Thursday, June 05, 2008

Pientä sosiaalipornoilua

Tämä blogini on kyllä äärirehellinen ja äärihenkilökohtainen, mutta olen koettanut pitää itseäni silti mahd anonyyminä, että tekstejä satelisi tulevaisuudessakin näin suoraan. Mutta kai pieni sosiaalisen elämäni gossippikin kiinnostaa tämän kaiken muun sähläilyn ohella? Mitä mieltä olette, pitäisikö minun kirjoittaa myös enemmän arkipäivistäni tms häppeningeistä?

No asiaan! Jotkut lukijat muistavat ehkä kun selitin (täällä ja täällä) miten syksyinen "soul mate"-poitsuni mursi silloin sydämmeni ja nyt keväällä lyöttäytyi kämppikseni kanssa yhteen. Noh, nyt ovat tuonkin tarinan raamit alkaneet rakoilla. *___*

Itselläni ei ole tuohon juuri ns. kantaa, sillä en koe enää romanttisia tunteita poitsua kohtaan, vaikka hän on edelleen minulle hyvin läheinen ja tärkeä. Mutta niin on kämppiksenikin, joka alun alkaen 'joutuikin' pojan huomion ja ihastuksen kohteeksi. Nyt kun tyttö on alkanut lämpenemään takaisin for reals niin takapakki tulikin päälle. Mitä olen itse käsittänyt tilanteesta niin poikarukasta homma ei yksinkertaisesti toimi sitä kaverisuhdetta ja yhteisiä intressejä pidemmälle. Onhan se viehättävää kun kaksi nörttiä kohtaa toisensa, mutta jos ei ihmisinä voi astua paljoa pidemmälle niin mitä jää jäljelle? Kämppis piilottaa taas kovaa murhettaan, sillä hänhän oli aluksi se "ei lämpenevä"-osapuoli ja ei tietenkään ymmärrä missä vika menee. Varsinkaan kun mikään ei ole virallisesti on tai off.

Pysyttelen tilanteesta etäällä, mutta koetan tukea ja torjua hiukan niitä itsessääliin tähdättyjä ammuksia "ehkä mä oon paha ja en vaan sovi kellekään"-paskaa. Se on ihan yhtä vitusta kuin ne klassiset "ei se vika suussa oo" lauseet kun ero pamahtaa kohdalle. Jaksan uskoa ettei puhtaita kusipäitä ole kuin harvassa, joten kysymys ei ole toisen osapuolen "huonoudesta" vaan pelkästään osuvatko palaset kohdalleen. Ainiin, poika tosiaan kanssa muutti parin rapun päähän. Minähän olen yhtä riemua kun nyt läheisimmät ystäväni asuvat kaikki samalla kadulla ja teoriassa ei tarvitsisi madella montaa metriä jonkun luotettavan tykö turvaan. En silti ole ihan varma mitä tästä seuraa, on hankala olla kirjaimellisesti kahden ihmisen välissä, varsinkin kun kummatkin ovat supertärkeitä.

Ja mitä omaan rakkauselämääni kuuluu? Kärsin edelleen infinite alemmuuskompleksistani, mutta siitä huolimatta lämmintä ja hyvää. ♥ Parasta ei ole vain yhdessä vietetty aika leffassa tai keikoilla vaan kun voi yhdessä löhötä kalsarit jalassa sohvalla, syödä jäätelöä ja mättää suu vaahdoten videopelejä. Niin aurinkoisempina kuin räntäsateisimpina aikoina.

2 comments:

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥