Sunday, August 31, 2008

Ruumiini on vankilani

Yritin kirjoittaa jo paria iltaa aiemmin, mutta väänneltyäni kahta angstikappalettani lähes sammumispisteeseen asti olin liian ahdistunut ja häpeissäni postittamaan mitään. Päivistä selviän tavalla tai toisella, mutta iltaisin itseinho hiipii syövän lailla täyttämään jokaista soluani ja tahtoisin hajota kappaleiksi. Tuntuu hieman liioitetulta puhua korostetusti "itseinhosta", sillä se ei ole minulle mitään normaalista poikkeavaa tai dramaattisen yliluonnollista. Käytän sitä vain kuvatakseni itseäni ja miten en kestä itseäni. Liiallisuus katsoo aina vastaan peilistä, mutta varsinkin iltaisin ja aamuisin tekee mieli hakata käsivarret seinään ja kuoria itseään juustohöylällä.

Noh, angstit sikseen. Olin poikaystäväni avecina isoissa pippaloissa, jossa oli tarjoillaan ämpärillisiä sipsejä ja suklaata, ammeellinen boolia sekä uima-allas. Siitä huolimatta että nautin vain laittilimsaa ja oman eväsomenani viihdyin pääasiassa ventovieraitten ihmisten keskuudessa, mikä tuntui todella positiiviselta. Ei vain se että ilta oli OK, mutta ettei sairaan ja vetäytyvän yksilön ole välttämättä pakko jättäytyä aina sosiaalisista tilaisuuksista pois, nyhjöttää yksin tai tehdä tarjoilusta ongelma. Nörtit humalassa on aina turvallinen ilmapiiri, kun seurassa on yksi tukipilari ja lopuilla tarpeeksi alkoa veressä niin ihmiset sietävät jopa allekirjoittaneen seuraa. Wau.

Ulos mennessä on tietenkin aina ongelmana vaatteet! Missä näytän makkarankuorelta, lyhentääkö tämä pötkökinttujani, korostaako allejani vai pitäisikö korostaa omaa itsetunnon puutetta vetämällä päälle säkkitunika ja liian isot farkut? Kerrospukeutuminen oli tällä kertaa hyvä vaihtoehto, eivät nörtit ilkosillaan kännissä kuitenkaan katsoneet. Jäin vain miettimään miten suhtautuisin vartalon muotooni, leveisiin hartioihini ja rintakehään tai perussuomalaisesti töppöihin jalkoihini. En näe itsessäni naisellisen kaunista tiimalasivartaloa, vaikka taktisesti levenisikin horisontaalisesti kahdesta kohtaa. Enemmän kiroan kun en koskaan voi olla siro, vähemmän tilaa vievä ja tyttömäinen tynnyririntakehäni takia - kiitti äiti, kiitti geeneistä!. Vaikka rinnat leikattaisiin pois niin pieniin paitoihin minua ei saisi ilman kylkiluiden liiskaamista. Turha äidin lohduttaa etten ole 'pullonkaula'-kroppainen jos yritän automaattisesti käpristää itseäni etukenoon kokoon, käännän hartiat alas vaikka ryhti kusee ja selkään särkee.

Fantasioita on niin monia, tykkään itse sekä naisellisesta kauneudesta, andogyyniydestä, tyttömäisyydestä ja huippumallien pikkupoika-ruumiinrakeenteesta. Onko tosi imelää sanoa että jokainen vartalo on ihana jos sitä osaa kantaa oikealla lailla? Omat makusuosikkini ovat vain ainakin vaihdelleet lipputankomaisesta muodottomuudesta Hollywood-ladylookiin ja varsinkin "päärynävartalosta" eli kapeasta rintakehästä ja leveästä lantiosta. Anatoomisista mahdottomuuksista. Nyt päässä pyörii vain ajatus kutistumisesta, liiallisen olemisen haihduttamisesta ja etteivät vastaankulkijat saa slaagia nähdessään pärstäni.

9 comments:

  1. Täällä toinen joka kärsii tynnyririntakehä-ongelmasta -_-

    Oon mm. luopunut sopivien rintaliivien etsinnästä tämän seurauksena ja todennut että missään ei vaan myydä mallia, joka olisi tarpeeksi _leveä_ mutta kuitenkin pienikuppinen.

    Kroppani on muutenkin niin.. rujo? naisen vartaloksi.

    ReplyDelete
  2. Kukapa meistä ei haluaisi kutistua ja olla pienempi, voi luoja, mutta itseinhosi on käsittämättömän suuri, vaikka tunnutkin hirveän kultaiselle ihmiselle.

    Älä minusta ahdistu. Pieniä töyssyjä on aina, eiköhän tämä tästä kohta taas ole kunnossa.

    Vedin loput tablettini lavuaarista alas eilen illalla niin kuin sanoitkin. Mielestäni se oli aika hyvä idea, ehdin kuitenkin sitä ennen vetää vielä yhdet yliannostukset niitä. Pakko vaan saada aina edes _jotain tabuja.

    ReplyDelete
  3. Minä inhoan kasvojeni läskejä. Iha käsittämätöntä.

    ReplyDelete
  4. Mulla on iso perse. Ja en ees omista tisejä. Ei oo kivaa. :o

    ReplyDelete
  5. ei ne tiiä ku en mä kerro :) niien silmissä syön liikaa. syön kaikki talon ruuat.

    ReplyDelete
  6. Kiitos mukavasta kommentistasi. En voi lakata hämmästelemästä ihania ihmisiä, joihin täällä blogimaailmassa törmää. :)

    Voimia sinullekin! Kiitos että jaksat kannustaa omista huolistasi huolimatta. <3

    ReplyDelete
  7. Uskomattoman hyvä blogi. Kirjoitat niin elävää tekstiä, että paikoin vain uppouduin sinun elämääsi.

    Mutta ennen kaikkea; tsemppiä.

    ReplyDelete
  8. minkä verran syöt :O Kuulostaa ihan järkyttävälle :(

    Voimia sulle!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥