Saturday, July 12, 2008

Paljon sattuu, vähän tapahtuu



Suola ja jää ei ollut hyvä yhdistelmä. Se ei ensinnäkään sattunut tyydyttävän paljoa (vakka unelmoin Fight Club-tyylisestä palovammasta), itseasiassa juuri lainkaan, mutta rumaa jälkeä kaksin verroin. Jalkani on turvonnut, siinä on nyrkin kokoinen ruskea alue kuollutta ihoa, jonka alta kuoriutuu punainen veresliha. Ärsyttää. Ehkä soitan maanantaina terveyskeskukseen, sillä reseptejäkin pitäisi uusia.

Toinen kisuistani on kipeä ja sydäntäni raastaa taas. Ensimmäinen kattini oli kulkukissa eläinsuojeluyhdistykseltä ja jouduttiin lopettamaan 1kk sisällä saannista. Aikaväliin mahtui monta lääkäriä, testiä, teho-osastoa, mutta vakavaa syöpää ja lukuisia muita vaivoja sairastava kolli jouduttiin pistämään uneen. Minä pidin sylissä, lääkäri hoiti loput. Totta kai tämä laukaisee suuren paranoian nyt kun minulla on kaksi vajaan vuoden ikäistä pentua, joista toisella on voimakas tulehdus ja anemia. Ensi viikolla taas tutkimuksiin ja varmaan valkenee johtuuko anemia tulehduksesta vai vaikeasta - ehkä fataalista - munuaisviasta. En halua maalata peikkoja seinille, mutta mieleni tekisi huutaa ja puukottaa sohvasta sisälmykset irti vain ison kysymyksen takia - miksi?!! Miksi jollekin noin hyvälle ja viattomalle. Miksei minulle. Naapuri kolkutti tänään ovea ja kertoi että hänen kissansa taas oli kadonnut, luikahtanut oven välistä ollessaan hoidossa. Kamalaa, kaikki.

Mutta syöminen on kai sujunut vähän nätimmin nyt.. en koe ruoasta enää niin isoa tarvetta, alan olla taas rakastaja nälkäni ja tyhjyyteni kanssa. Silti syön liikaa, mikä ahdistaa. Painoni jumittaa jälleen, eikä millään laske alimmasta alemmaksi. Samalla tunnen oloni paisuneeksi, suureksi ja turvonneeksi. Voiko olla että olen yhtäkkiä muuttanut ruumiini kokonaan läskiksi, leventynyt silmissä kun vaaka näyttää kuitenkin siedettävähköä lukua? No läskihän painaa vähemmän kuin lihas.

Päiväni menevät kaloreita laskiessa, ahdistuessa suurista numeroista ja alan käydä skeptiseksi kaikkia laskujani kohtaan. Mietin ovatko mansikat paholaisesta, sillä 500g katoaa helposti päivän aikana ja kaloreitakin kerkiää kertyä. Pohdin kuka helvetti on keksinyt, että omenassa olisi muka 50kcal? Hah! Näyttäkää mulle sellainen omena. Ainakin omat pikkuruisetkin granny smithini painavat ainakin 200g. Pieni ja epätarkka kotivaaka on uusi paras ystäväni, punnitsen tarkasti jokaisen porkkanan ja tomaatinkin ennen syömistä. Kurkkua en, kurkussahan on niin vähän kaloreita että sitä saa syödä huoletta. Isoja määriä, vaikka pari kurkkua päivässä. En uskalla kohdata jokaista grammaa, sillä jokainen on liikaa. Vihaan itseäni kun paino ei tipu yhtä tiheään tahtiin kuin keväällä, olen junnannut lähes samassa koko kesän ja ainoa syy minkä keksin on että syön liikaa.

6 comments:

  1. Käytät aivan upeita kuvia! Otatko niitä itse/muokkaat? Ja pidän muutenkin blogistasi. :)

    ReplyDelete
  2. Ehkä olet säästöliekillä tai keho pitää kynsin hampain kiinni eloonjäämisestä?

    ReplyDelete
  3. kiitos paljon :)
    ja voi että. Toivottavasti kissasi tulee kuntoon! Omallani on ongelmia kilpirauhaan kanssa, se oli tosi agressiivinen kunnes vika huomattiin ja se sai lääkettä - nyt on ihan kuin toinen kissa!
    Kissat on kyllä aikamoisia selviytyjiä. Paljon tsemppiä sulle (ja kissalle kans), toivottavasti elämä lähtee menemään parempaan suuntaan pian! koita jaksaa <3

    ReplyDelete
  4. Vastaan myöhään, mutta kiitos siitä viimeviikkoisesta kommentistasi :)
    Olen itsekin lukenut että tuo kyky 'tuntematta itkua' on paha niistä masennuksen asteista..
    Olen itsekin kokeillut tuota suola-jää yhdistelmää. Jälki ei toisiaan ole mikään ihanin.
    Ja postauksesi ruuan kannalta - ajatukset täysin samanlaisia täälläkin. Omenat ovat aiheuttaneet itsellenikin jos jonkinmoista päänvaivaa.

    Toivottavasti kissasi paranevat :/

    ReplyDelete
  5. Vici, kiitän, mutta en oikein voi ottaa kaikkea krediittiä noista. Skaalaan ja muokkaan kyllä kaikki kuvat, mutta en laita tänne itse ottamiani töitä :>

    Valtaosa kuvista tulee Livejournalista, Googlesta tai Deviantartista.

    ReplyDelete
  6. Säästöliekkiä mäkin epäilen.. Ja hyvin tuttua toi että jokainen gramma tuntuu liialta ja että vaikka paino olisi siedettävämpi vaa'assa niin peilissä voi tuijottaa vaikka millanen möhkiäinen, mutta ne on vaan ne demonin sumentamat silmät...

    Voimia hirveästi kisun kanssa! Mulla oli toissakeväänä marsuttimella munuaisvika ja silloin se oli rankka juttu. Eihän siinä oikein mitään voinut tehdä, vaikka tukiruokki kerran parissa tunnissa jne. ='( Toivon kovin että kissasi paranee!! *halaus*

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥