Wednesday, August 06, 2008

Labratuloksia ja jännitysahdistusta

Kävinpä tänään noutamassa loput labratulokset ja kuten arvasinkin: kaikki kondiksessa. Eihän mulla koskaan *oikeasti* mikään olekaan vialla, varsinkaan fyysisesti, kunpahan vaan vaahdotaan ja kuvitellaan kipeitä. Joskus sairaasti toivoin että mun veriarvot oikeasti heittäisikin niin vointini otettaisiin vakavasti ja kuuluisin kuvitelmaani 'oikeasti kipeiden kerhoon'. Nytten tilanne oli ihan toinen kun pääsin hehkuttamaan äidilleni päin naamaa, että kaikki mussa on okei. Jopa hemoglobiini oli korkeampi kuin miesmuistiin (126!!) ts. rautaravintolisien suurkulutus on näköjään ajanut tehtävänsä. Eli ei tässä mitään jos olen laihtunut, jättäkää mut rauhaan ja lopettakaa pajunköyden syöttö mun ulkonäöstä, sillä tahdon laihtua lisää.

Äiskä kuitenkin jaksoi marista ettei terveyskeskuksen labra näytä tarpeeksi sitä ja tätä nippelinappelia, mun hyvä kalium voi johtua alhaisesta suolasta, oon selkeesti kuivunut jos monta kertaa piti neulalla pistää ja josjosjosjos jossittelee vielä lisää niin ihan varmasti täältä joku aliravitsemusjuttu löytyy!! Pyh pah. Suolan puutteen kyllä uskon (kuten puhuin aiemmin Lupa syödä-kirjasta jne), sillä päänsärkyä ja huimausta on rautakittailusta huolimatta ollut. Siispä suolaa puuroon ja salaattiin.

Mikä mua aikuisten oikeasti hermostuttaa on perjantain punnitus Lapparin sh-polilla. Olen koko kesän elänyt ajatuksessa "se on sitten syksyllä", mutta nyt päivä onkin tällä viikolla. Ylihuomenna. En ole ihan varma mikä virka tuolla punnituksella on jos varmoissa suunnitelmissa on tyrkätä mut päiväosastolle. En odota sitä yhtään. En tota muodollista punnitusta enkä päiväosastoa. Välillä toi kauniilla paikalla sijaitseva sairaalarakennus oli mullekin turva- ja lepopaikka ihanilla kanssapotilailla, mutta viimeisimmät muistoni tuntuu.. myrkylle. Pääasiassa sen takia, että ahdistus päiväosastolla olosta välittyi vielä voimakkaammin kotiin, jossa rupesi menemään vain ikävemmin ja ikävemmin.

Ne harvat läheiseni jotka tietävät hoitokuvioistani ovat ilman aloitatteni kyllä vahvistaneet ajatusta, että ehkä mun tuuppaaminen tohon ympäristöön on vain pahentanut oloani. Mut haloo! Ei liian skeptisellä asenteella kannata ryhtyä mihinkään, sillä silloin tuskin saan edes sitä mahdollista hyötyä irti. Plus tahtoisin tosiaan tietää jatkostani syksyn suhteen, sillä haluaisin kovasti kouluun, mutta minulla ei ole mitään ideaa jaksaisinko.. lääkityskin lienee hyvä tsekata jne. Tärkeintä mulle kuitenkin on terapian jatkaminen. Koetan sen avulla kerätä vähän rohkeutta, myös siltä varalta jos päivis käy ihan sietämättömäksi ja alamäki alkaa kotonakin. En halua tällä kertaa tuntea itseäni poljetuksi vaan nousta asioitteni puolesta. Puuh.

4 comments:

  1. Niin no...tiedät varmaan itsekin, että esim. "hyvä" hemoglobiini voi johtua siitä, että keho on niin kuiva/kuivunut, että arvo näyttää hyvää todellisuuden ollessa muuta. Ei ne arvot koskaan silloin pahimmillaan näytä totuutta, koska kehokin on aika kelmi ja hyvä huijaamaan jopa itseään.

    emmi. www.emmiemmi.vuodatus.net

    ReplyDelete
  2. noh, yhdeksän vuoden "täydellisten labratulosten" jälkeen kun ne menikin sitten vituilleen (menikö ne siksi kun halusin sitä niin paljon?) niin eipä sitä silti ota kukaan tosissaan. et turhaan toivoin kaiken menevän rajan alle. että tosissaan voisi sanoa olevansa "kipeä". ihan oikeesti eikä vaan sieltä päästä.

    sanottiin vaan että suolaa vaikka suoraan suuhun, mut soittele, jos jotain ilmenee. kaikki hoituu kyl!

    et ollaan onnellisia hyvistä tuloksista. ei ne kerro sitä millä asteella on "kipeä". ne kertoo vaan sen, että ei sun tarvitse jokasekunti pelätä että sydän lakkaa hakkaamasta. vaikka pelätä pitäisi silti (niin paljon, ettei enää haluaisi laihtua)

    ei tässä nyt ollutkaan pointtia. tai oli, mutta se katosi. unohtui tai sekoittui. niin kuin kaikki.

    mutta siis (korvikesanat kunniaan hipheijahuraa!) joo. siinä se. en keksi mitään dramaattista lopetusta (olen niin ylidramaattinen ihminen että mun kirjoitukset on ylipäätänsä pelkkää DRAAMAA! koko elämä on, helvetin huonolla käsikirjotuksella)

    ja nää ei liity mitenkään toisiinsa. miksi mä en osaa lopettaa vaan tukin sun kommenttilaariasi omilla filofosoinneillani jotka ei ees ole.

    joten HYVÄSTI! (sainhan sitä dramatiikkaa haa)

    ReplyDelete
  3. Se on muuten jännää kun vaahdotaan niin paljon kuinka bulimia pilaa nopeasti koko terveyuden. Myönnän että voin heikommin, myönnän että kurkkuni on kipeä ja huulet rohtuneet, MUTTA..

    ...hammaslääkäri kehuu vahvaa kiillettäni (anteeksi mitä sanoit? olen tässä oksennellutkin vasta parisen vuotta monta melko ahkerasti, eikö se vaikuta?)

    ...laboratoriokokeissa kaikki kunnossa, hemoglobiini hieman alhainen, mutta suvussani se on perinnöllistä (mummollani hemoglobiini ollut joskus jopa 88)

    ...sisätautilääkäri kehuu kaiken olevan kunnossa ja sanoo fysiikkani olevan hyvällä tasolla (selvä, olen urheillut tavoitteellisesti jo vuosia, joten koheneehan siinä fysiikka, mutta luulisi tämän nyt jotenkin sisäelimiin vaikuttavan kun sitä työntää itsensä harjoitellessa ja kisatessa äärirajoille, samalla tuhoten itseään kuitenkin ahmien ja oksentaen)

    Eli siis onko bulimiasta lopulta niin suurta haittaa kuin väitetään? En tiedä, ehkä joku muu osaa kertoa paremmin.

    ReplyDelete
  4. Joo onhan tota kuultu kaikenlaista. Sitten kun ne kaikki arvot menee vituiksi todetaan vaan, että "kaikki johtuu luultavimmin tuosta sinun syömishäiriöstäsi" ja kerran sydänfilmissä näky jotain niin se vammanen hoitaja tokas "tässä on jotain häikkää...mutta ei varmaan mitään vakavaa joten mee kotiis" tyyliin noin...

    Mutta juu, ei kai mullakaan ole oikeasti mitään sen kummempaa edes ollut retuperällä veriarvojeni kanssa.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥