Monday, January 12, 2009

ingen panik, ingen panik !

Otsikko on yks noista viisaista lauseista, jotka jäi päähän lukion ruotsintunneilta. Tota mantraa on nyt hyvä hokea kun koetan taas tekeytyä olemattomaksi.



Hoen tota mantraa ja koetan tehdä itseni olemattomaksi. Pää alas, rotsi niskaan, kyyristyn huoneeni nurkkaan ja ryystän äkkiä viimeiset aamukahvin rippeet termaristani. Olen tosi camouflage-mestari, sillä öö... olen yksin huoneessa ja seinätkin on ossalla kivan äänieristettyjä.

Tänään on taas maanantai puuropäivä ts. lääkärit ja sossut ja kaikki potilaat ovat taas enemmän tai vähemmän läsnä. Nyt potilaita tuli varoittamatta vain lisää --! Olin hakemassa kuussatasta buranaa hedariini kun viereen kävelee minua varmaan viisi kertaa pienempi naishenkilö, jonka ikää en osaa anoreksian takia arvioida, mutta matkalaukku riitti loksauttamaan suuni alas. Huonekaveri, ou jeah! Äkkiä takaisin pistämään omat kamat pois tieltä, päätä särkee lisää, ja mielessä vilistää miten helvetissä enää selviän täällä oireiluitteni parissa. Apua, niin siis oireiluitteni. Ja samalla paisun ja pullistun jo pelkästään kämppistäni katsomalla.

Käytävällä ihmiset juoksee, en saa mitään yhteyttä omahoitajaan tai sossuun, ja paniikki hivelee jo sormenpäissäni. Nyt äkkiä ulos käyttämään ekan kahdesta 15 minsan vapaudestani ulkoilmassa. Bentsoja kiskoisin jo hyvällä mielihalulla, mutta ennen lounasta ei niitä taideta enää tipautella. Voi helvetti.

3 comments:

  1. Liian pienet kämppikset pitäisi kieltää. Mullakin oli pieni kämppis.

    Oon Kuusankoskella nuorisopsykiatrisella suljetulla akuuttiosastolla. Blah. Miten niin?

    Sulla on silti ainakin kakskyt lukijaa enemmän kun mulla. : D Tai varmaan enemmänkin.

    Umm. Koita pärjäillä joo tiiän että sulla on tuskaa, muttei ne sinua läskiksi lihota vaan _normaalipainoiseksi. <3 Normaalipainoisuus, no joo, en tiedä onko se ihan jees vai perseestä, varmaan molempia.

    ReplyDelete
  2. Kiitti kommentista.

    Tässä kun mä olen vajaa puoli vuotta seuraillut sun touhuja, niin tuli tässä mieleen, että ensin valitat siitä, että et pääse hoitoon ja tunnet itsesi väliinputoajaksi. Nyt kun olet päässyt hoitoon, et kuitenkaan halua ottaa sitä apua vastaan, tai ehkä otat, mutta et halua "lihoa", sanot lähteväsi pois sieltä jos lihot vielä grammankin.
    Yhdyn Liberationin kommenttiin, ei ne sinua läskiksi lihota vaan normaalipainoiseksi.

    ...minä paraskin puhumaan XD

    ReplyDelete
  3. ^
    Jeah, siksi olo onkin kompleksinen. Koskaan ei ole hyvin, oikea ajoitus, oikea tapa, blaa, blaa...

    Halusi tai ei: On vain niin helvetin vaikeaa lopulta ottaa vastaan mitään hyvää.

    >_______<

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥