Monday, December 01, 2008

They only want you when you're seventeen

@___@ Bleääärgh!

Siis munhan *piti* kirjoittaa kaikkea tosi superhyper mielenkiintoista tästä eksoottisesta lomatripistäni osastolla, mutta kuten näkyy: en ole. En fiiliksistäni, en käytännön elosta (joka ainakin omaa uteliaisuuttani kutkutti).

En myöskään ole lukenut yhtään tänne ostamaani lehteä, kirjoja, katsonut lataamaani elokuvaa, seurannut lainkaan suosikkisarjojani, lukenut toisten blogeja, plärännyt ylipäätään konettani, hengaillut yleisissä tiloissa toisten potilaitten kanssa ja saanut paljon uusia kavereita. Tämän viikon harjoitukseni on (taas) et jos esim oppisin vaik... lepään? Tai jotain. Sillä kehitin tosi hyvän motivaatiolauseen itselleni eilen illalla olisin antanut mitä vain tuhotakseni jokaisen soluni maailmankaikkeudesta: "Ainakin täällä on turvallista sairastaa." Hmmmm.

Sykkösosasto kuhisee juttuja mistä voisin kirjoitella, mutta pääasiassa olen vain: 1) syönyt 2) nukkunut 3) ollut täysin tahtomattani se huomiota herättävä läskipaska, joka kikkailullaan tekee muiden olosta ikävemmän 4) syönyt lisää 5) ollut yleiseksi vaivaksi kanssaihmisille kaikella turhalla häirintäpaskallani. Eiku! Oon mä kahdesti lakannut kynteni, vaihtanut päälysrotsia x100/pvä ja ottanut pari kuvaa. Ja itkenyt! Ooh! Amazing! Vakkarilukijathan tietää ettei meikäläinen itke esim. ikinä, paitti hautajaisissa, joten tällainen käytös on ollut tosi eksoottista.

Mutta siis main points... olen vain syönyt syönyt ja lihonut (siis oikeasti LIHONUT. Vaikka olen pitänyt blogini nin mitta/kilo/kalori -vapaana kuin olen voinut niin nyt saatan aavistuksen lipsahdella tästä periaatteesta. Ihan siitä syystä että ossalla 24/7 viha-rakkaussuhteessa ruokaan ja sääntöihin nostavat millien, kilojen, grammojen ja juustoviivapaleiden paksuuden painoarvoa potenssiin sata. Rakkaan vaakani poissaolo ja syömätrrömyyskontrollini poisvienti ajaa minut hulluksi. Ja huom! Nyt kun kitisen lihomisesta niin en meinaa sitä "iik lihoin eilisest 200g vähäx oon läski viil", vaan siis olen lihonut for reals, jossa lohduttelut nestetasapainon pomppimisista tai "normaalista" painonvaihtoehdoista tai eri va'oista _ei päde_. Läski, läskimpi, minä. Kotiolosuhteissa olisin tehnyt jo mutsilla vedetyistä viikonlopputurvotuksista jo itseni naruun, mutta täälläpä se homma on jatkunut samaan tahtiin. Kamoon RAJANSA NYT KAIKELLA. Varsinkin jos olen toistaiseksi ollut täysin ulkoilukiellossa, ns. laihisruokavaliolla ja siitäkin vielä skippaillut joitain omavastuulle jääviä välipaloja (hedelmiä jne).



Olen kermavaahdolla siis kuorrutettu ja sitten vielä sain kirsikka kaiken päälle: Syntymäpäivät ja punnitus samalle päivälle!! ^___________^ Jeeee! Ja siihen siis vielä ne päälle stratosfäärinen painoni ja ne kilokertomat, jotka ironisesti vielä kaikki olivat satagrammalleen jaollisia ikäni kanssa. Voi vittu jee. Olisin ansainnut fanfaarit ja kunniamitallit etten olisi sillä sekuntilla kaivanut tappanut itseäni tai muuten vaan kuollut itsevihasta. Päivän hoitokokouksessa halusinkin jonkun heittävän aika helvetin joku helvetin hyvä syy etten painuisi kotiin juuri sillä sekuntilla, mutta ilmeisesti ainoa alternative nykypaikalle olisi mulle ihkupihkupeijaksen suljettu tms. ossa niin... okei. Annetaan vielä yksi mahis. Annetaan typykälle ne 2x15min kävelyt ulkona hoitajan kanssa, rav.terapeuttiaika tiistaille ja helvetisti lisää lääkkeitä. Kehittelin motivoivan lauseenkin: "Ainakin täällä on turvallista sairastaa."

Mutta jos painoni menee tätä samaa valonnopeaa rataa stratosfääreihin tai joku tunkee yhtään ylimääräistä paskaa sisääni niin se on kyllä adieu - henkinen tasapainoni ajaisi silloin samaan lopputulokseen olisinko sitten hissukseen kotona vai hirttäytyisinkö ossalla wc-paperirullasta kattolamppuun. Tai sitten joku muu paikka. Tänään pistän seinään post-it lapun ja koetan ruveta jaksaa kirjoitella useammin, sillä tahdon talletella itsellenikin ajatuksiani.. täällä kun päivät on muutenkin niin sillisalaattia ja sekaisin. @______@

4 comments:

  1. Oi sulla on synttärit! Paljon onnea! :) Kultapieni koita jaksaa, siellä osastolla on varmasti rankkaa, mut se on sun omaksi parhaaksi! Oot tosi upea ja hieno ihminen, ja pidän susta vaikken sua tunnekkaan. :) Voimia niin PALJON! <3

    ReplyDelete
  2. Isosti paljon onnea synttärisankarille <3 Oot joka päivä ajatuksissani ja toivotan kovasti jakamista ja voimia tarpoa eteenpäin siellä osastolla. Olo helpottaa vielä.
    *huggles*

    ReplyDelete
  3. Tiedän että siellä ahdistaa, oon kokenut sen liian monta kertaa, mutta USKO MUA; se paino nousee aluksi sillä sun kroppa oon vaan niin sekaisin; kun sitkeästi jatkat ja jatkat niin keho alkaa tottua ja toimia normaalimmin, sun painosi lähtee laskuun tolla samalla liikuntamäärällä ja ruokavaliolla (ja hups! sit ne lisää vähän enemmän safkaa, muttei sekään tunnu enään niin pahalle)

    Synttäri onnittelut!
    Pääsetkö B&Jn synttärijäätelölle korvaamaan jonku saikun ällövalipalan?!

    ReplyDelete
  4. Joo, ninasusanna, poikkis olisi saanut tuoda ossalle EKSTRANA jädeä :--D Mutta enhän minä sellaista enää voi kun koko päivä on osastoannoksia syötetty voinut hyväksyä... >_> Mutta, noh, jaa, I don't mind. On ossajädekin ihan jees silloin kuin sitä on.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥