Friday, August 08, 2008

"Ei sua hylätty olla!"

Kuinkakohan monta kertaa mä vielä kuulen ton lauseen? Ehkä eri sanajärjestyksellä tai jollain, mutta saman asian.



Heräsin pitkästä aikaa kellon soittoon, ylös, kuselle, va'alle, suihkuun, rätit ylle, pakkelit naamaan ja menoks. En syönyt, juonut tai niellyt edes lääkkeitäni vaan suuntasin suoraan Lapinlahtea päin. Vaikka olin stressannut, ahdistunut ja kierinyt punnituskammossani jo ties kuinka kauan niin h-hetken lähestyessä... mitä väliä. Tungin viimeisimmätkin ajatukset pois huudattamalla iPodissani parhaiksi merkkaamiani biisejä korvissani. Kenties eiliset Diapamit vielä näkyvästi vaikuttivat pääkopperossani, vaikka mikään ei enää saanut tökerösti laastareilla peittelemiä käsivarsiani enää ehjiksi. Kännykässäni taitaa yhä olla veritahra, jota en vain ole jaksanut pyyhkiä pois. Jos jättäisin teräni pöydälle niin kissani veisivät ne leluiksi (pari kertaa jääneet itse teosta).

Riisuutuessani yritin tuloksetta tivata hoitajalta vastausta minkä takia joudun tulla punnittavaksi jos kerta on jo varmaa, että tulen maanantaina ossalle. Ossan cybersähköpuntari näytti edelleen 200g vähemmän kuin kotona oleva vaikka pidin alusvaatteet päälläni. Hoitaja kiittää rutiininomaisesti, mutta lätkäisee kansliassa eteeni allekirjoittamani hoitosopimuksen, johon on lisätty että palatessani syksyllä painon pitää olla XX,Xkg. Ei ole. Toisin sanottuna 'tämä peli ei vetele' ja 'ei voi joustaa', joten saan käteeni advanced-ruokalistan ja post-it lappusen että kuukauden kuluttua pitäisi tulla uudelleen näytille. Viitisen kiloa pulskempana. VIISI!

Tota joo. Siis, en kritisoi ja syyttele etteikö mua voida ottaa heikentyneen kuntoni takia päiväosastolle (=avohoitoon), mutta ihmettelen kyllä että millä helvetin ilveellä mun oletettiin pärjäilevän koko kesä yhden ainoan ravitsemusterapeuttikäynnin voimin jos keväällä en saanut huomautuksen huomautusta jatkuvasta painolaskusta - paitsi uloskirjautumispäivänä. Ja nyt pitäisi simsalabim mennä kuukaudeksi kotiin ja voittaa anoreksia ja tulla sit takas. Interesting. Mitään muuta siis ei ole, paitsi mummokustantama terapia. Ehkä saan omalääkärin sentään ensi tai sitä seuraavalla viikolla.

Sairaanhoitaja ei suostu "lainaamaan" sideharsoa käsivarsieni paikkaukseen, mutta joudun jäämään osastolle kunnes olen "hyvänä harjoituksena" syönyt aamiaiseni. 2dl muroja maidolla (en halua puuroa), siivu tummaa leipää (en halua vaaleaa) margariinilla ja kurkulla, juomaksi maitoa (en halua mehua. Hoitohenkilökunnan silmien välttäessä maitolasi, leipä ja murojeni jämät päätyvät kätevästi käsilaukussani olevaan minigrip-pussiin ja yllätyn itsekin törkeästä oveluudestani. Wau, jokaiselta teinitytöltähän pitää löytyä käsiveskasta välineet piilottaa tarjottu ruoka, eikö? Päiviksen lekuri on kuitenkin yhtä ihana ja huomaavainen kuin ennenkin, kuuntelee ja välittää asioistani, pukee kahden kesken mun puolesta ajatukseni sanoiksi siitä et täs tilassa koko päiväossa varmaan vain ahdistaisi. Nappeja vähän nostetaan, saan kopion (nätisti kirjoitetusta) B-lausunnostani ja lupauksen että mulle katotaan polilta omalääkäriä. Annan labratulokseni siinä pois, mutta mitä väliä.

Noh. Joo. Jos jotain selvisi niin mulla onkin sairaslomaa vuoden loppuun saakka. Wow, how wonderful. Maanantaina varmaan puhelin käteen ja peruuttamaan läsnäoloani tälle lukukaudelle, sekä sumplimaan jos ehkä voisin silti hiukan luuhaa koulussa ja saada edes pari opintopistettä. Ei mitään ideaa mitä KELA siihen sanoo jos sairaspäivärahalla elän, saati koulu jos en halua tuhlata yhtä lukukauttani (niitä siis on rajallinen määrä käytettäväksi). Noh. Joo. Katsoo sitten, koetan elää eka viikonlopun yli ihmisiksi (ja vähentää Läkerolien syömistä ;___;). Pakko kuitenkin tähän loppuun myöntää että ällöämäni maito ja riisimurot maistuivat taivaallisemmalta kuin osasin muistaa.

8 comments:

  1. meinaatko siis tosiaan sitten saada nuo viisi kiloa lisää painoa? Se olis kyllä hienoa.

    Joo, oon samaa mieltä sun kanssa tosta että passitetaan sut vain kotiin paranemaan.. "tuu sitten takasin ja paina tän verran ja kaikki on OK" :s toivon että saat jostai apua jos vain haluat.

    ja tuo sairasloma kuullostaa kyllä periaatteessa hyvältä (;

    ReplyDelete
  2. juupshuups. ei se helppoa tule olemaan. sun pitäis nyt päättää, että tuleeko ne viisi kiloa?

    vai missä ne tulee. joskus ne tulee. se on vaan totta. se on helvetin vaikeaa. tiedän, koska vaikka en ole nyt alipainoinen, olen ollut, ja nauroin vain räkäistä naurua niiden ruokasuunitelmille ja painotavotteille. ulos kun pääsin niin revin laput "ne huijaa mua" ja poltin tupakan.

    jossain vaiheessa ne kilot sit oli pakko tulla. olis ne voinu kivemminkin tulla. tai omaehtosemmin.

    muten kuten jo kertaalleen sanottu, sun päätös, sun motivaatio, sun ratkasut ja vain sä voit nostaa ne viisi kiloa niin että ne kanssa on ja pysyy!

    ReplyDelete
  3. Sen Saragin antaman erään kommentin jälkeen sun tekstit on muuttuneet vaan entistä enemmän pro-anamaiseen suuntaan. Ootko ite huomannu? Ihankun kapinoisit vastaan että "kattokaa mua! saan tehä mitä haluan! Emmä teidän kaveri enää olis halunnutkaan olla!" Vaikka vähän aikaa sitten vielä yritit... Yritä nyt helvetti soikoon nostaa sitä painoa äläkä ryve itsesäälissä. Yhyy angstaan ja viiltelen ja sillee.

    ReplyDelete
  4. ananaksen kommentista vielä: Eihän tossa kotiin passituksessa ole mitään omituista. Jos ei ole hoitomyöntyvyyttä paskan vertaa niin miksi tosiaan viedä paikka joltain sitä tarvitsevalta parantumista haluavalta. Ei mun mielestä mitään proanailijoita pitäis osastolle edes päästääkään. Alota nyt vaikka syömällä kupillinen muroja! Ihan näin ensalkuun.

    ReplyDelete
  5. heii!
    päätin vain tulla kertomaan, että lueskelen kirjoituksiasi - ja olen addiktoitumassa niihin vähitellen!
    ...toivon sulle voimia Elämään...

    ReplyDelete
  6. Anonyymi, musta on aika outoa että sulla on pokkaa tulla tilittämään mun sosiaalisista suhteistani muttei munaa antaa itsellesi nimeä. Sillä jos kuvittelet tietäväsi jotain ihmissuhteistani selittelemällä 'vastaan kapinoimisesta' tai 'teidän kaveri' (öö, siis ketä?) niin tod. näk olet joku puolituttu, joka ei selkeästi tunne minua lainkaan tai vain hyvin creepy stalkeri ja osaat blogiini jätetyt kommentit paremmin ulkoa kuin allekirjoittanut. O_o;;

    Jälkimmäiseen viestiin: olen täysin samaa mieltä ja ainakaan nytten en ainakaan kärsi huonosta omastatunnosta kun en hoitoa tarvitse/ole siihen valmis. :>

    Mutta turha tulla pro-anailiaksi nimittelemään, sillä en kyllä kannusta ketään tähän samaan karuselliin. Jos en halua itselleni hyvää niin se ei poissulje etten toivoisi terveyttä ja onnea toisille.

    ReplyDelete
  7. Noo olitha sä yllätykeksi luokitellu oman blogin blogilistalla proana-kategoriaan.

    ReplyDelete
  8. ^Hienosti aiheen vaihto :D

    Jep, olen luokitellut vaikka ja mihin sillä mitä enemmän on luokituksia niin sen enemmän potenttiaalisia lukioita. Avainsanoissa on myös bulimia (jota en sairasta), muoti ja ihmissuhteet vaikken niistä kauheasti puhukaan. ;>

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥