Friday, June 27, 2008

Rankkasadetta, jäätelökaipuuta, ravitsemusterapiaa



Eilinen oli aika kamala. Paniikkikohtaus ei käynyt päälle, mutta ahdisti, rintaan koski ja olemattoman pelko hiipui hiljaa kimppuun rauhoittavasta huolimatta. Oli pakko painua ulos hakemaan unilääkkeitä vaikka sää oli kuin heinäkuu Tokiossa: taivas vaan avautui yks kaks ja vettä tuli kuin ämpäristä kaataen. Toisin kuin Tokiossa, pääkaupunkiseudulla oli kylmä. Hymy hyytyi tuulessa ja märissä kengissä hyvin äkkiä, mutta siihen päälle vielä bussiaikataulut heittivät päin helvettiä. Kaksi vuoroa välistä kahdella eri bussilla, joten normaali n. 45min matka vei about 3 tuntia, jolloin vihdoin saapuessani poikkikselle en tuntenut enää raajojani.

Plus, koko päivän teki ihan hirveästi mieli jäätelöä. Ben&Jerry'sin jotain kermaista jäätelöä, jossa olisi marjaa ja browniepaloja. Tai edes kevytjäätelöä jos siihen saisi sotkea mansikoita tai pari rkl kermajäätelöä. Jos en söisi muuta sinä iltana niin kalorit eivät olisi aivan tappavan korkealla. Jos söisin huomenna ja ylihuomennakin vain rajoitetusti. Pyörähdin kahdessakin kaupassa, mutta en saattanut ostaa jäätelöä, sillä sehän olisi ollut jotain mistä olisin nauttinut. Ei, ei mulle, kaloreista viis, mutta näin kuvottavalla ja liiallisella oliolla ei saisi olla lupaa onneen, nautintoon tai iloon... Ei. Kaivoin poikaystäväni jääkaappia ja tyydytin jäätelökaipuutani kahdella vihreällä omenalla.

Tänään taas oli ravitsemusterapeutti. Oikein mukava nuorekas nainen, lempeä ääninen ja tsemppaava, jolle on helppo jutella. Mutta. Kauhu lävähti naamalleni heti ensimmäisenä: punnitus! Vaikka olin syönyt ja vaatteet päällä - eeehei! Ei näin tämän kuulu mennä eieiei! Hävetti, kuvotti, vaikka eihän se paino ollut kuin kilon enemmän kuin viimeksi kotona vaatetta ja syömättä. Silti, hävetti hirveästi kun en ollut valmistautunut saati painoni ei ollut 110% objektiivinen vaatteiden ja syödyn ruoan takia. Olin loppukäynnin tippa linssissä, vältellen rav.terapeutin katsetta, sillä ei todellakaan kiinnostanut ruveta pohtia mitä voisi lisätä ruokavalioon. Sen lisäksi että häpeän läskejäni niin ajatus hyvinvoinnista tuntuu väärältä, ansaitsemattomalta, joltain mihin kaltaisellani saastalla ei todellakaan ole oikeutta.

3 comments:

  1. Totta, jokaisellahan on omat paheensa. Ja jos oikeasti light-tuotteiden mausta tykkää ja on tietoinen esim. aspartaamin haitoista, niin mikäs siinä. Tuntuu vaan että monet kittaavat lightlimuja ihan vain niiden kalorittomuuden vuoksi, ajattelematta juurikaan sen pidemmälle. Keinomakeutus ja lisäaineet ovat niin uusi juttu, ettei niiden pitkän aikavälin vaikutuksia vielä tiedetä, enkä itse halua olla koekaniinina.

    Oikeassa olet tuon vegaaniuden suhteen, olisi todellakin paljon helpompaa jenkeissä!
    Mutta täällä Suomen maassa, onhan se parempi suosia vegaanisia tuotteita kun niitä on tarjolla, kuin heittäytyä täysin munamaitoilemaan :)

    Ben&Jerry's on taivaasta, maun lisäksi vielä eettinenkin! Mulla on just yks tötsä pakastimessa kiusaamassa...

    ReplyDelete
  2. funked@windowslive.com

    mut pakko varottaa, että olen älyttömän harvoin paikalla ja silloinkin aika apaattinen yksilö. :p

    kiva tietää ettei oo yksin näiden ajatusten kanssa kuitenkin. :)

    ReplyDelete
  3. Mon dieu, kaikilla on oikeus hyvinvointiin. Et sinä ole mikään poikkeustapaus, joka ei muka ansaitse mitään, olet mahtava ihminen ja ansaitsisit paljon parempaa.

    (Taas kerran vedän alemmuuskomplekseja blogistasi.)

    Vedin jo paniikit siitä lääkkeestä. Minä l i h o n muutenkin koko ajan kilon päivässä, tänään ehkä kaksi, ahdistaa. En tarvitse zyprexaa lihoakseni, en aio edes kokeilla vaikka se veisi ahdistuksen pois. Hyiii. ~

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥