Monday, September 15, 2008

Väsyneenä ajattelee noloja

Joskus hyvin, hyvin harvoin mun mielessä käy vaimea ja epämääräinen haaveen tapainen. Sellanen lapsenomainen fantasia jostain pelastuksesta: että joku tulisi lämpimästi halaten lohduttamaan, turruttaisi kaiken paha oloni, laittaisi ruokaa ja eheyttäis nää mun ruumiin ja mielen silvotut palaset. Ja kaikki eläisivät onnellisena elämänsä loppuun asti, blaa blaa blaa. Pitää siis heti oikasta tota sanaa "haave", sillä tahdon nyt korostaa ettei kyseessä ole mikään mun "secret true wish" vaan yks tuhannesta hourupääkuvitelmastani. Niitä esiintyy muodossa jos toisessa mm. a) väsyneenä bentsotokkurassa b) tyhjennyksen jälkeisessä huimauksessa c) paniikkikohtauksissa ö) saadessani potiksi "naiivin sentimentaalisuuden" illan mielialabingossa.

C'mooon, pitää sitä nyt näin kalliilla lääkityksellä saada muitakin ajatuksia perusdepression lisäksi. Yleensä fantasioin sormieni murtamisesta, joten toi ekan kappaleeni asioiden maagisesta korjaantumisesta toisten ihmisten toimesta ja maailmankaikkeuden tyytyväisyydestä tosiaan *krhöm* on vaihtelua. :--D Ei kuitenkaan edes alkeellisella tavalla vakavasti otettavaa niin vaimennan noi ajatukset omaan päähäni. Ihan yksinkertaisesti siksi etten tahdo mitään noloja väärinkäsityksiä. En ketään tuputtamaan eteeni voileipää, heittelemään hippikukilla kirjailtua propakandaa "kaikki paranee jos vaan syötsyötsyöt" tai intellä noin turhasta Täti Terapian kanssa.

Tiedättekös mikä mun on maailman paras ja toimivin lääke kaikkeen? Uni. Uni myös tarpeksi vahvalla lääkityksellä. Helkkari, kirjoitin tätäkin tekstiäni jo tunnin ja hukkasin täysin pointtini. :--D Unohtakaa. Siispä nukkumaan, nyt!

4 comments:

  1. Minun koneelta on ainakin pirun vaikea lukea tekstiä tällä pohjalla :/

    ReplyDelete
  2. Juuri katsoin tuon Skins jakson jossa Cassielle tuli noita viestejä. Vaikka ne sitten loppujen lopuksi ei ollutkaan keneltäkään niin haluaisin että joku välittäisi mustakin niin paljon tai ehkä en. Ristiriitaista taas. haluaisin että musta välitettäisiin mutta ei pakotettaisi syömään.

    ReplyDelete
  3. Vau, ootpa jaksanut tosissas väkrätä bogipohjaa. Tosi hieno!

    ReplyDelete
  4. Kiitos kommenteistasi, rupesi itseäkin naurattamaan. :D

    Tämän blogimerkintäsi otsikko osui omalla kohdallani täysin nappiin, kuten myös koko teksti. Selkäkipujen vuoksi olen viettänyt useamman päivän kodeiinihuuruissa ja vuorotellen itkeskellyt ja naureskellut elämääni. Haaveillut lapsensaannista, uhonnut pystyväni mahdottomiin ja samaan syssyyn itkenyt kun kukaan ei tykkää ja miksei äiti tuu hoitamaan. xD
    Eli siis oikein syvällistä itsetutkiskelua, joka katoaa nappien vaikutuksen myötä. Ehdottomasti vaihtelua perusdepikseen. :D

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥