Sunday, November 02, 2008

Kimble-peli paloina

Wäh. Liian epäselvä olo että osaisin kirjoittaa menneestä viikosta mitään edellisiä avautumispostauksia järkevämpää. Arjestani on tullut jotain kieroa arpapeliä, jossa fyysinen ja psyykkinen fiilikseni sahaa sattuman varaisesti kuin nopan heitot. Sillon hetkittäin kun onnistun kestämään itseäni niin elämä muuttuu yhdeksi todellisuuspaoksi, jolloin "kaikki on ihan hyvin" ja en todellakaan ole motivoitunut ottamaan vastaan muutoksia arkeeni ja elämääni. Ennemmin tai myöhemmin tulevaan kestoahdistukseeni olen jo jotenkin tottunut ja opetellut suhtautumaan, mutta lähiviikkojen kasvava burnout ja fyysinen pahoinvointi on tehnyt kaikesta yhtä helvettiä.

Mun palapeliaivot ja olematon sietokyky ei yksinkertaisesti kestä kun struktuurini hyppii tällä lailla laidasta toiseen. Olen koettanut pitää itsestäni vähän "parempaa huolta" tota 3-viikon aasiareissua ajatellen, vetänyt vitamiineja, uskaltautunut ostamaan jotain monipuolisempaa ainaisiin energiaköyhiin turvasafkoihini ja syönyt. Syönyt ihan vitusti, hehtaarikaupalla, oksettavan suuria määriä. Oikeasti, kalorimäärät hipovat sellaisia summia joista olisin vetänyt kuukausi sitten itseni jo jojoon. Itkin sortuessani pariin ylimääräiseen välipalaan tai päivällisannokseen, mutta nyt kehoni prakaa oitis vastaan jos ei saa niitä.

En voi pistää edes sanoiksi miten kuvottavalta musta tuntuu. x__x Verensokerini ei tunnu pysyvän sekuntiakaan ylhäällä, saan puolet päivästä keräillä voimia ja suunnitella safkojani torjuakseni päänsärkyä, oksettavaa migreeniä, rinnan puristusta ja totaalisesta voimattomuutta. Kaiken kruunaa toki se että itse syöminenkin tuntuu tosi epämukavalta ja raskaalta, eli mätän jaksaakseni mättää lisää. Whoray! Kiitti vittu letuista, ja mä kun tässä leikin pitäväni itsestäni 'vähän parempaa huolta'. Ihan kuin pelkän olemisen sietämisessä jo-runsaan ruhoni kanssa ei olisi tarpeeksi kestämistä, puhumattakaan millasta sotaa sain käydä semi-salliakseni jotain uusia ruoka-aineita ja ahnehtia välipalani aukomatta ranteitani. Ja silti raastaa vain pahemmin, mieleni ja ruhoni repivän mielivaltaisesti eri suuntiin.

En oikeasti tiedä pärjäänkö tällä lailla kotona, mutta olenhan mä tähänkin asti pärjännyt. Muitakaan vaihtoehtoja ei juuri ole, ja jos olisi niin miten mä voisin ikinä ottaa mitään vastaan kun tunnen itseinhoni niin ansaituksi. Tämä väärä, runsas, röykkiö-ruumiini saisi vain luvan taas vaieta ja pysyä viimeiseen asti mukanani. Nälästä viis niin kauan kuin jalat vain liikkuisivat..

5 comments:

  1. voi ei:DD laitan hei paremmat musat siihen:)

    millasesta musiikista sä pidät?

    ReplyDelete
  2. Ääh, sullon paha olla. Mullekin tulee paha olla. Mä olen aina tällanen myötäeläjä =).

    Mä toivon sulle parempia fiiliksiä. Toivottavasti saat niitä ees Aasian reissusta. Mihinkäs muuten matkaat tarkalleen ottaen?

    Haleja ja jaksamista!

    ReplyDelete
  3. kultaseni, eikö olisi jo aika mennä lappariin vähän lepäämään.
    olen niin huolissani susta päivittäin, sydämeni särkyy :/

    olet niin uskomattoman ihana olento (ja mä tykkään todella harvoista!).
    tuun oikeesti kohta kottikärryilläni noutamaan sut ja kippaan lapparin ovesta sisään ja sanon että elkää päästäkö pois.

    aina kun näen sut, mun tekee mieli ravistaa sua ja karjua sulle järkeä päähän.
    mutten uskalla, koska olet niin hentopieni, että pelkään melkein halata sua.

    Tietäisitpä miten olet muuttunut kun susta on tullut tommonen tyhjä, kalpea ihmisen kuori.

    Tiedä etten mitenkään halua loukata sinua, mutta näytät todella pelottavalta.

    Jos nyt menisit lappariin, olisit koko paikan pienin. Olisit se "kummitusmies" joka siellä oli kesällä.

    Mä en hyväksy sitä että näännytät itsesi hengiltä! TAJUATKO SÄ??



    _cinnamon_girl_

    ReplyDelete
  4. Olen lukenut blogiasi alusta alkaen ja blogisi on paras mitä olen koskaan lukenut. Kirjoitat ihan älyttömän hienosti. En tunne sua millään tavalla, en ole mikään asiantuntija mutta kirjoituksiesi perusteella sä tarvitset APUA ja PIAN. Olen _ehkä_ löytänyt kuvasi galleriasta, ja jos olet se joka ajattelen sinun olevan niin sä olet ihan älyttömän pieni ja tapatat itsesi tolla menolla! Sulle kaikki on liikaa etkä salli itsellesi mitään, näet itsesi täysin epärealistisena.

    Sulle ois kaikkein parasta mennä lappariin lepäämään ja saamaan apua, vaikken sua tunne olen susta ihan älyttömän huolissani. Etkai halua koko loppuelämääsi olla noin hukassa? Terveenä on niin paljon mukavampaa.

    ReplyDelete
  5. Tiedätkö, mun on pakko sanoa, että olen aidosti susta huolissaan. Vielä kun sulla on tuo matkakin edessä. Vitamiininapeista ei saa yhtä hyvin vitamiineja kuin ruuasta ja se on tosi kuin vesi. Ehkä olet kuullutkin sen.

    Miten pytstisinkään auttaa? Osaisipa joku auttaa sinut takaisin jaloillesi. Toivon sitä todellakin aidosti!

    <3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥