Wednesday, October 22, 2008

Lihasten liuettua ei läskit lämmitä


V*ttu tätä viimaa! Jos taivaalla ei ole henkistä energiaani imeviä harmaitapilviä tai tihkusadetta niin kylmä tuuli käy polttamaan kämmenselkiä ja poskipäitä. Opiskelijakämpän vesipattereissa ei ole kamalasti kehumista, ei ainakaan täällä ylimmässä kerroksessa, joten himassakin saa mennä sinnitellä villasukilla, täkillä ja kämppiksen sähköpatterilla. Kunnes tulee tunkkaista tai hiki ja pitää päästää ikkunasta ilmaa sisään.. Toisin sanottuna ei kamalasti tee mieli tuttuun tapaan chillailla pöydän ääressä, ryystää kahvia ja miettiä mitä kirjoittaisin. Verhojakaan en pidä auki kuin aamuisin, sillä ennenaikainen harmaus ja pimeys väsyttää x100.

Mutta mullapa on erittäin lämmittävä ajatus, joka myös lievittää kroonistunutta arki-angstia ja yleistä kotimaa-vihaani. Ulkomaanreissu. Ei ihan se klisheinen jouluvalot palmupuissa-stereotypia, mutta jotain sinne päin. En ole uskaltanut tästä aiemmin puhua, sillä koko ajatus on tuntunut aivan liian ihanalta ollakseen totta, mutta nyt kun laatikossani komeilee fyysinen lentolippu niin alan vihdoin itsekin uskoa tätä todeksi. Varaahan ei minulla muuten olisi, mutta tällaisia mahiksia ei joka päivä osukaan kohdalle: poikkikseni pyysi minut aveciksi hänen perhelomalleen, mikä tarkoittaa ilmaista asumista hänen isänsä työsuhdeasunnolla!

Etelä-Aasia, meri ja apinat, tämän kolmipäinen perhe, ihan vieras kulttuuri ufokielen ja ruokansa kanssa, mutta kolme viikkoa pois Suomesta ihanan poikkikseni kera. No todellakin jännittää ja pelottaa melkein liikaa, rahat, passi ja rokotteetkin kun ovat vielä ihan levällään. Eniten minua kuitenkin pelottaa se syöminen ja kuinka pelkkä olemassaoloni ei sytyttäisi sademetsiä tuleen (varsinkin toisen perheen seurassa), muttaaah.. Kaikki aikanaan. Pääasia että pääsen täältä pois ja sillä välin verhot kiinni.

Ai niin.... tunnen itseni tosi ällöttäväksi, löllyväksi ja tursuavaksi koska olen vähän lisännyt päivittäistä kalorimäärääni. Aika reippaastikin vielä, suunnilleen siihen mitä olen vedellyt noina 'ylensyömis' lipsahduksinani! Miksi vitussa??? Syömisen pääperiaatteenihan on että ei söisi, söisi mahdollisimman vähäenergisesti ja aina on varaa parantaa koska aina voi olla vähemmän. Mutta.. en jaksa. Mahani ja nälkäni voin kyllä erottaa ravinnosta, mutta en päätäni ja ruumistani. Tunnen paskaluuserimaisen ahneläskeyteni kun alistun pelkälle päänsärylle ja voimattomuudelle, sillä enhän mä edes liiku, labrat on OK ja en ole esim pyörtynyt koskaan. Oon vain tosi loppuun väsynyt ja en kestä viettää ahdistuksen viiltämiä iltojani enää extra-Diapamia napsien jos olen alistunut syömään vaikka olisin voinut olla ilman. En todellakaan, en ikimaailmassa ole lisäämässä painoani grammaakaan, mutta jos nyt hammasta purren kokeilen saanko nämä laardini lyllymään paikaltaan. :---(

Oksetan itseäni, mutta tulipahan sanottua. Läskiläskiläski

3 comments:

  1. Nyt mä sen tajusin miks mun on nii hankala lukee tätä nykysin. Saisko rivien välejä yhtään isommiks..?

    Mul on vähän sama tilanne kaloreitten lisäämisen suhteen. Tää kaikki kestäny monessa muodossaan niin pitkään et nyt heti ku onnistu vähän vierottaa itteensä LIIASTA ruuasta nii meni veriarvot nii persiilleen että oli laitosvaara ja se on ehdoton nou nou, EI ENÄÄ. Ja nyt on parin päivän jälkee on viel enempi semmone olo et on pullahtanu ja eteneminen on vyörymistä ja täytyis vittu harrastaa jotain urheilua ja miks teen tän ja blaa blaa. Ja nyt ainaki eristäytyy...

    Alan olla varma et mun keho on oppinu olee ilman virallista normaalia ravitsemusta.

    ReplyDelete
  2. sanna, lisäsin vähän riviväliä :> toiv. näkyy nyt paremmin!

    ReplyDelete
  3. Oi varmasti ihana lähteä ulkomaille noin pitkäksi aikaa. :) Älä siellä stressaile syömistes kanssa, ota lomaa kaikesta.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥