Monday, October 13, 2008

Turhat sairaalasekoilut feat. Mom

Jo'o. Mitä juuri pääsin sanomasta tossa ekassa viestissä.. että "ehkä sakkini ei ylireagoikaan tai jotain, huolestuminen on vain hyvästä blablaa"? Taidan ottaa jotain siitä takaisin. Olin vääntänyt ison satsin herkkusienisalaattia iltaruoaksi ja istunut katsomaan yhtä hömppäsarjoistani kun varoittamatta ovikello kävi. Ja ta-daa! siellähän se mutsi oli silmät punasena verenpainemittari messissä et "Mä oon jutellu mummos ja tätis [huom. isäni puolelta, vanhempani eronneet jne :p] kanssa ja nyt me lähdetään kuule sairaalaan!!"

Stop stop stop! Mistä lähtien tätini on edes tiennyt asioistani, saati tuo trio puhaltaneet yhteen tätä master pläniä? Juttelin mummoni kanssa kyllä puhelimessa tänään ja väänsin tekosyytä vastaamattomuuteeni edellisen tuolini aiheuttamista selkäkivuista.. näköjään mm. tuo laskettiin siihen kuinka "elää salaatilla, ketsupilla ja Diapamilla", "vetää voltareenia vaan pääkipuun" ja "istuu vain häntäluullaan ja ei ole istumalihaksia" :--D Niin tai näin, mutta eipä mikään noista ole syy lähteä juoksemaan kohti sairaalan päivystystä ottamaan labroja. Mutsista ja kännykän kaiuttimeen kiljuvasta tädistäni oli. Just-tasan-nyt-klo-kuus-illalla! Vittu eihän käy. Sain tapella parista kolmeen varttiin kuinka hyödytöntä koko säätö olisi, sillä ei ollut kyseessä mikään päivystystapaus ja labroja ei tasan saisi-just-tällä-sekuntilla. Puhumattakaan että enää suostuisin parikymppisenä sukulaisteni holhottavaksi suuntaan jos jokaiseen. Tiesin ettei mutsilla riittäisi mitkään perustelut saamaan minua ulos asunnostani, mutta tämän itsepintaisesti näppäillessä jo ambulanssin numeroa kännykkäänsä niin annoin periksi. Graaaah.

Istuttiin siis kolmi-nelisen tuntia Peijaksen päivystyksessä (apua nyt se tuli ulos - olen vantaalainen!) odottelemassa the lekuritapausta. Ehdin siinä välissä kuulla puoli tusinaa kiljuvaa kakaraa, nähdä paskaa vessanistuimella, menettää 70senttiä hedelmärahoja tyhmälle automaatille, saada PepsiMaxia tyhmästä automaatista, sekä nähdä jonkun oksentaneen makkaraperunamuusinsa vessan oven eteeen. Ihana, ihana Peijas. Lopulta päästiin lääkärin vastaanotolle missä sanani oli lähes se ja sama kun mutsi intti, keitti ja sylki lekuritädin naamaan tilanteen vakavuutta. Mutta kävi niin kuin aavistin: eli ei mitään. Tympeilyä että labraan pääsisi ehkä parin tunnin päästä, tuloksia huomenna, mitäs jos lekuri kirjoittaisi vain terveyskeskukseen sen lähetteen niin tällä viikolla voitte pyytää arvoja. Rivien välistä: tyttäresi oli oikeassa, istuitte täällä btw turhaan ja me ei nyt viitsitä tehdä mitään.

Daaaamn! En päässyt lisäämään ansioluettelooni mitään dramaattista ambulanssireissua, yöllisiä labrakokeita ja sisätautiosaston tarkkailuita. Vähänkö tosi-elämässä kaikki on tylsää. En ollut nälkäkuolemassa riutuva siipirikko anorektikko vaan potkin vending machinia, näin paljon eritteitä ja lipitin nuivassa odotushuoneessa Pepsi Maxia. Niin, no, sain mä lähetteen huomenna sinne terveyskeskukseen ei-niin-iloisen äipätini kyydillä.. tämän kaiken vain olisi voinut tehdä pelkällä puhelinsoitolla, ilman kohonneita sykkeitä ja illan pilaamista.

Elämäni on yksi pikakahvitahrojen kuorruttama farssi. Huominen terveyskeskuskäynti tuskin on sen kummempaa kuin laastarin noutaminen, mutta silti pakonomaisesti tungen suuhuni vitamiinipillereitä, suolaa ja hiilareita. Mitä vain että huomenna voisi saada itsensä vapaaksi. Leikkiä normaalia. Läskiä. Läski mättääjä, läski!

18 comments:

  1. Oon lukenu sun blogia tässä jo jonkin aikaa, ja pitkään olen miettinyt kuinka saat kirjoituksellasi minulle mielikuvia päähän. Näen sieluni silmin sinut istumassa odotusaulassa, potkimassa limuautomaattia ja äitiäsi verenpainemittari laukusta pilkottaen ovellasi huutamassa, ja minä en herranjumala edes yhtään tiedä minkä näköinen olet :D
    kiitos mahtavasta blogista, tsemppiä ja loistavaa viikonalkua :)

    ReplyDelete
  2. Niin loistavaa kuvausta kyllä. Vanhempien hysteerinen käytös on niin tragikoomista vaikkakin surullista toki.

    Mut en mä sillai ihmettele. Siis muutaku sitä ettei ne ottanu niit labroja siellä. Koska mitä kuvista näen ja teksteistä arvaan, sun keho voi pettää millon vaan. Ja sillon tietenki tulee kauhee hätä semmosille jotka ei haluu sua menettää ja pystyy toimimaan asian eteen ees jotenki.

    ReplyDelete
  3. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  4. Vantaa is a state of mind !

    http://www.facebook.com/home.php#/
    group.php?gid=5227974884

    On ihan okei olla vantaalta :D

    ReplyDelete
  5. en voi ihmetellä, että vanhempasi ovat sinusta todella huolissaan. tekstejäsi lukeneena ja kuviasi nähneenä (olen löytänyt sinut galleriasta) on pakko sanoa, että kehonkuvasi on todella pahasti vääristynyt. annat aivan syyttä itsestäsi kuvan jonain muuna kuin riutuvana nälkäkurkianorektikkona; et ilmeisesti ole enää aikoihin rekisteröinyt kehosi kutistuneen kutistumistaan. tilanteesi on todella vakava, vaikkei labroissasi ja sydänfilmeissäsi vielä vikaa näkyisikään. tosiasia silti on, että kehosi on erittäin rankilla, ja on suoranainen ihme, että pysyt yhä tolpillasi.

    huolissani olen sinusta, vaikken sinua tunnekaan.

    J

    ReplyDelete
  6. Muuten tykkään blogistasi tosi paljon, mutta teksti on niin pientä, että sitä on hankala lukea... :/

    ReplyDelete
  7. oot sää kyl jotenkin niin ihana <:

    haliruts
    (ja kiitos niistä sanoista)
    (yritän; lupaan)

    ReplyDelete
  8. menetän hermoni joka kerta peijaksessa -siellä ei toimi juuri mikään.

    en usko silti, että sinusta ollaan turhaan huolissaan.

    ReplyDelete
  9. Tää sun blogi, sun kirjoitustyyli, sun asenne ja tää kaikki. Tästä kaikesta heijastuu sun taiteellisuutesi ja se että susta vois tulla niin paljon, älä pilaa elämääsi! sä oot vahvempi kuin sun ongelmat, sä oot niin vahva. Kun luen suen blogia niin en tiedä itkenkö vai mitä teen. Toivon sulle kaikkea hyvää ja toivon että saat asiasi järjestykseen, et sä ansaitsisi tällaista.

    ReplyDelete
  10. hui millaista tekstia ja todellakin tuosta voi luoda mielikuvia omissa silmissään.
    noihin aijempiin kommentteihin, minustakin tuntuu että olen löytänyt sinut galleriasta, ehkä.
    :D.

    ReplyDelete
  11. Wow, pakko toistaa vähän edellisiä kommentteja, mutta aivan loistavaa kuvailua käytät tässä ja muissakin teksteissä (:
    Voin vain kuvitella, miltä tuntuu, kun melkein raahataan ovesta ulos ja sairaalaan, jossa saa vain istua ja kuulla ettei asialle voi tehdä mitään. Tuntuu vähän tutulta, sillä porukat yrittänyt saada ties mihinkä testeihin, kun olen kuulemma päästäni vialla koska en syö lihaa o__O

    ReplyDelete
  12. ohoh mulla on ollut tosi tosi pitkä tauko blogesta etenki näitte lueskelusta ja nyt luen sit tätä ja mietin että mitä oot tässä välissä puuhaillu. pitääpä lueskella nyt vähäsen vanhempia juttujja :>

    ReplyDelete
  13. millo sä sairastuit ja montako vuotta oot nytte sairastellu?

    ReplyDelete
  14. Adsfapua kiitos taas kauheesti kaikista lämpimistä kommenteistanne. <3_<3 Oikeesti, oon niin elämätön nörtti et näitten lukeminen oikeasti piristää ja kovasti.

    ------------

    Ja joo, mullakin on naama ja elämää blogini ulkopuolella (ooh!), mutta en haluaisi mainostaa kumpaakaan 'identiteettiäni' niin suuntaan kuin toiseen. >_>; Ihan vain siitä syystä etten tahdo turhaa stressiä kuka mistäkin kyylää, varsinkaan kun en oikeasti ole mikään super secret ja kiehtova tyyppi :--D

    Ts. jos tulee sattumatunnistus ja tekee mieli morjestaa niin en pistä pahakseni, mutta mielellään low profile ^^;

    ReplyDelete
  15. terapia alko tänä syksynä ja loppuu (hope so) vuoden vaihteessa ei sitä jaksa einari eikä erkki eikä niiden äiditkään. Lääkäri on tehnyt mulle persoonallisuustestin, jossa tuloksina vaativa, epävakaa, narsistinen ja joku oisko ollu passiivisagressiivinen?? onks sellasta sanaa ees :D mutta kuitenkin.
    Musteläiskiä en oo päässy katsomaan! Voi se ois hauskaa :D mua varmaan naurattais se koko tilanne ihan liikaa enkä hirnumiseltani pääsis sanomaan mitään! :D hihi

    ReplyDelete
  16. niinno tekeehän ne herkut hyvääkin... kunhan syö niitä kohtuudella.

    välillä mulla on jaksoja, kun ruoka ei maistu eikä ole nälkä ja silloin syön tosi vähän (200kcal). nyt taitaa olla sellainen meneillään...

    joo ja zara on ihan jees. tosin sielläkin on alkanut olemaan enemmän rättejä kuin must have -vaatteita... kyllä sieltä välillä jotain löytää, onneksi :)

    ReplyDelete
  17. Kiitos kun kommentoit ja piristit päivää, nyt ollu tämä viikko tämmöistä sortumista ja syömistä syömisenkin jälkeen..

    Mut voimia sulle<3

    ReplyDelete
  18. Vastaillaanpa näin ikivanhaan merkintään: Tuollaisen suhtautumisen takia en ole uskaltanut kertoa vanhemmilleni, millaista se ahdistus todellisuudessa on.

    Olen lukenut nyt blogiasi alusta saakka pari päivää putkeen, tietty juhannus välissä kun olin semmosessa paikassa missä en läppäriini nettiä saanut. Saa nähdä kehtaanko paljastaa henkilöllisyyteni, pidän itte kovin samanlaista ahdistuksenpurkublogia, vaikka meidän diagnoosissa yhteistä taitaa olla vain F32.2? (Sen perusteella, mitä olen tähän saakka lukenut.)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥