Friday, October 24, 2008

Jauhamista limbosta

Kävin tällä viikolla ekaa kertaa sh-yksikön sisätautilääkärillä, jep, just sillä Proffa-Tädillä, josta leijuu paljon vaihtelevia mielipiteitä. Lähestyessäni Ruoholahta olin valmiiksi niin häpeissäni ettei vastaanotolla heitetyt kysymykset, punnitus tai riisuutuminen tuntunut enää missään. Proffa-Tätikin osoittautui todella mukavaksi, otti asiani vakavasti ja totesikin totuuden: En ole akuutin osastohoidon tarpeessa. Nonni, tulihan se jo sieltä! Tuoreimmat labrani (kyllä, just ne minkä eteen revittiin yksi viikko hiuksia) toki olivat *poissa* jostain syystä, eli maanantaina uusiin kokeisiin ja sitten vielä tapaamaan omalääkäriä.

Lääkäriä, lääkäriä ja terapeuttia. En kestä tätä odottamista, sillä mun on aivan pakko päästä tekemään tilit selviksi tämän tautini suhteen! Totuus ulos, nyt ja heti! Haluan kuoria yltäni tämän nolon anoreksiavalheen, törkeän väärinkäsityksen, sillä kondikseni on pakko olla joku määrittelemätön ahmintahäiriö tms. ruokareagointia. Hävettää tämä tekopyhyys käydä hoitokontrolleissa tai kirjoittaessa näitä blogitekstejä, sillä minähän vain syön, syön ja syön!

Siis syön! Jumalauta, oikeasti, en muuta teekään kuin syö. En ahmi mutta haukon suupaloja jotka olisin voinut jättää nielemättäkin! Ruokaa!! Kaikki aikani menee kun vedän tätä yhden hengen kansallisoopperaa jääkaapilla ja puristan viimeisiä käsivoimiani jugurttipurkin kantta auki. ...Siis wtf? Mikäs se sellainen anorektikko muka on joka joutuu laitattamaan itsensä syömään? :--D Ja siis ou-mai-gaad vielä tolle "laitattamaan"-ilmaisulle, sillä sokeakin näkee millainen Todellisuuden Tonnikeiju olen jos en tee töitä syödäkseni mahdollisimman liian vähän.

Ei jaksa. En vaan tajua. Puistatan itseäni vain sekunti sekuntilta enemmän kun kaikki konkreettinen aikani ja energiani tippuu ruokalimboon. Niin miksiköhän sitten syön jos se on minusta niin rankkaa, monimutkaista, korkeintaan haihtuvan hetken himoittavaa, mutta ennen kaikkea ahdistusta ja mahamakkaroita aiheuttavaa? Jotta jaksan ylläpitää tätä samaa kivaa masokismikaruselliäni, kun kerta fyysisesti ollaan vielä loistokunnossa. Olen kai sotanorsuksikin järeämpää tekoa kuin luulin. Justjoo, olkoot, eipä mitään uutta kun kerta jo tiesin kaiken pahan olevan johdettavissa syömiseeni ja ratkaisut syömättömyydestä. Luulin vain pääseväni nielemään elämäni siistimmin ja helpommin, mutta näköjään pitää purra ja jauhaa loppuun saakka.

Om nom nom! Tylsää, mutta minkäs teet kun tylsä olen minäkin. ;--)
(Jos dramatiikkaa tahdoitte niin menkää katsomaan Dr. Philiä tms.)

9 comments:

  1. Ei helvetti. Ei näitä juttuja voi lukea muuta kuin haavi auki ihmetellen. Ei varmaan ole olemassakaan mitään mitä sulle voisi sanoa että saisi sut näkemään mikä luuranko susta on tullut, ja ettei yksi jogurtti ole mitään ylensyömistä vaan liian vähän. Jeesus sentään tyttö, ihan sama mitä joku lääkäri sanoo, näkeehän sen sokeakin silmillään, että jos sä samalla vauhdilla jatkat matkaasi alaspäin, ei sua kohta pelasta enää mikään. Vähän tosin ikävää, että sitähän sä tunnut haluavankin.

    Joo en osaa sanoa tähän mitään Hyödyllistä tai Kannustavaa kun sulla on silmät ja korvat niin visusti suljettu todellisuudelta. Koita nyt kuitenkin sietää ittees edes välillä vähän paremmi, ja oikeesti kuunnella niitä läheisiäs. Ne alkaa olla sun takias jo aika paniikissa.

    ReplyDelete
  2. Tyttökulta. Sä olet kovin kovin sairas. Se on sun sairautta, ettet koe itseäsi sairaaksi. Mä oon nähny sut kerran livenä ja jo sen yhden kerran perusteella (jolloin olit kuitenkin ulkovaatteissa) voin sanoa, että olet järkyttävän laiha. Ihan objektiivisesti, kaikilla mittapuilla mitattuna. Sä et mitenkään maailmassa voi syödä liikaa. Ota pliis apua vastaan.

    ReplyDelete
  3. Toi kuva on ihana. Alkoi haluttamaan ihan kamalasti hampurilaista. Mistä hankit nää ihanat kuvat? :>

    Taidan olla ihan out, mutta mitä sisätautilääkäri tekee? Tai siis sinun kohdallasi? Miksi sun piti käydä siellä?

    ReplyDelete
  4. Moi!

    Mun blogissa on taas sulle jotain :)

    ReplyDelete
  5. "(Jos dramatiikkaa tahdoitte niin menkää katsomaan Dr. Philiä tms.)"

    -repesin :D

    Oot oikeesti niin uskomaton kirjottaja. Vaikka käsittelet vakavia aiheita, niin huomaan tuon tuostakin tyrskähteleväni jollekkin tyylilliselle seikalle, jonka olet ujuttanut tekstiisi :)

    Kiitos siitä :)

    ReplyDelete
  6. Oletko sä oikeasti noin sairas vai odotatko jo vähän näitä kommentteja että whoaa, sä oot järkyttävän laiha älä pliis kuole pois ku oot niin lupaava lahjakkuus?

    Siis totta varmasti molemmat. Mutta miksi hakkaat päätäsi seinään? Ota apu vastaan.

    ReplyDelete
  7. En kuole. Tappolenkkeilyni ovat reippaita kävelylenkkejä koirani kanssa enkä jaksa käydä niitä parilla omenalla vaan syön muutakin. En jaksa liikkua jos en syö lisäksi mulla on pelko liikkua tyhjällä mahalla...

    en tahdo kuolla. en älä pelekää. :D

    mutta säikähin tuota kommenttias nyt todenteolla. Kaikki on mulla ookoo.

    ReplyDelete
  8. siis miten niin et ole akuutin osastohoidon tarpeessa?! mitä helvettiä, eikö ne oikeasti ymmärrä??? todellakin haluan tavata sua ja mahdollisimman pian. miten olis keskiviikko? ellet tiistaina jaksais tulla tänne?

    ReplyDelete
  9. hei pieni.

    en ole aikoihin kirjottanu omaa blogiani, erinäisistä syistä joita en tähän käy nyt erittelemään. seuraan kuitenkin sun blogia kuten oon alusta asti tehnyt, ja saattaa olla että palaan vielä itsekin kirjoittelemaan.

    love
    hailey <3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥