseessä kun ei ole dieetti niin lopullista ihanne/tavoitepainoa ei enää olekaan.

Poikaystävällä tulin syöneeksi kokonaisen ruisleivän täytteineen pienten murokupillisteni lisäksi! Siis ou mai gaad, kokonainen leipä, ja olin sitä ennen pupeltanut (ja kakonut) ties mitä. Vaikka miten koetan heittää huumoria tuohon lauseeseeni niin olen oikeasti aivan kauhuissani leivästä. Joo, siis leivästä. Voitte varmaan arvata miten paljon mieleni tekisi juuri nyt hypätä ikkunasta.. Ei vain sen leivän takia, mutta kuinka nöyryyttävästi oireilen näin nöyryyttävän liialliseksi ihmiseksi. En ehkä häpeäisi tätä sairauttani jos en häpeäisi loputonta "epäonnistumistani" sairaanakin. Ahdistaa, olen lihava, olen liikaa.

3 comments:

  1. Mitä meinaat syödä juhannuksna?

    -kyselee toine kasvissyöjä^^-

    ReplyDelete
  2. minä tiedän.
    juhannus häämöttää huomenna ja alan panikoimaan.
    minä-saan-syödä-yhtenä-päivänä-mitä-haluan.
    Se EI lihota minua. keeptelling that to yourself, darling, kaikki tiedämme mikä ahdistus siitä tulee whatsoever.

    hyvää juhannusta sinulle kuitenkin! katsotaan mihin pystytään. voimia! <3

    ReplyDelete
  3. Kiitos, se oli oikea kannustava kommentti.

    Oon lukenut tätä sun blogia ja tekstistä paistaa läpi se, että tosiaan tajuat miten sairasta tällainen on, mutta kuitenkin kuvittelet ettei se koske sua. Niin itsekin kuvittelin vielä silloin, kun ajattelin vain koko ajan ettei sellaiset säännöt (kuten TÄYTYY syödä tarpeeksi) koske mua, koska olen liian "lihava" sellaiseen, joten miten olisi mahdollista olla aliravittu tai tarvita ruokaa.

    Näkisitpä vielä oman tilanteesi täysin rehellisin silmin. Sinähän laihdut koko ajan ja saa sen kuvan, että tuskin syöt enää mitään. Kuolema voi olla lähellä, jos et pian sisäistä totuutta.

    Anteeksi, en halunnut saarnata vaan auttaa, olen huolesta PYÖREÄ aina kun luen näitä sh:ta sairastavien blogeja...

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥