Monday, July 21, 2008

..Sunnuntaiviha ei silti estä maanantaiangstia!



Prikulleen sama virsi tänään. Ei mennyt ihan niin läskiksi kuin eilen, mutta läskiksi kuitenkin. Äh, mä olen niin väsynyt ja vittuuntunut, että mulla on tosi vaikeata enää edes keksiä tarpeeksi hyviä suomenkielisiä haukkumasanoja itselleni ja löllyville laardeilleni. Ainakin ahdistuksen pukeminen monimutkaisiksi sanoiksi vetää hetkeksi ajatukset pois itsetuhosta (johon nyt ole edes mahista, pojalla kun olen). Viimeisin 'neronleimaus' oli miten valtaisa mahani uhkaa jo toisia planeettoja kiertoradoillaan. Virtuaalihali sille joka tähän viestiin jaksaa vuodattaa tämän iltaiset kertakäyttökikut!

"Sä et osaa suuttua", sanoi eräs psykologi mulle aikoinaan. Tälleen semisti ihrainhon vierestä, avauduin sattumalta terapiassani etten tule riidelleeksi poikaystäväni kanssa.. juuri lainkaan. Suhteen alussa toki oli isompia konflikteja kun kaksi ihmistä liimautui yhteen, mutta nykyään ns. konfliktin sattuessa ei siitä yleensä kehkeydy riita-riitaa. Jos osapuolet tuntevat itsensä ko. seurassa hyväksi ja välittävät sen verran että tulevat asioissa myös toista vastaan (lue: empatia) niin... tartteeko kinata.

Muutenkin lepyn tosi äkkiä, olen nyhverö ja laiska kiukuttelemaan (paitsi äidille koska hän on vaan niin äiti!), sekä kärsimättömyyttäni haluan aina selvittää nakertavat asiat. Mielestäni on tuhat kertaa ahdistavampaa pitää mykkäkoulua ja lakaista asioita maton alle muhimaan jos ne voi asiallisesti.. puhua. Viha ei ole kuin vuosi vuosikerralta parantuva viini. Mietinkin siis kauppakasseja raahatessani mitkä asiat minua oikeasti ärsyttävät, saavat punan poskelle: 1) hidas ja huono asiakaspalvelu 2) kaupungilla tönivät ihmiset 3) pahan ruoan syöminen 4) eläinten julma kohtelu (ja ihmisen rajaton typeryys in general) 5) rahan hukkaaminen johonkin "turhaan". Noina hetkinä tekisi mieli korottaa ääntä ja paiskoa tyynyjä. Sitten taas jos mennään 'oikeisiin' riitoihin, ihmisten välisiin väittelyihin, syyttelyyn ja sen sellaiseen niin olen ihan tohveli, otan kaiken itseeni ja olen kuin lattiamatto.. En tiedä, ehkä kulutan itsevihaani kaikki Angry Pointsini etten jaksa jakaa niitä enää toisille vaan imen muittenkin crediitit. :-----D

Mites te? Mikä JUST NYT vituttaa/ärsyttää/nakertaa tai muuten vaan kertakäyttökiukuttaa. Keksi joku ihanan absurdi solvaus ja sylje se tänne! Ahh, niin huomaat ettet ole yksin! Ja kysymys vielä in general: miten teet riitatilanteessa ja tuleeko niitä usein?

PS. Viimeisin vitutus since läskit: en jaksa oikolukea blogitekstiäni.. taaskaan. Sori. @_@

10 comments:

  1. riitatilanteessa olen harvoin. ehkä siksi että saan yleensä ihmiset itkemään, kaikki äidistä parhaaseen ystävään ja puolituttuihin.

    then again, ainoa joka saa minut itkemään asiassa kuin asiassa on oma isoveli.
    se osaa aina heittää niin pahoja piikkejä että tuntuu kuin maailman kuristuisi ympärille.

    mutta niin - riitelen hyvin harvoin yhtään kenenkään kanssa. turhaa.

    ReplyDelete
  2. Minä välttelen riitelyä siksi, koska en osaa riidellä ilman, että alan itkemään ja se, että itken ärsyttää minua vielä enemmän ja menen mielummin sillon itsekseni riehumaan.

    Joskus toivon, että osaisin riidellä, koska usein tiedän olevani oikeassa, mutta en vain saa sitä ulos. Alan itkemään ja puheesta tulee huutoa.

    Onneksi meillä ei ole villen kanssa hirveästi riitoja, koska emme näe nykyään hirveän usein. Nytkin viime näkemisestä kaksi viikkoa, vaikka asumme yhdessä.

    Ainiin. Olen myös lattiamatto. Taivun liian helposti, koska se on vaivattomampaa eikä minun tarvitse silloin itkeä/näyttää tunteitani vaan voin kihistä ihan yksikseni.

    Ironista vain, että juuri tällä tunteiden patoamisella sisälleni olen suurimman osan ongelmistani itselleni aiheuttanut. En vain osaa muuta.

    ReplyDelete
  3. pistää vihaks yks anonyymi joka laittaa miun blogii inhottavii kommentteja. otan itteeni kans tosi helposti ja nyt ei oo tehny mieli kirjotella pitkää aikaa.

    sit aina ku avokki huutaa miulle tai meil on riitaa meen vaa peiton alle itkemää.

    ReplyDelete
  4. Kiitos kommentista! :) Ja mielenkiintoista, että löytyy muitakin fitness-syömishäiriö-ihmisiä tältä kartalta.

    Pakkiksella olen seilannut välillä enemmän, välillä vähemmän. Nyttemmin taas vähemmän, kun samat threadit tahtoo pysyä pinnalla - eikä samoja vastauksia jaksa lukea. Hallussa kyllä on se, miten paljon ja miten tulisi syödä, mutta sitä helposti unohtaa puputtaa tarpeeksi. Mikä taas sitten ei yleisenkään elämän kannalta ole järin fiksua..

    Oon nyt 165-senttinen (tuntuu hassulta, kun vielä jokin aika sitten luulin olevani sentin lyhyempi. :D).

    Olen kyllä aiemminkin käynyt lukemassa sun blogia ja tykkään kirjoitustavastasi; ihanan lennokasta ja sujuvaa - susta olisi kolumnistiksi.

    Voimia myös sulle, tyttö! <3

    (niin ja se blogilista-osoite.. http://www.blogilista.fi/blogi/fitness-diarys/23876)

    ReplyDelete
  5. Minäkään en osaa suuttua kunnolla. En osaa (uskalla?) näyttää sitä, että jostain tuli paha mieli. Ja vaikka näyttäisinkin, en koskaan myöntäisi. Enkä varsinkaan kertoisi loukkaantumisen syytä. Mököttäisin vain. Käyttäytyisin teatraalisesti ja lapsellisesti. Eristäytyisin ja itkisin.

    Niin, sellainen minä olen. Ja herkästi. Miksihän kirjoitin äskeisen konditionaalissa? Pitäisi olla preesensissä. Sillä sellainen minä olen - usein.

    ReplyDelete
  6. Kiitoskaunis kommentista jälleen.
    Kai ne on ne mun silmät mitkä huijaa itseäni mutta en vain suostu myöntämään sitä. Kyllä mä varmaan äidille joskus avaudun enemmän. Meidän suhde on alkanut vasta parantua, kolmen vuoden katkon jälkeen joten siihen saattaa mennä aikaa.
    Mua pistää vihaksi myös paljon huono asiakaspalvelu. Siis tänään oli niiiin lähellä etten ruvennut vittuilemaan eräälle myyjälle. Kannoin maitoa ja huomasin että sen pohja oli ihan märkä niinkuin paidan hihakin. Kysyin myyjältä ystävällisesti että onko hänellä paperia kun tämä vuotaa ja vanha miesmyyjä vaan siihen että no ei mulla kyl nyt ole tässä mitään sellaista, vain noita kuittipapereita jos niihin haluut pyyhkiä! - ahaa selvä..
    vittu että ärsytti :-D Harkitsin jo kirjoittavani reklamaation alepaan. Olisin ihan kuin joku vanha mummo joka valittaa joka asiasta..

    Ja älä mua kadehdi, oikeasti.
    Paljon voimia sinne ja yritä karistaa pois maanantaiangsti, jooko :>

    ReplyDelete
  7. Mul on nykyään se, et jos suutun nii silti haluun mieluummin keskustella asiat läpi ku tapella. Mut opin kyl paremmin riitelee entisen poikaystävän ansiosta, aiemmin lähinnä pelkäsin aina ku joku suuttu, kiitos isän. Sit opin et riita ei aina oo huono juttu ja jotku tarvii sitä. :D Pitäähän elämän draamaa olla. Enää en siis mee kaappiin piiloon jos joku alkaa huutaa mulle, vanhempienki kans mäki nykyää huudan.

    Mua ärsyttää se ku joskus ku menojalka vipattaa nii menokäsi kaataa ihan hallitsemattomasti viinaa kurkusta alas, kunnes tulee stoppi vastaan, eli rahat loppuu tai valomerkki tulee. Sillonki pitää viel ryystää kaikki löytyvät puolityhjät tuopit ja mikä tahansa kelpaa.

    ReplyDelete
  8. Hei, olen syönyt tänään melkein 3000 kaloria, eli täällä meni läskiksi, ei siellä. Se eilinen oli vaan joku hyvän tuurin juttu, olin kerrankin syömättä.

    ReplyDelete
  9. Ai niin joo. Minä osaan suuttua ihan helvetillisesti, paiskon tavaroita ja huudan. Ole vaan onnellinen ettet osaa, täällä on mennyt niin monet posliinikupit rikki.

    ReplyDelete
  10. Ei tarvitse varmaan kertoa mikä vituttaa tai ärsyttää, viime blogiteksti oli sellasta yhyyangstia, että hävettää.

    Kiitos, kommentit ovat aina kovin piristäviä. Luki niissä sitten melkein mitä vaan. :--)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥