Friday, June 20, 2008

Verta, ruokaa ja vaahtokarkkeja

Kuukautiset alkoivat tällä viikolla, mikä oli hyvä homma vaikkeivät ne luomulaatua olekaan. Pillereiden aikaansaama vuoto on vain niukkaa ja lyhytaikaista tyhjennystä, mutta oloni on silti kuin pistetyllä sialla. Inhoan ylipäätään kaikkia kehoni keinoja esittää elävää: hikoilua, punastumista, kuumotusta, korvavaikkua, ruskettumista, menkkoja... lista on loputon. Lukioaikaisen 1/2 vuoden amenorrean jälkeen joka kuunkierto on yhtä vaikea. Pillerien jatkamista silti suositeltiin, sillä a) tarvitsen ehkäisyä b) nappuloista tulee sentään vähän estrogeeniä, joka auttaa osteoporoosin välttämiseen.

Juhannus ei ehkä silti ole ollut totaalinen maailmanloppu. Istun sohvalla täkin alla ja koetan unohtaa täyden vatsani kouristukset. Murokupillisen ja cottifrutin lisäksi en ole syönyt muuta kuin kasviksia eri muodoissaan, mutta kun kyseessä ei ole pienet määrät niin evottaa. Tällä tytöllä menee kevyesti kurkkukasa ja kilo porkkanoita kahden päivän sisään. Pelkään kuollakseni mahalaukkuni venyvän kun täytän sitä kaikella muulla toisten syödessä pihvejä, maisseja, juustoja, pekonilla täytettyjä herkkusieniä, sipsejä ja karamelleja. Sentään minun ei tee niitä mieli, eilinen sokeriton jäätelö oli aivan tarpeeksi.

Ruokamäärieni lisäksi minua nolottaa valtavasti se, että minulla ON "ongelma" ruoasta. Eipä sitä muut näe, vaikka kyselevätkin miksen syö karamellia (en tykkää ja se on totta). Silti minua nolottaa tämä nk. sairauteni koska en ole sairaaloisen laiha. Heikkous nolottaa kun ei ulkonäöllään säteile haurautta. Omalletunnolleni ottaa myös loputtomat kommentit, että niin tiedostan sairauteni ja blaablaa miksi sitten olen kipeä ja teen noin ja näin. Psykologin testeissä paljastui omalta kohdaltani puolustautumiskeinoiksi vetäytyminen ja järkeistäminen. C'moon jokainen osaa avata Wikipedian ja opetella ulkoa lääketieteellistä faktaa! Sairaudesta tietäville läheisille on helpointa esittää oma-kulissi-kullan-kallista kun wikifaktansa kanssa asettuu sanallisesti omien tekojensa ylle. Totuus on että hymyillen selitän ja selitän, mutta peiliin katsoessa tai porkkanatikkuja näykkiessä olen se sama loputtomasti ruokaa naamaan kittaava vaahtokarkkijättiläinen (klik).

1 comment:

  1. Niin niin, tiedät sairauden faktat mutta ei kuitenkaan tiedä niitä omalla kohdallasi. Uskon, että se on sun ongelma, vaikka mikään selvänäkijä en ole enkä sitä halua esittäkään vaan tuon oman mielipiteeni vain esiin. :-)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥