Saturday, January 10, 2009

Ei näin.

Mun lista kirjoitusaiheista sen kun kasvaa ja kasvaa. Mutten lopulta sitten jaksa välittää tarpeeksi, että saisin niitä naputeltua esille. Kuten en myöskään enää jaksa tätä osastolla oloa. En voi sanoa että täällä täysin turhaan olisin ollut ja joka sekuntia vihannut, mutta oikeasti, en koe saavani täältä enää irti mitään. Vaikka nyt oloni on taas tasapainoisempi ja selkeämpi niin jokainen kello, seinä ja ovenkahva muistuttaa mua Oikeasta Syystä miksi täällä ollaan. Se väsyttää ja turhauttaa, samoin loputon orjallinen vastaan paneminen.

Tuntuu että ajatuksissani ja motivaatiossani olen ihan samassa nollapisteessä. Nyt vain kovemmilla lääkkeillä ja kilokaupalla painavammalla ulkokuorella, ja siksi pelkäänkin romahduksen sattuessa romahtavampi aina vain kovempaa. Koti-ikäväni on ihan tajuton, vaikkei mun opiskelijaluukkuni kovasti sairaalahuonettani viehättävämpi olisikaan. Raastava ikävä kissojani kohtaan voittaa helposti kattolampun ja paremman lämmityksen.

Vaikka tiedän lähimmäisteni reaktiot niin tahdon pois, takaisin. Ilman terapiaani vain tukehdun kun turhaan säädän "elämääni" ruokakellon mukaan: Lääkkeet, wc-käynnit, hoitajakeskustelut, ulkoilut, ruokailut, lepohetket ja runiina käyvät temppuilut. Ei helpota, ei tällä tavoin, ei täällä, ei lainkaan. Mutta muuten.. ehkä elämäni jämissä ei ole mitään hävittävää? (ooh, omg lol positiivinen ajatus?)

3 comments:

  1. lähdet ossalta? oletko puhunut hoitotiimisi kanssa, mitä he ovat mieltä? tuskin ainakaan riemusta kiljuvat :/ kunpa tajuaisit pysyä osastolla vielä pitkään, sillä et selvästikään ole vielä edistynyt parantumisessa juuri ollenkaan ja TARVITSET KIPEÄSTI HOITOA.

    ReplyDelete
  2. Mä voin tulla sun tilalle sinne ossalle.

    Kuukauden loman jälkeen pitäs huomenna kouluun raahautua. Pakoilin ahdistusta tän päivän, kunnes tein perinteiset ja yritin vetää itteäni vessasta alas. Loma oksentamatta ja päivää ennen ku koulu alkaa ni sama tilanne ku ennen lomaa.

    Mieti tarkkaan ennen kuin jätät osaston. Osastohoitoon turtuu todella nopeasti ja ymmärrän hyvin sun halua päästä sieltä pois (ite oon halunnu joka kerta tyyliin jo seuraavana päivänä), mutta on siellä osastolla kuitenkin turvallisempaa ku kotona.
    Voimia, tyttö. <3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥