Friday, November 07, 2008

Tulos on sama, teen mitä vaan.

Anteeksi kun en ole jaksanut kirjoittaa blogiin mitään kauheen selkojärkistä ja sellaista, lähipäivät on olleet vain sellasta säätöä taas et huhhuh. Kadehdin ihmisiä jotka voi pulputtaa päivänsä tekemisiä päiväkirjamuodossa, sillä mulla ei yleensä ole muuta sanottavaa kuin tätä iänkaikkista pyörittelyä. Silloin kun saan olla rauhassani niin kaikki aika menee lähinnä pään nollaamiseen, koska olen dead tired aina toistelemaan ja junnaamaan samaa rikkinäistä levyäni. Vaikka oma empatiani ihmisten huolestumista kohtaan venyisi venymistään niin musta tuntuu paikoin tosi yksinäiseltä kun en oikein usko kenenkään ymmärtävän mua takaisin. Ykskaks tunnen sosiaalisen paineen runnovan mua kuin joksikin holhottavaksi 12-wee kakruksi, "Jonka puolesta tiedetään paremmin", mikä vain kasvattaa tätä loputonta taakaksi tuntemustani itseinhofiilistäni.

Ällöttää joka kerta yhä enemmän avata suutaan kun energiat menee oikaisuun kun kaikilla tutuillani, terapeutillani ja satunnaisella hoitohenkilökunnalla tuntuu olevan päässään ihan omat "I know you better than you do"-faktansa. Ja loppujen lopuksi se on ihan yhdentekevää mitä mä sanon, sillä enhän mä voi toisten huolia pois taikoa. :----P Omalääkärini sh-polilla on ollut kyllä ihana poikkeus, tosi helposti lähestyttävä ja tunnen jopa hänen tajuavan minua ilman jos saan sanotuksi. Täti Terapiassa taas ahdistun ja ällötyn itsestäni ja asioistani puhumisesta, että monesti pyytelen naispololta tunnin päätteeksi anteeksi kun hän on joutunut kuuntelemaan lorujani (noh, ainakin mä maksan siitä!).

Mutta, overall musta lähiaikoina on ollut yhtä tuskaa selviytyä päivästä toiseen ahdistukseni kanssa kun samala pitää olla taisteluvalmiina pikaliimailemaan hysteeristen läheisten saumoja kasaan tai oikomaan miljoonaa seikkaa hoitohenkilökunnan kanssa. Hyvähän se on että mulla *vihdoin* on järkkääntynyt omalääkäri, käyny somaattisel lekuril, paritapaamisessa ja ravitsemusterapeutilla ens viikolla, mutta uuvuttaa kun lähes joka kerta keskustelujen käynti on sitä samaa soutamista ja huopaamista kun yhteisymmärrys ei tunnu ihan skulailevan. Esim. oltiin poikkiksen kanssa läheis/paritapaamisessa, johon osallistui joku mulle ventovieras(??) sairaanhoitaja ja pari kertaa tapaamani perheterapeuttinen. Mukavia ihmisiä juu, mutta olisin toivonut että tosta sessiosta olisi ollut eniten Pojalle tukea ja lohtua ts. läheistukea!, eikä puolet ajasta olis taas mennyt siihen kun kaksi toista ammattitätiä haluaa hämmentää soppaani lusikoillaan, mm. tivaamalla julkisesti mun painoa (olin jo ollut aamulla omalääkärillä punnituksessa, and no problems there) ja joutunut korjailemaan ihmeellisiä harhaluuloja että esim. paastoaisin. O_o;

Tiivistettynä, mä vihaan tässä sairaudessani sitä että näytän ulkopuolisten silmään sairaalta. Kyllä, tunnen itseni just nyt paljon siedettävämmäksi kuin X kg sitten, mutta en halua sairaan ICD-loisteputkea otsaani. En kestä kyyläystä, tökkimistä, lisähuomiota, ohjailua ja kuinka haluamattanikin aiheutan toisille huolta. Joo, tässä kohtaa mua voi haukkua itsekääksi kun kerta haluaisin säästää itseäni toistenkin huolimäärien kantamiselta, mutta arvatkaapa kahdesti kannustaako toi epätoivottu sirkusshow ja toisillen vaivaksi oleminen itsearvostustani. ;--)

Haluaisin vain kadota ja upota luotettavaan turvaani, itseinhoon ja kontrolliini. Pettämättömät rikoskumppanini, joilla hyvitän suupalojani, pahuuttani ja liiallisuuttani. <3

Jeps, siinä epämääräiset bentsohattaroissa kirjoitetut iltapurkaukset! Tarkempii konkreettisii kuulumisii vähän myöhemmin, toivottavasti kaikkien viikonloppu on mahdollisimman ahdistusvapaa ja mukava! <3

3 comments:

  1. Se ohjailu ym. on kyl ärsyttävää. puhumattakaan huolen tuottamisesta... mut ainaki on hirveet sotajoukot valmiina jos omat voimat loppuu.

    ReplyDelete
  2. Kuulostaa niiiiiiin tutulta. :< Siis ton ohjailun suhteen

    Annan sulle halin

    ReplyDelete
  3. Mua taas jotenkin ärsyttää se jos itse kirjoitan päiuväkirjamuotoisesti. Haluan kertoatärkeimmistä asioitsa kun omasta elämästä. arjesta.


    Se mitä sie tunnet olevasi on paljon tärkeämpää kun se mitä muut näkevät.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥