Wednesday, June 18, 2008

Päänsärkyä ja talouskakkaa

Välillä kyllä ihmettelen miksi kummassa olen saikulla kun oman toimeentulon järjestely on esim. 200 kertaa vaikeampaa! :'---D Tuntuu vain niin absurdilta stressata, säätää ja olla juoksutettavana typerien paperiasioitten takia kun oikeasti pitäisi, öh, levätä? Jaksan enemmän itkeä eri laitosten (Hus, Sossu, Kela) kanssa tappelemisesta kuin konkreettisesta numerosta tililläni.

Lähiaikoina on tullut pyöriteltyä niin haku- kuin valituspapereita, etsitty vanhoja kuitteja, reseptejä, tositteita ja laskuja, kopioitu sairaslomatodistuksia, noudettu uusia ja taas pyöritelty papereita paikasta X paikkaan Y.. samalla kun laskuja tippuu luukusta. E-mailinkin avaamisesta on tullut enemmän tuska kuin helpotus, sillä se säteilee aina pakkoa tehdä jotain. Kela haluaa tonnin verran opintotukijani takaisin ja samalla minun pitäisi odottaa ja toimitella lippulappuja, että saisin yleisen asumistuen ja sairaspäivärahan. Sossu ei aluksi halunnut reseptejä vaan kuitteja, sitten reseptejä eikä kuitteja ja lopuksi laskuja, kunnes sain takaisin yhden vaivaisen sairaalakulun ja parit lääkkeet. Samalla tippui taas yli sadan euron sairaalamaksu postiluukusta. Kesätyöpaikani on erehtynyt maksamaan minulle palkkaa vaikken ole ollut päivääkään töissä. Mitä helvetin hyötyä on tilini saldosta jos ei mahdollisten palautusten takia uskalla ostaa mitään!

Samalla, ihmettelen kuinka jotkut tuttuni jaksavat itkeä taloudestaan vaikka heillä ei ole mitään yllä luettelemistani ongelmista! Totta kai jokaisilla on oma elintasonsa ja tottumuksensa, mutta mielestäni on niin absurdia itkeä olemattomista säästöistä jos pistää yli 10e/pvä ulkona syömiseen, ostaa fiiniä elektroniikkaa fiinin perään ja kukkaprintillistä vessapaperia. Jos ei ole valmis karsimaan mitään mukavuuksia niin ei pitäisi olla varaa valittaa? Naapuriin muuttaneella ystävälläni on omina tavaroinaan vain petauspatja, leivänpaahdin ja tietokone, mutta silti ei marinaa kuulu. Absurdiako? Eniten tämä rahaan riittävä ärsyyntyminen kulminoituu kiihkouskovaiseen isääni, joka mielellään ostelee omakotitaloja keskeltä metsää, pari käytettyä autoa, betonimyllyn(!), laminointikoneen, suurtehdasompelukoneen, pari tietsikkaa, mutta kun olisi allekirjoittaneen lukiokirjoja pitänyt maksaa... no munny no funny.

Minä itken pääasiallisesti talouteen liittyvästä juoksutuksesta ja säädöstä kuin konkreettisesta budjetista, sillä tosi harvoin koen minkään relevantin puuttuvan. Ehkä osaan überisti priorisoida asioita tai jalosti arvostaa Elämän Pieniä Iloja™... sen lisäksi että uskon vaaleanpunaista kuplaani että tahtoni menee lopulta läpi. Olen katsokaas pilalle hemmoteltu ainut kakara, sekä krooninen kitupiikki. Kun vuokra on maksettu ja kissanhiekkaa kaapissa niin saan juppikiksit ostaessani prismasta 4 x 1,5l pepsi maxia viidellä eurolla. <3 Ah, luksusta.

1 comment:

  1. Mä olen jotenkin koko elämäni aikana tottunut siihen, että aina ei ole rahaa paljon. Kun on yksihuoltaja perheestä ja perheessä on itsensä lisäksi vielä 2 muuta ihmistä niin kyllä sen rahan olemattomuuden tuntee.. Varsinkin kun joillakin kavereilla sitä rahaa sattuu olemaan sitten senkin edestä. Sen kanssa on vain elettävä.

    Onhan se totta kai mälsää elää kädestä suuhun, mutta ei sitä tässä vaiheessa kyllä mitään muutakaan voi. Vaikka siis itse teen tällä hetkellä työkseni mainosten jakoa niin ei siitä makseta sitten yhtään.. tarkoitus kuitenkin saada parempaa työtä - tietenkin! Ja alkaa säästämään, ihan vain pahan päivän varalle.

    Marisen rahan olemattomuudesta vain kun minulla ei ole sitä niinkään paljoa että saisin ostettua jotain mitä todella tarvitsen, eli ruokaa tai sitä vitun karheaa vessapaperia. :D

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥