Thursday, January 01, 2009

Kuulumisia margariinimaasta!

Mun pitäisi aikuisten oikeasti kirjoittaa useammin, edes sen takia et itselleni jäis joku fyysisempi muisto kaikesta hullusta, absurdista ja naurettavasta, jota pari viime kuukautta ovat olleet. En vain yksinkertaisesti ole jaksanut toistaa asioita enää päässäni, enkä jaksa pysyä hereillä jos istun vain paikallani läppärin äärellä. Vaikka enhän mä mitään muuta yksinäni teekään. Nyt Lapparin muutettua Hesperian ossa 4:lle olen vihdoin päässyt rauhoittumaan ja saanut omaa tilaa, mutta kaikki tapahtuu tosi in baby steps. Olen lukenut vähän pari kk vanhoja lehtiä vessassa ja hahmotellut lyikkärillä kalloa kopiopaperille.

Onneksi meitsi on Fiksu Tyttö™ niin olen pitänyt MacBookissani muistiota kaikista kirjoitusaiheista, joten todennäköisesti heitän joku pvä helkkariin tämän leiskan, siivoan kaikki tekstitagit ja palaan vanhoihin juttuihin. Ainoa mitä olen tehnyt on lihominen. Puren hammasta etten alkaisi vuodattaa tänne lukuja grammoista, senteistä ja kaloreistani, mutta puolitusinaa kilogrammoja alle kahdessa kuukaudessa hajottaa kyllä päätä. Läskiläski läskimpi minä, joojoo.

Päivät on mulle se ja sama oli sit joulu tai uus vuos. En edes ala luettelemaan mitä on tullut missattua vaan pidän arkeni kurinalaisesti aatteessa et viikossa on 5 puuropäivää ja 2 muropäivää. Pyhät ovat enemmänkin sekoite kuin juhlanaihe, sillä silloin tulee aina muroja! @__@ Mikä ai uusvuos? Miks lautasellani on corn flakesia? Lopulta aterioista selviäminen ja vyötärönympärykseni kertoo oliko päivässä loppujen lopuksi yhtään mitään. Tässä jotain mitä tänään on käynyt mielessäni:

• Rikoin eilen hoitosoppariani, sillä en suostunut syömään Jim-suklaapatukkaa juhlapyhän kunniaksi.. Kyse ei oo nyt kaloreista tai nautinnosta tai suklaasta, mutta yksinkertaisesti mun kallooni ei mene että söisin jotain "hyvää" (=rasvasokerikaloripommia) josta en edes tykkää.
• Rakastan osastorutiineja ja turvaa, mutta tahtoisin karata säännöistä ja uloskirjautua kotiin jokaikinen minuutti (ts. motivaatiota ei kuulu).
• Olen vähän oppinut pitämään sormiani irti margariinistä, mutta totta kai jäin aamulla kiinni etten ollut nielaissut koko leipääni ^__^
• Kehoni on vittumaisesti tehty riippuvaiseksi ruoasta. Jatkuvasta täsmäsyömisestä, pöyristyttävistä annoskokoista ja kalorimääristä huolimatta sitä herää nälkä. Jokaista ateriaa odottaa innolla ja inholla. Olen "tsempannut" ja päästänyt itseni nielemään kaloreita, pitänyt sormeni irti teristä ja istunut paikallani leveällä perseelläni, mutta aina pitää jotain kenkkuilla koska jokainen pala minua on yhä väärää ja liikaa.
• Osaston luunlaiha ja psykoottinen tyttönen kehui aamiaispöydässä minua tosi suloiseksi
• Olen lihonut puolitusinaa kiloa vaikka liikuntani on olematonta ja minimiruokavalionikin jatkuvaa kikkailua.
• Vaikka kuinka yritin vältellä tätä yläaste-syndroomaani niin olen se osaston mustalammas, joukkoon kuulumaton turhake. Liian läski anorektikoksi, joten ilkeyttäni pelleilen ruokailupöydässä ja muuallakin. Olen rasittava tajutessani asioita itsekin, mutta en silti näe tai tiedosta niitä muuttaakseni mitään käytännössä. Ärsytän siis lisää.
• Nukun vähintään 8h per yö ja silti voisin vetää päiväunia vain ateriasta toiseen.
• Huonetoverini kirjautui ulos 1. yhteisen yön jälkeen. :---D Olen niin omassa maailmassani, erossa kuppikunnista, että kukaan tulisi seurapuutteessa koputtamaan oveani. Tässäkin asiassa voisin mennä vain itseeni.
• Toistinko jo tarpeeksi että syön nykyään enemmän kuin paljon ja miten lihava ja ahne olen blaablaablaa? Silti ainainen takkuilu ja piilohalu nöyryttää itseään pitää minua ykkösvaiheessa, eli ainoa etuni on 15min yksin ulkoilua per päivä.
• Läskittää, läskittää, läskittää.

4 comments:

  1. Ihan kuin olisin kirjoittanut tän! Mulla on mielessä ihan samat asiat, ja oon itekkin tässä yli kuukauden ollut osastohoidossa. Mulla on kaikki asiat täysin samanlailla. Et oo ainoa <3 Koita pärjäillä. Tiedän miltä tuntuu.

    ReplyDelete
  2. Koita pärjäillä! Omaksi parhaaksesi sä siellä olet, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan. Paljon voimia!

    ReplyDelete
  3. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  4. Oletpas tärkeä. Ei saa vinkua.
    pullaaproanoille.blogspot.com.
    Tervetuloa. ~

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥