Friday, November 14, 2008

Don't let that side of the beauty get you filthy here

Sivuun sysäämiäni lauseita:
(ei ehkä ihan 110% sanatarkasti, mut you get the point *--*)

- Päiväossan lääkäri (elo/syyskuu:) "Meistä sä tarvitsisit osastohoitoa, voisin kirjoittaa sulle lähetteen heti. Mitä sanot?"
• Minä: "No ei _ei käy_! Eka kuukausikaupalla himassa ja sit ykskaks luulette mun muka lähtevän tonne loukkoon, ihan ääripäiseen paikkaan! Fat chance!

- Äiti: "Eikö ne ole puhuneet sulle siitä osastosta?
• Minä: "*muminaa* No sinne on niin pitkät jonot ja ne on vaa kiireisille yaddayadda... Kattoo sit ku mulla on ees omalääkäri.."

- Täti Terapia: "Onko ne Lapparissa ehdottaneet sulle osastoa? Musta sä olisit ehdottomasti sellaisen tarpeessa."
• Minä: "No kai ne on jotain, mutta en tasan oo menossa. En ansaitse, en haluu ottaa vastaan mitään tollasta 'hyvää' ja 'parantumista' ja 'elämää'. Kyllä mä oon tähänkin asti pärjänny himassa, en tahdo, musta on vähemmän ahdistavaa pysytellä kotiympäristössä ja arjessa kuin jossai rajatussa laitoksessa!"

- Sisätautiprofessori: "*Tuijottaa silmät ja suu auki :--O* Meinaatsä et oot ollu täällä vuoden alusta ja sun painos on laskenut yli XXkg? ....... Joo. Aliravitsemus näistä näkyy ja oon kyllä todella huolissani, mutta labrat OK niin et sä akuutin osastohoidon tarpeessa juuri nyt ole. Joten kumpa sä söisit!"
• Minä: (Arvasinpas, sillä mähän mätän kuin sumopainija kisakautena :>)

- Vieras hoitsu X & perheterapeutti:" Joo, ollaan tosi huolissamme et osastolle olis kyl tilaa ja sulle tarvetta. (toinen meistä ei ollut koskaan edes tavannut ja toinen vain pariin otteeseen eli lässynläe)
• Minä: Adfsfaf mindyourownbusiness. :--E

- Poikaystävä: "Musta sä olisit kyllä jonkun paremman tarpees, en tiiä, niinku sen osaston tai jotain mutku aina kieltäydyt!"
• Minä: "Olis ne mut sinne laittaneet, mutta se on vaan kiireisille, pitkät jonot ja yök ällö paikka en tahdo! Miten muka mun kissat selviäis? Tossa terapiassaki on tarpeeks duunii ja tuskaa saati et joutuis olee 24/7 asian kans.."

- Omalääkäri/Setä Psykiatri: "Mitäs mieltä sä oot tosta osastoideasta? Sulla toi motivaatio on kyl vähän miten on, mutta entäs motivaatiokurssi? Tai ehkä tammikuussa ku tuut matkalta? Mieti hei tätä, yks puhelinsoitto vaan niin kirjoitan heti."
• Minä: "Ei tod, vapaahtoisesti en oo tonne lähdössä. Mulla on niin isot itseinhot et motivaatio on kyllä yks nolla ja en TOD oo nostamassa painoani. Muahan ette saa mihinkään kuin pakkohoitolähetteellä, pfft."

- Sh/päiväossa-kaverien: "Eikö ne oo ehdottanu sulle osastoa? Kai sä oot tänne tulossa?"
• Minä: "Lol ai mulle :--D No shiat, tällaist läskiä, en oo menos. Motivaatio nolla nii turha mun mennä tuhlaa resursseja ja ahdistuu lisää kun BMI 11 potilaat vertailee juustoviipaleitaan 3-hlö huoneissa. Ei kiitos, no way. :---D"

- Täti Terapia: "Mä alan olla nyt tosi huolissani tosta sun tilanteesta, ahdistuksesta ja itsetuhoisista/itsemurha-ajatuksista, että saanko soitella sun Setä Psykiatrin kanssa?
• Minä: "Siitä vaan, mutta sä tiedät mun kantani et en tod ole itse soittamassa mitään apua. Vihaan itseäni niin mittavasti, että ei mun elämään mahdi tai kuulu mitään tollasta "hyvää". Millanen tekopyhä paska olisin jos tekisin nyt toisin ja viel kehtaisin viedä hoitopaikan joltain, joka oikeesti sellaista tarvii ja tahtoo!"

Tänään.

- Setä Psykiatri: "Täti Terapeuttis ja äitis btw soitti et mikä on tilanne et pääsisitkö ossalle ja kerroin et milloin vain. Et.. toi sun kantas kuulostaa siltä, että sä haluat sun pakotettavan hoitoon.."
• Minä: "No EN TOD!, mutta tiedät kyllä mikä on mun kantani tähän asiaan."
- Setä Psykiatri: "Joo, no tästä asiasta ei enää voi keskustella et mä nyt ilmoitan kirjoittavani sulle lähetteen vuodeosastolle. Ne soittaa sut sitten haastatteluun asap, että sun täytyy vain ilmestyä paikalle."
• Minä: ".... No ei jää paljoa vaihtoehtoja, mutta tää ei muuta kyllä mun mielipidettä."


Fuck yeah. Vastentahtoinen antautuminen ja ahdistusennätyksen rikkominen. <3_____<3

14 comments:

  1. Mä tykkään kyseisestä psykiatrista nyt tosi paljon. ..sanot mitä sanot. Paljon voimajaksamisia kulta!

    ReplyDelete
  2. huhhuh..on sulla on hyppimistä puolelta toiselle. :(

    ReplyDelete
  3. siis olkaamme kiitollisia ja pitäkäämme käsiämme ristissä kun odotamme sitä puhelinsoittoa.

    ehkä joskus vielä kiität jotain tästä. (mahdollisuudesta? -hemmetti! anna se itsellesi!)

    pus.

    ReplyDelete
  4. Mieti se niin et nyt joudut EHKÄ vähemmän aikaa olee siel ku myöhemmin tai jotain. tai ainaki se on aiemmin ohi. ja voihan sen lopettaa vaik kesken! mikä motivaatiokurssi? :D

    mut on tosiaan olemas se juttu et ihmisen ei anneta tappaa itteensä "rauhassa".

    mäki oon menos sinne ja kaduttaa jo että niin päätin, ja oon superahdistunu enkä vastaa puhelimeen eli oon paraskin puhumaan. :D

    ReplyDelete
  5. Anoreksian mieli on niin kiero. Kaikelle on valmiina selitys tai kolmekin. Mikään ei käy, mikään ei koskaan ole hyvin.

    Toisaalta sitä selittää ja käyttäytyy kuin 13-vuotias kapinallinen rebel-rebel minä vastaan muut en suostu yhteistyöhön minähän en tee yhtään mitä käskette lällislää ähäkutti! Mut miks sitten ylipäätään hengata hoidossa jos ei halua tehdä yhteistyötä?

    Olet nyt saamassa "vapaaehtoista pakkohoitoa". Eikö se riitä? Pitääkö sut oikeesti hakea ambulanssilla lepositeisiin, rauhottaa suonensisäisesti ja pitää kuukausia suljetulla eristyksessä? Um, if that's what you want... go for it. Pakkohoitopäätös on paskin asia mitä voi tapahtua ja sitä tulisit katumaan kyllä loppuikäsi, voin vannoa sen sulle.

    Mitä anoreksian rakastamiseen ja tuohon sannan mainitsemaan "et ihmisen ei anneta tappaa itteensä "rauhassa"" tulee niin... Kyllä sä saat elää anoreksian (ja hei, valitettavasti anoreksiaan kuuluu myös se paska masennus ja ahistus, anoreksia ei tuu yksin, ei koskaan!) kanssa ja kuolla siihen. Mut sit on ihan turha ravata Täti-Terapian luona tai Lapparissa näyttämässä nyrpeetä naamaa ja sanoa en-suostu-en-suostu-ennnn! Jos haluat elää/kuolla rauhassa sairautesi kanssa niin jätä nää hommat.

    Mut et sä sitä sairautta rakasta. Ei sitä kukaan rakasta. Haluat tervehtyä sisimmässäsi ja tiiät että ansaitset sen, kirjoititpa tänne mitä tahansa. Siksi sä käyt hoidoissa, siksi sulla on edes se pieni kipinä elää, siksi oot ylipäätään vielä elossa.

    Joten ota nyt hyvä nainen vastaan se apu jota sulle tarjotaan. On itsekästä olla ottamatta sitä nyt vastaan, nyt kun se on tarjottu oikein käärepaperiin paketoituna ja sun pitää vaan istua alas ja sanoa hiljaa tai vaikka vaan nyökätä että ok.

    ReplyDelete
  6. Eka ajatus mikä mieleen pamahti oli, että saako tuolle edes nauraa. Ei siis tilanteelle, vaan kirjoitustavallesi. Olen ihan totaalisen koukussa blogiisi ja vaikka en sinua lähemmin tunne, niin suosittelisin kyllä edes kokeilemaan tuota mahdollisuutta.

    Oma täti terapiani yrittää myös saada meikäläistä päiväosastolle, mutta the chance is just as fat as me, major fat that is. Saa nähdä miten paljon sisätautilääkäri pyöräyttelee silmiään kun pääsen ensimmäistä kertaa sen paikkeille.

    Mutta koita pärjäillä :>

    ReplyDelete
  7. hei pieni.
    Mun mielestä on tosi _TOSI_ hyvä jos pääset osastolle. alku on aina rankkaa. Ei tätä halua sairastaa koko lopun elämäänsä. Ihan-oikeesti.

    ReplyDelete
  8. JESS! JESS! JESSSSS!!!!

    en malta odottaa että pääset sinne.
    olet joka päivä ajatuksissani ja pelkään sun puolesta niin kovin.

    ja sitten myös menet. tai tulen ja pakotan.

    -emppapemppa-

    ReplyDelete
  9. Luojan kiitos jos pääset. Mitä nopeammin paranet, sitä nopeammin pääset aloittamaan elämäs....

    ReplyDelete
  10. Ota apu vastaan! Sä tarvitset sitä. Sä et ole tolla menolla kovin kauaa elossa. Sä olet tosi nuori, sulla ois paljon edessä! Onko sun ylipäätään mitään järkeä laukkoa terapioissa jos motivaatios parantua on pyöreä nolla? Etkä sä rakasta anoreksiaasi. Ei sitä voi rakastaa. Jos rakastat niin jätä hoidot kesken ja ongelmoi itsesi kanssa.

    ReplyDelete
  11. Niinhän sitä luulee itse kukin, että rakastaisi anoreksiaa, koska ei ole rohkeutta sanoa, että se on typerin pakotie elämästä, jonka vain kokee helpommaksi kuin tunteiden käsittelyn.

    Toivon, että uskaltaisit päästää hallinnasta irti ja saada sen hoidon, jonka ansaitset. Loppupeleissä sinun on valittava joko elämä tai kuolema. Kumpi se on?

    ReplyDelete
  12. jätin snuulle kommentaattia miun viimepostaukseen. käyppä lukasemassa jahka ehdit <:

    ReplyDelete
  13. Kiitos! Mieletön kunnia, oon aina salaa pitäny sua bloggailuaatelisten aatelisena.
    Oho, nyt mä sen sanoin. <3

    Ja nick vaihtui tossa about kuukaus sitten (okei mun ajantaju ei ole priimakunnossa, mutta on siitä aikaa).

    Tiedän ettei ainakaan mun pääkopasta löydy sanoja jotka sais sut uskomaan mutta omatuntoni huutaa kirjoittamaan että sä jos joku kuulut osastolle.

    ReplyDelete
  14. Tulin nyt minäkin sanomaan mielipiteeni vaikka se lienee muodossa tai toisessa sanottu jo. Minusta lääkärisi on oikeassa, haluat pakkohoito/muun painostuslähetteen koska jos suostuisit vapaaehtoisesti et voisi vakuuttaa itsellesi itseinhoasi. Niin kauan kuin toistat inhoavasi itseäsi sinulla on oikeus olla sairas ja reppana ja hankala (puhumattakaan kaikesta siitä huolesta jota sillä saat osaksesi). Ja niin kauan kuin vakuutut omasta itseinhostasi sinun ei tarvitse parantua ja kohdata oikeita ongelmia. Anoreksia on sellainen.

    Toivottavasti saat hoidosta paljon irti, ennen kaikkea voimia ja rohkeutta erottaa sairaus ja elämäsi toisistaan ja elää elämääsi sairauden sijaan.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥