Sunday, July 06, 2008

Over the spilled milk I cry cry cry

Aim ö laiiivvv! [i'm alive] Ruotsinreissu oli, uh, ihanaa. Siis joo, totta kai kun kyseessä olen *minä* niin mukaan mahtui myös draamaa, ahdistusta ja itkua, mutta päälimmäiseksi kieltäydyn ajattelemasta sitä kaikkea olemassaoloni aiheuttamaa raakuutta vaan mitä kaikkea hyvää jäi käteen.

Stockis oli lämmin ja aurinkoinen - joten paluu kotimaahan TOD oli kahta karseampi kun sadepilvet löivät naamalle. Tukholmassa oli ihanaa vain harhailla ja räpsiä kuvia, sillä viehättävän ulkomuotonsa lisäks kaupungissa pääsee kävellen tai metrolla pääsee äkkiä mihin tahansa halajaa. Rakastan ruotsalaisia vaatemerkkejä (Acne, Tiger of Sweden, Cheap Monday, Monki jne), joten alennusmyynneissä kerrankin jaksoi kierrellä ja suurkuluttaa pientä hikistä sairaspäivärahaani. Suomessa en kestä enää kaupoissa kiertelyä, sillä kaikki halppiskakkakin on ylihinnoteltua ja ahdistus kasvaa näkkärinaamaisten ihmisten keskellä. Ei ole valetta, että ruotsalaiset olisivat positiivisempia (ja kauniita, tyyliteltyjä, hyvin ruskettuneita ja pitkähiuksisia). Hymy nousi huulille myös runsaasta valikoimasta uusia Ben&Jerry's- ja Läkerol-mauista, puhumattakaan joka minuutista ihanan poikkikseni seurassa. Eskapismia, aah, tämä pitää minut hengissä ja järjissä!

Mutta kaikkia varmasti kiinnostaa eniten miten syömiset meni. Errr... se ei olekaan mikään kaunis tarina. Päätin kotona etten oksenna kertaakaan ja kannustin itseäni ajatukseen, että minun olisi lupa nauttia noi pari päivää. Ruokailu oli silti aika tuskaisaa, sillä hävetti aina ilmoittaa pekonia ja munakasta tankanneelle poikkikselle että "mun tarttis nyt taas syödä..". Omien nälkäsignaalien ollessa aivan kierossa oli tosi vaikeaa käsittää saati kontrolloida syömistä mielitekojen luvatussa maassa. Kotona otan helpomman tien: turvaruokaa tai syömättömyys, mutta reissussa... yhtenä hetkenä tuskailen take away-salaattistani kevyttäkin kevyempää ja toisena otan lisää jäätelöä aina kuin vain jaksan. Ja jäätelöä jaksoi aina, totta kai! Välillä taas päälle hyökkäsi kaikki omituiset mieliteot, jotka ehkä (loputtoman ahneuteni lisäksi) olivat jotain viestejä kehoni höpöhöpö puutostiloista, ja se ahdisti. Varsinkin kun kynnys ruoan sallimiseen oli tavallista matalempi ja mahdollisuus oksentamiseen suurempi.

Kun kerran antoi mennä niin se oli menoa. Näin kävi jääkahvin ja sämpylän että oksentamisen kanssa. En kertaakaan mussuttanut laattaus mielessäni, mutta siistit yleiset vessat kävivät vain liian.. liian helpoiksi. Ääni kuiski päässä, että varmuuden vuoksi nyt vain, eipä siitä haittaakaan ole, ahdistuksen voi muka välttää kun deletoi vähän ruokaa pois ruumiista. Vain tämän kerran, ja vielä kerran, eihän tätä kukaan kuule tai näe. Toisaalta yritin kanssa syödä ehkä aavistuksen verran terveemmin (maun mukaan, jopa kerran sushia!), edes tämän kerran, ja se ainakin teki poikkikseni iloiseksi. Toisaalta aiheutin paljon mielipahaa kun jaoin todelliset tunteeni ja laattailut, mutta rehellisyys rakkaudessa on aika pirun olennaista.

Olen valtava ahmatti, kohtuuton lehmä, tursun ympäriinsä saastaa ja likaani. Hotellin ihana kokovartalopeili ja Tukholman auringonpaiste näytti lisää liikaa, löysää ja läskiä, mistä vihata itseäni. Toisaalta ihanien (ja rehellisesti sanottuna ylimitotettujen) merkkien SX-vaatteet piristivät liukuessaan päälleni itsetunto koki pientä mielihyvää. Vaikka pelkään vatsalaukkuni venyneen niin sekoilupuoli sentään jäi lahden taaksi. Ajatusmaailmani on taas kotona, joten banaanin nauttimista suunnitellaan ja siihen pyydetään varoksi vielä lupaa. Tahdon näistä tonneistani eroon, muuten en jaksa elää.

3 comments:

  1. onneks tulit takasi, ehin jo kaivata sun juttuja.

    ReplyDelete
  2. Tuli muuten mieleen, että kun sulla on suhde, jossa vaikutat onnelliselta, niin miten sh on vaikuttanu teidän kahden väleihin? Miten poikkis suhtautuu? Mulla sh tuhos pahasti suhdetta sillon ku semmonen sh-historian aikana oli... Mut en koskaan sanonu suoraan poikaystävälleni et mul on sh. Vaikutti sit lähinnä siltä ku oisin tapaillu salaa jotain muuta.

    ReplyDelete
  3. Oi oi oii, Tukholma on niin ihana!
    Ihania kauppoja ja niiiin iloisia ihmisiä, jotka tekevät melkein minutkin iloiseksi.
    Pitäisi taas päästä sinne.

    Muttajuu, voimia. <3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥