Thursday, November 27, 2008

Ossatarinat osa yksi: sushia ja sisäänkirjautuminen

Huoh, oliskohan mulla nyt tätä kuuluisaa energiaa? En halua unohtaa osastokokemuksiani, joten otan nyt tavoitteekseni kirjoittaa vähintään kerran parissa päivssä. Eli nyt blogistani tulee enemmän ja enemmän henk. koht. muistiinpani/päivikseni kuin randomia angstia laidasta laitaan. Sama se jos tätä nyt lukee joku osastotuttu tai vaikka tsingiskaani, sillä haluan talteen nämä ajatukseni ja joku paperipäiväkirja on meitsille vaan niin passé~ (10-sormijärjestelmä voittaa käsipäiviksen!) Eli pliis TAKOKAA PÄÄHÄNNE: nämä on kaikki minun ikiomiani ja sen hetkisiä tunnetalletustani, eikä todellakaan tarkoitettu kritisoimaan, juoruamaan, loukkaamaan jne. ketään ihmistä tai hoitopaikkaa. Tiedättekste, tämmösiä inhimilisiä juttuja kuten tunteita, ei teeskentelyä ja teesejä.

Syy miksen ole kirjoitellut on että osastolla olo käy työstä. Pahaolo, väsymys, ruoka, hoito, tyytyväisyys ja kaikki menevät yhtä vuoristorataa. Enimmäkseen olen ollut vain ahdistunut ja väsynyt, joten läppäriin koskeminen on ollut yksi kirosana. Ensimmäiset pari päivää käytännössä katsottona nukuin, söin, nukuin ja söin lisää. Olin niin ylihidas että jokaisen aterian lopetettuani sain koisia vain pikkuhetken kunnes piti mennä taas jo syömään. Kesti monta päivää kunnes sain koneen edes ulos laukusta, huoneen kuntoon ja vieläkään en ole lukenut lehden lehteä tai piirtänyt tai tappanut yhtään "ylimääräistä aikaani".

Viikon 46. loppupuoli vielä tiivistettynä: meitsiä ahdistaa, Täti Terapia pyytää luvan soitella lääkärin kanssa, äidin oma Setä Terapia kysäisee ohimennen onko tyttärelle suositeltu osastoa, perjantaina lääkäri soittaa ettei nyt enää asiasta keskustella: hän kirjoittaa lähetteen syömishäiriöyksikön 24/7 osastolle. Maanantaina esihaastattelu ja 18. pvä aamulla aamulla heti sisään. Apua! Eikö vielä viikolla, päivällä tai kuukaudella voisi lykätä asiaa? Ei. Periaatteessa olen täällä nyt vapaa-ehtoisesti, pistänyt nimen paperiin ja astunut sisään, mutta käytännössä tunsin itseni pakkotuupatuksi laitokseen jonne en halua. En ole koskaan ollut missään vastaavassa, joten ennakkoluulot alkoivat murtaa egoani: muahan ei saada ottamaan vastaan mitään hyvää tai nostamaan paljoa ennen kuin olen pakkopaitaan sidottuna! Apua, adfadsff!

Olen aina sanonut vilpittömästi kaikille että hoito kantsii ottaa vastaan jos saa, mutta omalla kohdalla tietenkin juttu meni: tee niin kuin sanon, älä niin kuin teen. Iso sairaalarakennus oli ulkoa nätti, mutta vierailuitteni perusteella sisältä ällö, ahdas, vanhoja sermeillä jaettuja huoneita, verkkareita, BMI 10-luurankoja kutoamassa villasukkia ja katsomassa sit comeja. Ei! Ei! Käperryin viikonlopuksi ennen ossaa äidin luo itkemään ja mässäilemään sillä verukkeella että joutuisin ahtamaan lähitulevaisuuden sairaalasafkaa.. toisin sanottuna jos maito on MUST ja vain vegeruokavalio ehdoton EI niin olinko tryy-Ana ja paastosin ennen tiistaita? Fuck no, harjoittelun nimeen Ben&Jerry'siä ja sushia mulle kiitos. <3 Paino oli upeesti melkein 2kg ylempänä viimeisestä kotipunnituksesta viikonlopun jäljiltä, jee, tosi kiva luulla joutuvansa anoreksiavankilaan turvonneena pullana. ^________^ Nythän ne kaikki nauraa mitä meitsihylje täällä tekee rasvasilavien kera tai heittää painotavoitteen kuuhun vaikka "oikeesti" en ole nyt ihan noin läski..! Splöää! Tahdon täältä hevon vittuun ja heti!

Tässä ennakkoluulojeni täyttämää esimakua tulevista jorinoistani ;> Aattelin pistää tekstiä tulee hissukseen lisää sitten pätkittäin kun jaksan. Aaa! Ja vielä vikana: pidän valtaosasta lukemistani blogeista nyt taukoa, sillä en kestä lukea toisten jumppa- ja ruokajuttuja jne. kun itse täällä saan hengittää syömishäiriötä ja masennusta 24/7. Eli älkää murut loukkaantuko jos kommentoin vähän! En vain kestä nyt yhtään "yhy olen laeski elin omenal ja juoksin 10km lenkin"-juttua kun oma perseeni tuntuu leviävän täällä pelkästä hengittämästä ilmastanikin.

8 comments:

  1. Kauan sun tarvii olla siellä ossalla? Toivottavasti jaksat sitä 24/7 anoreksiameininkiä. Ymmärrän, että pää hajoaa siellä sisälle suljettuna!

    Jaksamista ja haleja=)!

    ReplyDelete
  2. Ei hitto kun tykkään sun tavasta kirjoittaa! Tsekkaan tän sivun päivittäin. :D

    Mahtavaa että olet päässyt hoitoon. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Voimia.

    ReplyDelete
  3. Voimia! Siellä osastolla on varmasti raskasta, mutta sä tarvitset apua ja sun todellakin kuuluu olla siellä! Jaksele, sun kuuluu parantua!

    ReplyDelete
  4. Jösses, sä olet aivan mielettömän mielettömän laiha. Siis ikävä kyllä sellainen bmi 10 -luuranko. :< Pahoittelen jos loukkaan, mutta laihuutesi on rumaa, vaikka olet (muuten) TODELLA kaunis.

    ReplyDelete
  5. Öh. Ihmettelenpä vaan mistä te kaikki oikein kuvittelette kuvani näkevän -__-; Pitää näköjään poistella lisää niitä vähäisiäkin, sillä ei kyl ole tarkoitus huomiohuorata itseään liikoja..

    ReplyDelete
  6. Älä poistele kuviasi, ne on kauniita kuvia, olet älyttömän kaunis, vaikkakin pakko sanoa että iian laiha. Älä kumminkaan poista kuviasi, ne on kauniita. Voimia!

    ReplyDelete
  7. Minä varmaankin menen tuohon kategoriaan tsingiskaani, mutta sehän ei estä aukomasta päätäni =) Koita pitää toivo mukana osastolla, jos painotavoitteet heitetäänkin kuuhun, niin onpahan mitä tavoitella. Pääasia, että pääset lähemmäs itseäsi ja sitä, mikä ja kuka oikeasti haluat olla. Ja hei, jos sisäinen ääni käskee syömään sushia ja benjerryä, sitä kannattaa kuunnella ;) Paljon jaksamista!

    ReplyDelete
  8. Sie oot kyl murusein niin helkutin pienen PIENI, ja ihan totta todellakin sairaalloisen laiha enkä mä mitään valehtele tai selitä omiani. En missään nimessä tarkota pahalla, sä olet uskomattoman kaunis, mutta sun todella todella vakava alipaino ei ole kaunista, se on kuolemaa ja mä niin toivon että se elämänkipinä heräisi etkä kuolisi *halaus*

    Tajuan kyllä tosiaankin että se ahdistaa ja on varmana hirveän rankkaa, mutta ihan mucho voimia ja muista että oon hengessä mukana! Ja ehkä joudut jossain vaiheessa kestämään mun läskiä lihallista muotoakin siellä, en tiedä =/

    Sanotaan nyt kuitenkin että taistellaan darling, taistellaan kaikkea paskaa ja tuskaa ja etenkin Kuolemaa vastaan. Kuolema monasti tuntuis helpotukselta ja ystävältä, mutta ei se sitä ole. Elämä on paskaa, mutta siinä on kauniitakin asioita, yritetään jaksaa <3

    ~~I am struggling, life is illusion
    But I keep the dream of a better time~~ remember that dream hun <3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥