Tuesday, September 09, 2008

Uinu uinu pullukkani



Tänään on ollut parempaa. Vaikka valvoin eilen aamuyöhön niin heräsin taas tapani mukaan turhan aikaisin, söin aamiaismuroni ja sukelsin takaisin sänkyyni. Yleensä saan koisittua pätkittäin tunnin-pari, mutta tällä kertaa vedin sikeitä puoleen päivään saakka. Ei että tahtoisin päivittäin nousta noin myöhään, mutta pitkät unet on mulle sama kuin platinamitalli olympialaisissa. Otin vielä alkuillastakin parin tunnin nokoset ja olisin mielelläni jatkanut läpi yön, mutta päätin pakottautua hetkeksi bloggailemaan etten huomena heräisi vanhaan tapaan viiden kieppeillä.

Nämä nukkumattitappelut ovat aika hassu kontrasti vanhoihin elinolosuhteisiini, sillä olen aina ollut älyttömän hyvä varsinkin nukahtamisessa. Lukiossa jaksoin vaivatta 5-tunnin yöunilla ja pällisti lisäsin mustaa luomiväriä matchaamaan silmänalusiini. Pystyin kanssa japanilaisittain nukkumaan ties missä olosuhteissa esim. istualteni, ja en ottanut häiriötä mm. pattereista kuluneesta palohälyttimestä tai maanjäristyksestä (tämän matkaelämyksen missaus kyllä harmittaa :--().

Muuten olen ollut vain läski ja turvonnut. Ilman eilen illalla napsittuja rauhottavia, laksoja ja tämän päivän unia olisin varmaan juossut seinään tai hypännyt katolta litistääkseni itseni. Tunnun lihovan, paisuvan ja löysistyvän ihan silmissä ja en millään saa supistettua päivittäistä kalorimäärää pienemmäksi - paastoamista on ihan turha edes ehdottaa. Ehei onnistu tälle hylkeelle. Nyt alan saamaan taas hengenahdistusta ajatuksistani, joten taidankin lopetella tähän ja painua takaisin peittomaailmaan.

Kauniita unia murut, muistakaa pestä hampaitanne. <3

5 comments:

  1. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  2. heii,

    kiva ku kävit divinekickissä moikkaileen ! olin jotenkin nii pihalla ku luin sun kommentin että en edes tajunnu vastaa, tyhmä hajamieli minä. mut better late than never, they say.

    mulla kans harmittaa ne hankalat fiilikset jotka liittyy nauttimiseen ja panettamiseen ja varsinkin sen toiselle ihmiselle näyttämiseen. tuntuu niin väärältä ja argh tekee asiat välillä nii hankalaksi ! ja minut ilmeisesti hankalaksi ihmiseksi... kunpa pystyisit käsitellä näitä juttuja jotenki fiksummin ku mä <3 (kerro mulle sit salaisuutes !)

    ja mä en ainakaa ihmettele miks sun frendit tykkää susta.

    nyt jatkan syksyilyä.
    jaksele, pikkuinen <3

    (ja kävin vielä korjaileen ihan ihme typoja.)

    ReplyDelete
  3. No hyvä!:)
    Lisäsin itteni sinne blogilistalle viime viikollakohan se oli ja en oo vie mikään agentti sen käytössä mutta tässä on jonkinnäköinen linkki http://www.blogilista.fi/blogi/aimtobethin/25415

    Sulla on myös kiva blogi, seuraankin tätä säännöllisesti ;)

    ReplyDelete
  4. Minäkin päätin palkita sut (:

    ReplyDelete
  5. Oot ihana kun jaksat kommentoida!

    Oon saanut paljon kauniita kannusteita Kaisalta ja silti kaikki tuntuu niin vaikean etäiseltä. Ehkä minä ajan saatossa opin löytämään itse itsestäni sen voimavaran, sen, mikä potkii minua eteenpäin.

    Gynellä käyntiäkin olen miettinyt, mutta silti tuntuu, että kai niiden pitäisi palata luonnollisesti..ilman lääkkeitä. (enkä myönnä että poden sairaalloista lääkärikammoa)

    On niin raskasta huomata aina uppoavansa uudestaan ja uudestaan tähän samaan paskaan.

    Minäkin tahdon nukkua ja uinua lämpimän peiton alla. Ota mut viereen!

    <3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥