Sunday, June 22, 2008

Saan laitettua ruokaa sisään ja ulos, mikä on sinun superkykysi?



Musta just nyt tuntuu ettei mulla ole mitään. Kirjaimellisesti, pääni lyö tyhjää, vuorokaudet valuvat ohitse, teen juttuja koska juttuja tehdään, eikä mikään niin kiinnosta tai tunnu miltään. Masennuskierrokset eivät kuitenkaan käy niin kovissa svääreissä, että voisin vain maata lahnana sängyssä tai pitää privaattibileitä terän kanssa.

Ajattelen lähinnä ruokaa ja syömistä. Juhannus oli aterioitten osalta yhtä hevonvittua, loputonta nakertamista ja poikaystävän turvasiiven alla murojen ja leivän mättämistä. En kauheasti koskenut "kiellettyihin" aineisiin, mutta pelkään venäyttäneeni vatsalaukkuni kuitatessani nakerrushimoja porkkanalla ja kurkulla. Nälkäsignaalini on olematon, mutta koen ruoan jonain "tarpeena". Pelkään etteivät nämäkään mätöt enää tyydytä. Mitä tapahtuu kun turvaruokalistani vain kapenee ja kapenee ja vedän itseni täyteen kuidulla, makeutusaineilla ja kasviksilla?

Näen lihomisen kuin kuolemana, pelkään sitä enemmän kuin kuolemaa, kipua ja helvettiin joutumista. Heinäkuun jälkeen onkin elokuu ja minulla aika päiväosastolle, jonne en yksinkertaisesti nyt halua. En halua turhia hoitoja ja pakkosyöttöä, sillä mussutan kotona ihan yllinkyllin enkä kestä tätä ruumistani. Peilikuvani vain paisuu kun paino on junnannut koko kuukauden ja stressaan etten varmaankaan ole X kiloa kevyempi kuukauden vaihtuessa. Siitä huolimatta ravaan kaupassa täydentääkseni loputtomia turvaruokavarastojani. Totta kai täytyy täyttää jos yksi kolmesta identtisestä mehukeittotölkistäni on loppunut! Ja kai poikaystävällekin on ostettu varmuuden vuoksi vehnäleseitä jemmaan?

Haluan päähäni jotain muuta, jotain intoa, kiinnostusta ja halua! Haluan unohtaa koko ruokapaskan, kohdata sen kliinisesti ja kontrolloidusti, ei nälän luomana himona tai jonain vitun näkömättömänä tarpeena.

2 comments:

  1. Sepä se. Kun elämässä ei tunnu olevan enää muuta, eikä olekaan?
    Mikään ei tunnu miltään. Ei niin miltään.
    Kaikki hyvät ja hauskatkin hetket on ohi hetkessä eikä niiden muistot jaksa lämmittää pitkään eikä niitä jaksa arvostaa. On vaan semmonen jatkumo, elämä on jotenki outo oravanpyörä jossa vaan kaikki päivät toistaa lopulta samaa. Mä tiedän ton ihmeellisen olotilan, jossa vaan on, ja ruoka ruoka ruoka pyörii ympärillä.

    Koska se on ainut mitä voi hallita.

    ReplyDelete
  2. Ruuansuunnitteluryhmässä sun nimeä ei ole elokuun alun kohdalla... Ootko varma että oot menossa?

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥