Wednesday, January 28, 2009

Kuoriudu, puhdistu, uusiudu


Epätasainen klöntti margariinia tekeytyy pehmeäksi ja vaarattoman näköiseksi leivälläni. Ei mene läpi, maku on yhtä vieras ja vastemielinen kuin aina ennenkin. Pieni kauhallinen tuoresalaattiani on läträtty valmisöljykastikkeella, lounaslautanen lilluu energiaköyhässä kasvissoosissa ja päivälliskeiton papujen ja perunapalojen välistä rasvatiput rehottavat kuin akne. Vastapäätä istuva siro, hiljainen ja alituisesti huoneessaan pääsykokeisiin lukeva anorektikkotyttö pitää kauniisti haarukkaa kädessään, ei koskaan ota tai pyydä lisää juotavaa (edes vettä) tai hoitsujen marmatuksesta huolimatta näyki isompia suupalasia.


Pidättelen mahani ähkyä makaamalla tokkuraisena sängyssäni. En lepää vaan tunnen itseni likaiseksi, barbaariseksi ja tahrituksi kun ruhoni turpoaa turpoamistaan joka päivä. Pelkään katsoa peiliin, vetää farkkuja aamuisin jalkaani tai edes koskea itseäni. Pahinta on tuntea käsivarret kylkiä vasten tai katsoa istuessa leviäviä reisiäni. Ne kaikki kauhutarinat ravintolisien pahasta mausta eivät pitäneetkään aivan paikkaansa. Itseasiassa jotkut ravintoköyhät kasvishiilaripöperöt mielellään korvaisi noilla litkuilla, onhan niissä sentään sisältönsä kannalta kaikki terveellistä ja tasapainoista, mutta ajatus juomalasillisen energiamäärästä kyllä puistattaa. Mikä nyt ei puistattaisi.

Haluaisin ottaa sakset, raspin, höylän, viilan, kuorimaveitsen tai raastinraudan käteeni ja poistattaa itseäni. Minua, saastaa, likaa, liikaa, tahraa, smäidää! En silti ole viillellyt kiinnijäämisen pelossa, sillä vaikkei mulle asia olisi big deal niin menettäisin loputkin vapauteni. Ulkoilusääntöjä taas olen sen sijaan rikkonut ottamalla pari naurettavaa juoksuspurttia ja oikeasti huutanut ääneen sisältäni pursuavaa pahaoloa. Jos joku jalankulkija näkisi niin mua pidettäisiin varmaan hulluna (...), mutta sen siitä saa kun itkeäkään ei voi.

Pahaolo ja painonnousu saa silti oloni tuntemaan likaiseksi, joten olen osastolla jokaikinen päivä jaksanut käydä suihkussa, meikata huolella ja katsoa mitä heitän niskaani. Eihän se sisällä vellovaan tahraan auta, mutta hygieenia tuottaa jollain lailla lisää mielenrauhaa. Suurin rakkauteni on se sairaalan antiseptinen käsihuuhde, joka haihtuu itsestään sormista. <3 Viikonloppuna oli aivan luksusta kun pääsin loisimaan mukaan parin potilaan spa-leikkeihin! Pistettiin jalat lämpimiin ämpäreihin, kuorittiin, laitettiin naamiot ja rasvattiin. Hoidettiin samalla myös kädet silkin pehmeiksi, viilattiin ja lakattiin. Olin vähän nolona kun en itse ole niin tyttö-tyttömäinen, sillä en edes omista omaa fööniä tai ole kokeillut vahata sääriäni jne jne.

Omasta kainostelusta huolimatta homma oli vähintään yhtä kivaa kuin kampaamossa käynti, uuden mekon osto tai lyhyt hikilenkki. Kumpa voisi ja sallisi itselleen joka päivä jonkin pienen hemmotteluhetken niin ehkä voisi inside-out paljon paremmin. Ainakin suosittelen kokeilemaan, sillä jopa mun kaltainen mörrimöykky kävi hetken astetta viehättävämmästä.

3 comments:

  1. En ole hirveän kauaa vielä syönyt, joulukuun puolestavälistä. On aiheuttanut järkyttävän väsymyksen mutta kuitenkin helpottanut itsemurha-ajatuksiani. Syön tällä hetkellä 40mg, mutta annostusta luultavasti nostetaan vielä kun käyn ensi viikolla lääkärissä.

    ReplyDelete
  2. Hyvä juttu että pääset himaan! Pääset taas toteuttaa itteäs!

    ReplyDelete
  3. Ihanaa, että osasitte edes hieman hemmotella itseänne:) Kannattaa yrittää löytää muita tapoja olla kaunis ja etsiä omaa naiseuttaan. Tai ainakin omalla kohdallani kun kiloja tuli, poistin ihokarvoja samaa tahtia. Se on ainakin hieman terveempää poistella sänki sääristään päivittäin kuin jättää ateriat väliin -ja siinä saa tyydytettyä pakkomiellehaluja. (*nolostuu tunnustuksestaan*)
    Voimia!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥