Saturday, June 07, 2008

Souda tai huopaa: pepsimaxia ja jätskiahdistusta

Vaikka tilaajalista lisääntyy niin kommentteja ei ole paljoa väähään aikaan näkynyt. Internet ei saisi koskaan nukkua, missäs kaikki luuraavat? :>



Tuli tuparikutsu päivän varoituksella ja mihinkäs vähävarainen allekirjoittanut suuntaa lahjaa noutamaan? No lähimarkettiin o' koors! Makaronia, nuudeleita, puuroa, keksejä, sekä muuta perushyödyllistä uuteen asuntoon, vaikka pahan päivän varalle. Koetin olla tosi mielikuvituksellinen, mutta hiilarit oli helpoin valinta kun ei ollut mitään hajua henkilön kotivarustuksesta. Itse illanviettokin oli mukava, ihmisiä, viiniä ja tortilloja. Mätin naamaani salaattia kun ilmaiseksi sai kunnes oloni oli niin pallo, että tartuin poikkiksen hihaan ja kierin kotiin.

Illalla täytin makeanhimoani toista kertaa tänään jäätelöllä ja alkoi nolottamaan. Se sama tuttu häpeä kieri kasvoille: kuinkahan ihmiset minua katsovat kun syön kaiken aikaa (preferoin tuhatta pientä ateriaa pariin isoon verrattuna) ja sitten itken hienovaraisesti ulkonäöstäni? Mitäköhän poikaystäväni ajattelee kun ennen tupareita vaadin paria italialaista jäätelöpalloa ja sitten kaipaan voimarutistusta uskaltaakseni sosialisoidakseni ystäväni tupaantuliaisissa. En ole kutsuilla sen vienon ja hennon anorektikkostereotypian ruumiillistuma, vaikka vihaan tarvettani ravintoa kohtaan. En jaksa tehdä yhteisruokailun vastenmielisyydestä showta, näykkiä näkymättömiä palasia lautaselta, odottaa vuoroani viimeisenä, antautua tyrkytettyille suklaapaloille ja kuoharilaseille.. hohhoijaa.. Oikeesti. Turhaa vaivaa jos osaa kalorimäärät ulkoa, täyttää lautasen ja mahan pelkällä salaatilla ja kappas kappas! Ihmiset näkevät minun syövän, syövän jopa paljon - esirippu kullan kallis taas pelastettu!

Siitä huolimatta joka kerta kun kävelen keittiöön tai nostan lusikkaa huulilleni niin voin tuntea näkymättömän kuoron huutavan ylläni: AHNE SAASTA ja EPÄONNISTUJA. Nolottaa. Painoni ei ole nyt liikkunut suuntaan tai toiseen, mutta/ja ahdistaa. Sama kysymys looppaa mielessäni: Miksi oikein antaudun syömään [jäätelöä] jos olen mielestäni lihava? Kehon ja mielen halut versus kuvotus ruumista ja ravitsemista kohtaan. Ruoan valmistusta, poiskaatoa, ottamista, takaisin laittamista, kalorien päässälaskua, safkan sabotointia, epämääräisten mömmöjen nauttimista ja santsausta. Soutamista ja huopaamista.

Kaadoin astianpesuainetta lopun ylikalliin jäätelöpaketin päälle ja tungin sen roskiin.

4 comments:

  1. Hei!

    Olen seurannut blogiasi jonkun aikaa. Kirjoitat rehellisesti, pidän siitä.

    Tiedän, että olet sairas, ja se vääristää todellisuudentajuasi, mutta sanon tämän silti, koska en voi olla sanomatta. Saattaa kuulostaa kovalta ja ilkeältä, mutta ei ole tarkoitettu sellaiseksi. Minä en tunne sinua, etkä sinä tunne minua, mutta mielestäni on paikallaan välittää myös tuntemattomista ihmisistä (koska koskaan ei voi välittää tarpeeksi, ja välittäminen ei tunnetusti maksa mitään), joten:

    1) Olet todella sairas. Tämän varmaan tiedätkin. Toivoisin, että pystyisit vastaanottamaan apua, se on sinun ja läheistesi parhaaksi.

    2) (Olen aika varma, että tiedän miltä näytät, kuvien perusteella. En ole mikään stalkkeri, sattumalta törmäsin kuviisi ja yhdistin jonkun langan.) Olet todella laiha, liian laiha. Sairautesi sanoo sinun olevan lihava. Et ole. Olet myös mielestäni kaunis. Jos tervehtyisit, pystyisit varmasti näkemäään sen.

    3) Selviytyäksesi sinun ei tarvitse vahtia suupaloja ja tuntea niistä syyllisyyttä. Tähän haluan vielä lisätä, että muut ihmiset EIVÄT TODELLAKAAN kyttäile syömisiäsi ja ole niistä jotakin mieltä. Korkeintaan ehkä ovat huolissaan, ettet syö tarpeeksi. Harvat ihmiset ovat kiinnostuneet toisten ihmisten apinoista. Syömishäiriöiset saattavat olla, en tiedä, mutta he ovat SAIRAITA. Selviytyäksesi sinä tarvitset ruokaa (koska sitä me kaikki elävät olennot tarvitsemme) ja hoitoa.

    4) Vain sinä voit saada paramisesi alkuun. Itse en ole sairastanut syömishäiriötä, mutta mielenterveysongelmat ovat omakohtaisesti tuttuja, joten tiedän mistä puhun. Minä tein aikoinaan päätöksen, että haluan parantua, en halua elää tällaista elämää. Joskus mielen häiriöstä voi olla vaikea luopua, koska siitä on tullut niin erottamaton osa itseä. Siihen voi liittyä myös sosiaalista painetta, sinun tapauksessasi ehkä myös hyvin konkreettista, ulkonäköön liittyvää. Olen huomannut, että monet syömishäiriöiset identifioituvat todella vahvasti mielen häiriöönsä, puhuvat siitä paljon ja viettävät paljon aikaa muiden samaa sairautta sairastavien kanssa. Uskon, että tämä ruokkii monen häiriötä. Käänteistä vertaistukea. Korostan kuitenkin, että tämä on minun näkemykseni, en tiedä, onko asia näin.

    Hirmu pitkä kommentti, en jaksa lukea läpi ja tarkistaa. Haluan lopuksi toivottaa sinulle äärettömän paljon voimaa, tsemppiä ja jaksoa tähän kesään. Yritä käyttää sairaslomasi parantumiseen sairastamisen sijaan. Yirtä ottaa apua vastaan. Yritä tehdä päätös, että haluat parantua ja aloittaa paremman elämän. Olet sen arvoinen, läheisesi ovat sen arvoisia. Olet kaunis ja lahjakas, älä tuhlaa elämääsi tähän! Edessäsi on monia mahdollisuuksia ja kokemuksia ja seikkailuja. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

    Terveisin tes.

    ReplyDelete
  2. Mistä muuten noita ihania kuvia löydät ja miten noita oikein siis muokkaat? Ovatko nuo kaikki itse ottamiasi tms?

    ReplyDelete
  3. Sanon vielä sen, että tuossa tekstissä lukee "..ovat kiinnostuneet toisten ihmisten apinoista...". Siinä olisi pitänyt lukea jotain muuta, en tiedä, mistä tuo apina siihen putkahti. Olisinkohan kuullut jonkun sanovan niin, kun kirjoitin. Hassua. Olisikohan ollut "aterioista" se sana jota tapailin.

    Okei, tästä lähin kommentoin sulle nimellä apina, jos tunnen tarvetta sanoa jotain.

    Terv. tes, eli typo-apina. (Hih)

    ReplyDelete
  4. Jos yhtään helpottaa niin mäkin elän jätskillä pääasiassa. En pysty syömään tavallista ruokaa mutta jäätelöä menee sitäkin enemmän.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥