Friday, October 03, 2008

Itsensä pahin vihollinen

Verbalisoidaanpas Oikea Ongelmani, sillä se ei ole vakavaksi luokitellu masennukseni, ei paniikkihäiriöni, uniongelmani tai syömiskummallisuuteni (käytän mieluummin tuota ilmaisua, en usko koko anoreksiaani). Nuo ovat kaikki vain oireita, eivätkä tielläni olevia tauteja ja syöpäläisiä, sillä se oikea sairaus, saasta ja vaiva olen ihan minä itse. Itsensä pahin vihollinen on enemmän kuin totta. Vaikka kirjoitankin kaikkista arkipäiväni ongelmista niin loppujen lopuksi palaan aina origoon, lähtöpisteeseen, jonka kaiken takana on vain minuuteni. Kaikista vaikein viholliseni on pelkkä itseni kestäminen ja kas kas sitä ei elossa pääse pakoon niin millään.

Ajatelkaa juutalaisvainoja, rasismia, sotavankeja tai mitä muuta tahansa poljettua yhteiskuntaluokkaa. Koen olevani itsekin tuollainen ala-arvoisempi olio, sekundaarikastia, jonka pelkkä oleminen aiheuttaa lähinnä tuskaa ja pahaa. Se on syy masennukseen, ahdistukseen, syömisoireet keinoni edes vähän kutistaa viemääni tilaa. Terapiassa heräsi hetkeksi ajatus että entäs jos itsetuntoni onkin vain nolla. Minulla? Reippaalla, sosiaalisella, koulussa pärjänneellä, päälle päin niin toimivalla ja suorasanaisella oliolla. Onhan tuo kehno itsetunto puoli totuutta, mutta tuntui oudolta ja vieraalta edes miettiä että ongelmieni takana seisoisi vain heikko minäkäsitys eikä absoluuttinen ja kyseenalaistamaton arvottomuuteni.

Tämä viikko on sujunut yleisesti ottaen vailla kummempia katastrooffeja ja niillä voimilla olin valmis tsemppaamaan vielä viikonlopunkin yli! ..Kunnes pala rintakehän kohdalla alkoi taas kasvamaan. Viikonloput ovat vaikeita koska joutuu eniten olemaan itsensä kanssa. Sitä on uskomattoman vaikea kestää, mutta häpeä, inho ja pelko taas pakottavat eristäytymään pariksi vuorokaudeksi omiin oloihinsa. Ei uskalla ja jaksa poistua, mutta mökkihöperyys saa taas jumittamaan sen kauheimman kanssa: itsensä kanssa olemisen. En enää jaksa purkaa sitä edes itsetuholla - en ainakaan näin kauan kun bentsovarastoja riittää. <3 <3

Ei saa unohtaa ruokaa! Oi angst.En samaistu toisten bloggareiden ahdistuskertomuksiin kaupan kassalla asioimisesta tai lahjasuklaiden ostamisesta, mutta totta helvetissä ahdistun kun ravaan jatkuvasti huoneeni ja keittiön väliä. Pelkkään Digestive-kämppikseni kuulevan loputtoman kolisteluni ("Jaha, taas se syö"), pelkään poikaystäväni katsomaan kieroon loputtomia valtavia salaattiannoksiani ("Onpas tytöllä pohjaton maha anorektikoksi!") tai jos terapeuttini näkee minun ostaneen Pepsi Maxia ("Älä läski esitä siinä diettailevaa, varo ettei tuoli ratkea altasi").

Kitikiti itkumarinanyyh. Toivottavasti se jää tähän iltaan ja kerrankin viikonloppu sujuisi ilman ruokaraivareita tai ihmeempiä ahdistuksia. Nyt on pakko parantaa, tsempata, tapella! >:O

8 comments:

  1. Syön varmaankin sitten protskuja kalleimmasta päästä. :--D En oikeen tykkää mm tonnikalasta ja rahkasta.. Seitiä menee, tosin sekin on sitä lidlin paniroitua versiota. (joa on muuten tooosi hyvää)

    Enemmänkin kaikki cottifrutit ja raejuustot maksaa. Ja niitähän kuluu.

    Ja täällä on kanssa samalla lailla, ei millään uskoisi että tällaisen luonteen omaava tyyppi voisi sairastua näinkin kummaan tautiin. Mutta niin se vaan on. x-x

    ReplyDelete
  2. viikonloput on vaikeita, mahdottomilta tuntuvia. kun joutuu olemaan itsensä kanssa. minä ainakin olen itseni pahin vihollinen. tai sairaudet.

    ReplyDelete
  3. piti oikein keskittyä lukemaan tuollaisia " hienoja " sanoja :).
    Viikonloput on itelläkin kamalia vaikka ovatkin samanlaisia kun kaikki muutkin päivät. Jotenki se viikonloppu on silti kamalampi.

    ReplyDelete
  4. Olen seuraillut sun blogia alusta alkaen, aina silloin kun olen ehtinyt ja voimpa sanoa että sulla on hieno blogi. Kirjoitat hienosti vaikeista asioista, ja sun mielipiteitäs on mielenkiintoista lukea. :) Vaikken tunnekkaan sua, toivon kaikkea hyvää.

    ReplyDelete
  5. Olen tuntematon, mutta koen tarvetta kommentoida sinulle, kaikella hyvällä, toivoen ettet loukkaannu, koska sinulle pahan mielen aiheuttaminen ei ole alkuunkaan minun tarkoitukseni.

    Jos olet se henkilö jonka uskon/tiedän gallerista, toivon sinun ymmärtävän, että allekirjoittaneenkin sairastama sairaus anoreksia on todellakin se sinun ongelmasi nimeltä. Sekä ymmärtävän kuinka valitettavan sairaalloisen laiha olet, vaikka muuta väitätkin..

    Kirjoitat uskomattoman hienosti upeaa blogia ja toivon, että saat tarvitsemaasi apua, sillä haluan että tätä blogia on kirjoittamassa joku vielä pitkän, pitkän aikaa.

    <3

    ReplyDelete
  6. Hei, ehdin lukea sinua vain tähän asti, mutta pakko mainita että kirjoitat älyttömän hyvin asiosta. ja samastuin täysin moniin asioihin. minäkin olen tullut siihen tulokseen että kaiken takana on vihollisuus itseensä. voimia sulle. :>

    ReplyDelete
  7. Komppaan edellistä anonyymiä siinä, että olet hyvin kuihtunut, mutta siihen samanmielisyyteni jää: itse masennusta sairastaneena pystyn rileittaa tohon, että ristiriitaiset tunteet omaa itseä kohtaan, tai jopa itseviha, ovat varmasti syynä moniin eri mielen sairauksiin. Mielestäni syömishäiriöt ovat itsevihaa sen puhtaimmassa muodossa: yritetään tuhota oma ruumis.

    Mutta vaikka syömishäiriö on "vain" todellisen ongelmasi oire, ei se silti tarkoita sitä, etteikö sitä tarvitsisi ottaa vakavasti. Se on kuitenkin oire, joka koko ajan vahingoittaa kehoasi, ja sen seuraukset saattavat olla hyvinkin vakavat, kuten eittämättä tiedät.

    Paraneminen ei tapahdu hetkessä, mutta kaikenlaiset oivallukset vievät sitä eteenpäin.

    ReplyDelete
  8. Olen siis tuo alkuperäinen anonyymi, ja vastaan ylläolevalle; olen sataprosenttisesti samaa mieltä sun kanssa, masennus on läpikäyty täälläkin. En vain osannut ilmaista asiaani tarpeeksi selvästi....
    Mutta siihen väliin tarkoitin tuon kommentin, kun kirjoittaja sanoi, ettei sanoisi itseään anorektikoksi.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥