Monday, July 28, 2008

Nousee päivä, laskee päivä


Olo on taas vaihdellut ääripäästä toiseen parina viime päivänä. Olen edelleen sitä mieltä, että sunnuntain saisi pyyhkiä kalenterista, sillä silloin mulla on aina paha olla. Vuorokauteeni ei mahdu kuin fyysinen huonovointisuus, ruokaruokaruoka, yksin jumittaminen kotona, loputon väsymys ja kaikkien noiden summana totaalinen kuvotus taas itseäni kohtaan. Syön liikaa, liian usein, sillä haluan nakertaa, rouskuttaa, pureskella! Päässä heittää, voin pahoin ja mietin jos saisin hetkeksi tasattua oloani jos söisin. Ahdistun, annan ylen ja ahdistun jälleen. Huoh.

Tämä aamu näytti samaa. Vaikka saankin yöni jotenkin nukuttua niin herään silti kuuden-viiden maissa aamuyöstä päänsärkyyn, heikotukseen ja oksetukseen. Huom, nyt ei puhuta sellaisesta oksennustauti-oksetuksesta vaan kun verensokeri on ties missä vitussa. Maha on hiljaa, mutta ruumis rukoilee ruokaa, että saisin edes nukutuksi pari tuntia lisää. Luovutan, mutta kolminumeroinen kalorimäärä heti aamusta saa uudelleen sylkemään vettä ja leseitä vessasta alas. Kaikkialle sattuu, otan Diapamia ja epätoivoisesti yritän nukkua.

Toisin sanottuna, olen ollut ahne sika ja syönyt, sillä "yhyy mua niin heikottaa". Olen niin mukavuudenhaluinen lyllerö, että sietokykyni kehon pikkuvaivoja (päänsärky, oksetus, mahakipu jne) kohtaan on täys nolla. Jokin alkeellinen voima silti nosti ihrani ylös pedistä, sain itseni suihkuun, keittämään kahvia, rasvaamaan, pukemaan ja jopa meikkaamaan. Synnyin uudelleen. Toiset ihmiset tekevät töitä, koulujuttuja, kaikkea upeaa ja fancya kun taas allekirjoittanut kokee suurta tyydytystä jos en jää tukka ja naama rasvaisena lusimaan likaisessa yöpaidassani. Vaikka kotoa jaksaisi lähteä tai aloittaa mitään isompaa projektia niin saan kiksit jos joka päivä siivoan jotain. Lavuaarin, tiskit, hellan - edes yhden noista. En enää ikinä, en vitussa, heitä päivää menemään sillä verukkeella "koska tämä alkoi jo huonosti".

Oloni on nyt paljon parempi kun olen lyönyt naamaani vitamiineja, kofeiinitabletteja, rautalitkua, lääkkeet, pari buranaa ja suolaa ruokaan. Luin Lupa syödä-kirjasta yllättävän tiedon, että pelkkä suolankin puutos saattaa aiheuttaa mm. turvotusta vatsassa ruokailun jälkeen, vessassa ramppausta, huimausta, päänsärkyä jne.. toisin sanottuna kaikki mun oireeni. Mutta tärkeintä silti varmaan oli antaa itselleen armoa ja luvan voida edes vähän paremmin. Jos loppuilta menee nätisti niin ei aamun sekoiluilla ole enää merkitystä. Tästä lähtien pakottaudun ottamaan tavaksi riittävät aamu-unet, kylmän suihkun ja sen kupilliseni mustaa kahvia. Mitä tulee syömiseen niin olen toki syönyt vielä tänään, mutta tietäessäni rajani niin teen kaiken pysyäkseni pois ahdistusalueelta. En jaksa enää tänään voida pahoin, en!

Huomenna voisin pikkasen pihistää pienistä rahojani ja käydä ostamassa BodyShopista jotain ihanaa tai vaikka lakata kynteni shokkiväreillä. Hullulla on halvat huvit (huom. en siis edelleenkään ole Karibialla surffaava ydinfyysikko vaan tylsä geneerinen dorka), mutta jos se saa minut tuntemaan enemmän itseni tytöksi/ihmiseksi kuin eläväksi kuolleeksi niin olkoot! Onko sulla jotain ultimatea rentoutustaktiikkaa tai guilt-free pleasuria, millä voit kohottaa arkipäivän mielialaasi? Kerro! Jaa mullekin!

10 comments:

  1. Kirjoitat usein siitä, että joudut syömään usein. Muistutan sinua siitä, että jos ei syö kerralla tarpeellista määrää kaloreita, tulee kohta uudestaan nälkä. Niin se vain on. Kalorit ovat jotain sellaista, jota ihminen tarvitsee (kuten myös esim. ilmaa hengittämiseen), ei joku myrkky keholle.

    Mun guilt-free pleasureita on mm.:
    *Lukeminen (tosin tunnen joskus tästä syyllisyyttä, ettei ihan guilt-free). Oon kamala lukutoukka.
    *Aikakauslehdet. Tarkoitan siis tuolla ylemmällä kirjojen lukemista, tämä kuuluu vähän eri sarjaan.
    *Kaupungilla vetelehtiminen. Tätä en tee kovin usein. Siis kävelen kaupungilla, käyn kaupoissa ja kahviloissa.
    *Syöminen. Teen hyvää ruokaa tai ostan herkkuja ja/tai mehua.
    *TV:n tai elokuvan katsominen.

    Mulla oli joku nimikin, jolla mun piti allekirjoittaa nää kommentit, mutta en enää muista sitä.

    ReplyDelete
  2. Joo, olet ihan oikeassa tuon suhteen että jos syö kerralla vähän niin tulee syötyä useammin.. Mä en yksinkertaisesti vain *pysty* syömään kerralla kuin aika pieniä annoksia, plus nälkä-signaalini vähän ovat mitä ovat. Yleensä mun tulee syötyä siinä vaiheessa kun päätä alkaa särkeä tai yksinkertaisesti katson kellosta tunteja milloin "saa" syödä.

    Verensokrun kannalta usein syöminen vissiin on parempaa, mutta jos söisi "tarpeeksi" niin eipä se laskisikaan niin äkkiä... oh well. Mulla vain usein toi ns. kylläisyyteen asti syöminen tarkottaa kovaa ahdistusta ja laattailua, joten ehkä pysyn pikkuannoksissani. Se miinus on lähinnä vain kun tunnen syöväni ihan hirveästi tavalla tai toisella :--x

    ReplyDelete
  3. Ehkä turhaa sanoa näin toiselle vuosia syömishäiriötä sairastaneelle, mutta itse olen koittanut alkaa (paranemisen toivossa) ajatella, että jos kehon tarvitsee joskus aamulla huutaa nälkäänsä ja vaatia enemmän kaloreita jo aamulla, se todella tietää niitä tarvitsevansa. Ettei se olekaan niin paha. Keho kyllä kertoo aika hyvin puutetilansa. Ajattele niin. Ja koita syödä hyvällä omallatunnolla.

    Emmi. www.emmiemmi.vuodatus.net

    ReplyDelete
  4. hei,

    onko kaikki tuo oikeasti sen arvoista :(

    en nyt voi sanoa muuta. mietin sitä itsekin. oma vastaus: ettei ole.

    mutta se helvetti helvetti helvetti vaan pitää ottessaan ja saa voimaan pahoin. en jaksa enää öisin herätä siihen että oksennan lähimpään tyhjään astiaan (kahvimukiin)

    ei, ei se ole.

    <3

    ReplyDelete
  5. juujuu siis kyllähän sieltä kalliosta yms just löytyy myös sellaista ihanaa boheemi stuffia! tarkoitin vaan kaikkia alkkiksia ja ku se mun haastattelija just sano että jonkun myyjän kimppuun oli käyty siellä, mut etkhöhän tajunnut mitä suurinpirtein ajoin takaa :--)
    Harrastan(tai harrasTIN) niinkin harvinaista lajia kuin uimahyppy.. että mielelläni olisin sitä jatkanut enkä suostu myöntämään että kroppa olis missään vaiheessa alkanut pettää(harrastin 9krt/vko). Sain treenikiellon jo 7kg sitten eli matkaahan tässä olisi jos mieltäisi oman ryhmän kanssa treenata. Ne ajat ovat ohi, mutta mieli sanoo kyllä vielä että paskat, kyllä mä pystyisin kaikkeen mihin ennenkin.

    Mun guilt-free pleasureihin kuuluu ehdottomasti musiikin kuuntelu ja pianon soitto. Varsinkin soittaessa sitä todella unohtaa kaiken muun (soitin 10v.,lopetin kun muu treeni vei liikaa aikaa, ja nyt en pysty tekee sitäkään.. hyvä mä!)
    Kai se ainoa tie on ylöspäin. Sitten jossain vaiheessa :-----o

    ReplyDelete
  6. äh, välillä tekee mieli vain sanoa sinulle, että nainen lopeta jo se huomionhakuisessa itsesäälissä kiereskely ja huomaa, että maailmassa on muitakin kuin sinä, sinun kehosi ja sairautesi. Koska olet viimeeksi aidon oikeasti kiinnostunut muista ihmisistä? Ja silti haluan teroittaa, että olen itse vatvonut juuri noita samoja asioita samalla tavalla. Ymmärrän sinua. Mutta (ainakin minun) paranemiseen auttaa kun alkaa tarkkailemaan ja kiinnostumaan ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä. Lopettaa sen itsensä ympärillä pyörimisen.

    ReplyDelete
  7. Pihkatar,

    en tiedä sinun henkilökohtaisista kokemuksistasi, mutta ainakin itse kirjoitan lähinnä omaksi ilokseni - en "huomion hakemiseksi". Jos se olisi tarkoitukseni niin keksisin kyllä paljon rajumpaakin materiaalia :--D

    Siviilielämässä minulla on useita erittäin hyviä ystäviä ja elämääni todellakin mahtuu heistä kiinnostuminen (tästä minulla on jopa psykologin lausunto mustaa valkoisella) yms., MUTTA tämä onkin blogi masennuksesta+sh:sta eli muut ihmissuhteeni eivät kuulu blogini teemoihin. :> Jätän aivan tarkoituksella muut mielenkiintoni aiheet täältä mainitsematta, sillä haluan pitää teeman rajattuna.

    Kiitos kuitenkin kommentista, harmi jos vaikutan itsekeskeskeiseltä vinkujalta - mutta noh! Sitä vartenhan me kaikki pidetään blogeja.

    ReplyDelete
  8. No joo, kaikkihan spaissareista on tainnu sitä olla. Julkisuus , ulkonäkö paineethan senkin on varmasti aiheuttanut ;S victoria on todellakin selvä tapaus. Tai ainakin haluaa muuten vaan pitää itsensä erittäin laihana.

    se on koukuttava, ja siksi ihana (;linkitän sut mun sivulta , jos sopii?

    ReplyDelete
  9. Eikö ihminen aina kirjoita sitä varten, että joku lukisi sen? Varsinkin julkisesti nettiin? (Teen itse samaa). En halua sanoa, että vaikutat itsekkäältä, mutta että ehkä jopa kirjoittamalla blogia jne. keskität ajatteluasi entistä enemmän syömishäiriöön, joka vaikeuttaa parantumista. Tiedän kyllä, että nälkiintyneenä on vaikeaa ajatella muuta kuin ruokaa (olen ollut osastolla kaksi kertaa anoreksian takia ja läpikäynyt myös masennus- sekä unettomuusjaksoja). Niin, ehkä blogin rajaus antaa minulle vääristyneen kuvan päivän toimistasi...joskus kuulostaa siltä, että istut jääkaapin edessä kaikki päivät miettien mitä syödä tai jättää syömättä. Tarkoitukseni oli kai sanoa, että sen sijaan, että olisin taas yksi ihminen, joka "säälii" sinua, tekisi mieli sanoa, että:" sinä älykäs, lahjakas kirjoittaja ja varmasti upea nainen. Nyt otat sen loogisen puoliskon aivoista käyttöösi ja itseäsi niskasta kiinni. Siirrät tunteet syrjään ja teet kaikkesi, että paranisit ja saisit hyvän elämän, jonka ansaitset!!" Kiitos kuitenkin hienosta bogista!

    ReplyDelete
  10. Ymmärsin toki pointtisi Pihkatar, enkä ottanut sitä lainkaan pahalla :) Kiitos hei välittämisestä! Asiaa on toki syytä miettiä, olen saanut vähän poikkikseltakin epäilystä onko blogin pidosta enemmän hallaa kuin hyötyä.

    Ja ei, en istu koko päivääni jääkaapin edessä :D Harrastan kovasti kuvataidetta, valokuvausta, elukoiden kanssa hääräilyä, leffoja, musiikkia ja kavereitten kanssa hengausta yms. ajanvietettä. Ne vain jätän täältä pois, että ei jokainen vastaantulija laskisi 1:1 että ahaa! se oot sä joka bloggaat! ;)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥