Saturday, January 17, 2009

kl. 09:00 - 17.00

Niin, se hoitokokous (eli tuttavallisemmin hoko). Tulin jälleen kerran ylipuhutuksi jäämään ossalle.. edes hetkeksi. Edes sen verran että voisin testata pärjäämistäni yölomalla kotona, sekä mahdollisesti hoitaa käytännön puolta "jos lähden" ts. siirtoa poliklinikan puolelle, yhteydenottoa terapeuttiin, suunnitella jotain jatkoa sitten poliklinikan kautta... Kuulemma omalääkärini lopetti, kuinkas muutenkaan.

Lauantai ja muropäivä, rojut kasaan, aamupala ja odottelua että kello lyö yhdeksän. Lomalääkkeeni on pakattu erillisiin paperipusseihin kellonaikojen mukaan ja yhdeksältä saan astua ulos sairaalasta kirkkaaseen pakkasilmaan: vapaus! Tuntui oudolta ja jännittävältä, sillä en oikeasti ole pariin kuukauteen päässyt kulkemaan yhtä vapaasti: ei äitiä tai poikakaveria saattamassa. Vaikka olin aamulla kauhistellut rehevöittynyttä ruumistani, valinnut superlöysän t-paidan ja väljimmät farkut päälleni piillottaakseni ruhoni, mutta olo oli ulkona silti eteerisempi kuin ikuisuuksiin.

Tuntui puoliksi myös täydeltä nuijalta - kuin vajakilta, joka oltiin päästetty pomppimaan mielisairaalasta. Ei hei ootas, mähän *olen* sellainen. Keskustan kaupat olivat uudistuneet ja vaihdelleet paikkojaan, 1,5 litran Pepsi Max pullot olivat saaneet uuden pakkauksen ja jouduin lataamaan arvoa matkakorttiini. Ihmeellistä. Sain kolme tuntia kulumaan pelkästään haahuillessani parin kaupan ja R-kioskin kautta vakiobussilleni, jossa yksin istuminen tuntui vähintään yhtä eksoottiselta kuin muistamani lentokonereissut. Nälkä ei tuntunut mahassa, sillä kohta olisin kotona. Tyhjähkössä opiskelijaluukussani, joka kotoisuudessa vastasi suunnilleen sairaalahuonettani.

Mutta se oli silti oma kämppäni, jossa kaksi maailman ihaninta oliota oli ja kehräten tuli minua vastaan. Pelkäsin, jännitin, olin hypännyt kaninkolosta toiseen. Mutta nyt olen kotona sohvalla, kotona, kotona, kotona(!!!) lämpimässä poikkikseni kainalossa ja vaatteet aivan kisunkarvoissa. Huomenna pitää palata takaisin osastolle päivälliseen mennessä, mutta juuri nyt mua ei elämäntilanteeni ja päätökseni jäämisestä tai lähtemisestä jaksa piinata lainkaan. Purrrr. <3

4 comments:

  1. ihana viesti, tulin iloiseksi sun puolesta. terveisiä kisuille :)

    ReplyDelete
  2. Oi varmasti ihana päästä käymään kotona :) vaikka aika on lyhyt niin ota ilo irti!

    ReplyDelete
  3. Jee, joku muukin kuuntelee Incubusta!!

    Kiitti vinkistä! Täytyypä ottaa selvää :)

    Toivottavasti saat otettua tuosta lyhyestäkin lomasta sen verran iloa irti että jaksat palata takaisin taistelukentälle. Mutta mieti, joku päivä sä palaat sieltä kotiin voittajana ja lopullisesti!

    Voimia <3

    ReplyDelete
  4. Hei hienoa, että pääsit käymään yölomalla. Toivottavasti kaikki meni sit lopultakin hyvin. Ainakin loma taisi alkaa hienosti postisi perusteella =).

    Joskos se antais sulle voimia pyrkiä eteenpäin!

    Jaksamista virtuaalihalien muodossa=D!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥