Saturday, October 18, 2008

Ovet kiinni tai liiskaudutaan

Näköjään lokakuu ei ole ollut ihan mun kuukauteni: ei ainakaan tällä viikolla. @__@; Vaihteen vuoksi olen taas sen verran socially/mentally exhausted, että voisin mielelläni heittää puhelimeni ikkunasta, sulkea verhot ja mennä peiton alle ryystämään pikakahviani. On vain tapahtunut yhteen saumaan ihan liikaa asioita sekä ravaamista, joten pistän nämä pähkinänkuoressa, sillä tahdon jo tooodellakin lakaista ne pois harteiltani:

• Sain pariin otteeseen hajoilla ylihuoli-mutsille, sekä tämän sukulaisista koostuvalle karsealle sirkussaattuelle, mutta nytten asiat ovat aika mallillaan. Ehkäpä äitikin oppi ymmärtämään allekirjoittaneen tunteita paremmin?
• Peijaksen päivystys-scenen lisäksi sain ravata informaatiovirheen takia terveyskeskuksessa kolmena aamuna joittenkin labrojen perässä :--D
• ..samalla ravasin 3:lla eri lekurilla, mm. nyt the omalääkärillä HUS:n sh-puolella. Olin tyytyväinen käyntiin, ensi viikolla ensimmäistä kertaa ikinä sille pelottavuudestaan surullisen kuuluisalle sisätautilekurillekin käymään
• Isäni sai vaimonsa kanssa lapsen (huom: en rupea tässä isosiskoilemaan, sillä asia on mulle yhtä kylmän neutraalia kuin kenen tahansa ventovieraan sukulaisen lisätessä jälkikasvustoaan)
• Sain kuulla pitkäaikaisen ja kovasti pitämäni ex-työverini nukkuneeni pois maanantaina. Ei ollut ns. yllätys kun tiesin hänen sairaudestaan, mutta ajankohta kyllä..
• Kävin yhdellä keikalla, vahdin leikkauksesta toipuvaa poikkista ja viikonloppuna pitäs vielä leipoo ja sosialisoida

....kaikkea tällaista. Silti olen aina vastaillut positiivisesti kaikkiin "Mitä kuuluu?"-kysymyksiin. Ihan hyväähän tässä, kait. Labrani oli ihan jees ja saan nytten jatkaa rauhaiseloani. Mitä taas tulee ruokaan ja itsetuntofiiliksiin niin se on aivan asia erikseen. Vittuunnuin kuulemaan äidiltäni niitä "Sä elät vain salaatilla ja ketsupilla"-kuittauluilla niin olin anarkisti!!!1 ja ostin jotain poikkeavuuksia yksipuolisiin turvaruokiini. Rakkautta syksyn sadonkorjuulle, rapsakalle leivälle ja 150g jugurttipurkeille. <3 Toisaalta taas olen vetänyt ruokaraivareita ostoskuittien hinnoista, sillä sehän on pyöristyttävää käyttää *mun* ravitsemukseeni rahaa. Kiitti vaan Suomi, elintarvikevero ja ylikallis ketsuppi. :<

Samoin sitten itsevihat on olleet kovasti pinnassa kun viikon tapahtumat ovat imeneet kaiken energian pelkkään kotona koomaamiseen, loputtomaan mässytykseen ja akkujen lataamiseen seuraavaksi päiväksi. Kaikki viikon tapahtumat olen kyllä saanut purettua superharvinaisilla reaktioilla, mm. pienellä vastaan tiuskimisella ja pillityksellä, mutta en oloani itseäni kohtaan. En saa aikaan mitään, jaksa olla luova, puuhailla tai edes laittaa tulitikkuja ristiin polttaakseni pois turhautumista itseinhooni. Olen kyllä harrastanut joitain perustyperyyksiä, mutta turhauttava totuus on ettei se ole riittänyt. Kuplin ja haudon kaiken aikaa valtavaa iljetystä omaa vartaloa, syömistä ja ruokaa kohtaan. Vihaan ruokaa, syömistä, ruumista, itseäni, mutta eiheeei tässä sitä ollaan, katsellaan reseptisivuja ja mussutetaan. Nyt tahdon vain omaa rauhaa ja energiaa tyydyttävään toimeentuloon itseni kanssa: olkoot se sitten kipua ja kuritusta tai kelvollista päivästä toiseen-puuhailua.

4 comments:

  1. Apua, luulin et oon ainoo joka pitää sitä sisätautilääkärii pelottavana, hirveen moni puhuu siitä niiiiiin ihanana ja herttasena! Must tuntu viimeks ku kävin sil et se oli oikeesti vihanen tms. Ja nyt ku täytyy taas munki mennä niin apuaaaaaaa......

    ReplyDelete
  2. Hyvä postaus, vaikka sun lokakuusi ei tainnut olla paras mahdollinen. Kirjoitat tosi hienosti vaikeista aiheista. Tekisitko joskus taas sellasen postauksen et kommentoijat vois kysyä sulta jotain kysymyksiä ja vastaisit niihin? :) Sulla tais joskus ollakkin semmonen mutta ois kiva kysyä sulta jotain. voimia<3

    ReplyDelete
  3. Sanna, en osaa itse sanoa kun en ole ikinä tavannut :--O Mutta, noh, pieni lafka ja juoruja nyt on joka suuntaan. *shrug*

    anonyymis, kiitoksia kovasti ^^; Harmaat syyskuukaudet nyt on aina tällaisia, kohta tää tästä varmaan rauhottuu tms.. ainakin sun kommenttis piristi, thx!

    Mm.. ja joo, voisinhan mä jossain välissä taas tehdä sellaisen kysy & vastaa-viestin. Mulla vain oli/on vahvahkot epäilykset haluaako kukaan ylipäätään kysyä enää mitään, sillä oon niin perustylsä tavis. x'D Mut laitan korvan taakse idean! Muutenki kaikki ehdotukset yms on NÄIN tervetulleita.

    ReplyDelete
  4. mä yritän myös jollain tavalla keksiä itelleni mahdollisimman paljon tekemistä, ettei tarvis miettii tätä kroppaa. se ei kuitenkaan koskaan riitä, koska silti aina vaan ne negatiiviset ajatukset omasta itsestäni tulee mieleen :|

    niin ja kanebon ripsarii oon myös kokeillut ja todella hyvä sekin oli :)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥