Saturday, September 20, 2008

Käsi suun eteen kun yskittää - ettei pahaolo pääse leviämään

Olen syönyt keskimääräistä paljon enemmän. Tai todellisuudessa ehkä vähemmän, nyt kun olen oikeasti ottanut silmän käteeni ja katsonut mitä laitan naamaani. Olen silti iloinen etten ole saanut juuri ylimääräistä ahdistusta ja koettanut kompensoida sitä, vaikka päivittäinen kalorisaldo tuntuu numeraalisesti paljon enemmältä kuin ennen. Olen yhä sitä mieltä että kahvissa ja purkassa ei edelleenkään ole kaloreita - sinä päivänä kun noita lasken voin yhtähyvin ruveta pitämään kaasunaamaria nukkuessani: ettei vain lennä esim. kärpänen suuhun! (Nam, proteiineja :-O)

Mikä tällä viikolla taas on ahdistanut niin ihmiset. Vaikka itkeminen on minulle harvinaista luksusta niin nyt olen pariin kertaan saanut niellä kyyneleitä kuunnellessani läheisteni kommentteja. Täti Terapialle voi loputtomiin pyöritellä silmiään, mutta kun palaute minusta ja häröilystäni tulee läheltä niin iskut menevät myös perille ja vyön alle. Ja kuten jokunen viesti aiemmin jo totesin: en osaa loukkaantua tai suuttua toisille ihmisille, varsinkin jos tiedän takana olevan huoli ja välittäminen. Päinvastoin suutun yleensä itselleni kaksi kertaa enemmän kun viallisuuteni lisäksi tuotan sillä paskaa fiilistä tärkeimmilleni.

Tarkemmin sanottuna olen tällä viikolla intellyt Täti Terapian kanssa, joutunut poikaystäväni arvostelemaksi ja mutsini vihaisten syytösten kohteeksi (oh, sain niin mehukkaita kommentteja että voisin omata niille oman viestin). Totta kai kaikki siis ansaittua ja omaa vikaani, sillä onhan se minun vikani että olen viallinen. Pahapahapaha! Hirveä haloo parin kiloni takia, eikä kukaan kuule ja tajua etten oikeasti ole kaiken ton huomion ja ylihuolehtivaisuuden tarpeessa (newsflash, en ICD-koodeistani huolimatta ole anorektinen pajunvarsi vaan fyysisesti tosi hyvässä (ja isossa) kondiksessa). *__* Surettaa ja hävettää taas kun en osaa missään tehdä taaskaan oikein. Kyse ei ole siis siitä etten kestäisi kritiikkiä, mutta in this case lyön päätäni reagoinnin umpikujaan. Jos lyödään itsensä lyömisestä niin ainoa ratkaisuni on lyödä itseäni lisää. Polttoainetta liekkeihin, nam nam. Ja balanssi säilyy, kuut ja planeetat paikoillaan.

Öö.. ja loppukevennys: Oon onnistunut vähentämään Läkerolien suurkulutustani! Vain puoli pussia päivässä ja lompakkokin hymyilee saadessaan pitää hilunsa. :--)

No comments:

Post a Comment

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥