Thursday, August 07, 2008

Kipua ei aina voi estää

Okei, myönnän nyt jotain tosi henkilökohtaista itsestäni. Joitain ehkä kiinnostaa enemmän pituuteni tai kouluni tai kalorimääräni, mutta mikä mulle on hengitysilmaa peilimaan lisäksi on visualisointi. Vaikka rakastan musiikkiakin niin näköhavainto on minulle toinen hengitysilma ja voin ylpeästi myöntää olevani kuvanarkkari. Vaikka olen taidehissani lukenut niin läheisintä minulle on populaarimpi kuvitus, sarjakuvat, konseptitaide, muoti, valokuvaus ja tuo kirottu peilikuvani.

Olen aina töhrinyt tikku-ukkoja paperille ja päässyt ihan hyvään kouluunkin, mutta olen silti ollut lahjakkaassa ystäväpiirissäni se "nobody". Vaikka en teekään töitäni miellyttääkseni jotain kohderyhmää niin totta kai tahtoisin jotain arvostusta ja tunnustusta panostukselleni.. tai edes tulla huomatuksi. Välillä edes pelkästä kohteliaisuudesta ystävieni kesken. Muttakun ei niin ei, olen surkea ja tyydyn itkemään vänkyröitä luonnoksiani kun kämppikseni ja kaverini hamstraavat itselleen kilpailuvoittoja, kansainvälisiä kunniamainintoja, valtavaa fanilaumaa ja kustannussopimuksia. Olen toisaalta vilpittömästi iloinen, mutta myös katkera ja kade, sillä tiedän omien töitteni olevan näkymätöntä saastaa siinä rinnalla.

Tänään sitten päässäni naksahti. Viha omaa huonoutta kohtaan kävi aivan kestämättömäksi, rupesin itkemään hysteerisesti (en nykyään tapaa itkeä ikinä) omaa arvottomuuttani. Enää en murehtinut ja itkenyt pelkkiä huonoja piirrustustaitojani vaan itseäni, sillä visuaalinen tuottaminen on kuin pala sieluani. Päälle koko roska. Ruumiiltani iso, lihava ja liiallinen, taidoissa pelkkä nolla ja päälle vielä pahuuden katkera ja kelju luonne. Puhtain itseinho valloillaan, mutta sentään olen laihtunut. Ainoa voimavarani, olla laihempi. Teen itsestäni yhtä näkymättömän kuin kamalat tahrani paperilla. En kehdannut ottaa rauhoittavaa ja soittaa poikaystävää lohduttamaan ennen kuin pöytäni oli märkä kyynelistä, räästä ja verestä. Olo on nyt raukeampi, mutta sisällä pyörii tyhjyys ja kurjuus.

4 comments:

  1. Sinähän voisit joskus laittaa niitä töitäsi tänne esille? Ois tosi kiva nähdä.

    -Amie

    ReplyDelete
  2. Ää, tätä oli kauhea lukea. Olet ihan liian ankara itsellesi, tyttö. Kumpa voisin auttaa sinua jotenkin. Olen huolissani sinusta.

    ReplyDelete
  3. Olet varmaan sellaisia jotka muistavat parhaiten ne negatiiviset asiat kuin positiiviset?
    Voitko rehellisesti sanoa että ei olisi yhtäkään joka arvostaisi töitäsi aidosti?
    Vertaamalla itseäsi "parempiin" et varmasti saa muuta kuin pahaa mieltä. Kokeile verrata itseäsi heihin joilla on kaikki asiat huonommin? Mutta silti kehtaavat olla vaatimattomuuttaan tyytyväisiä.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥