Thursday, January 22, 2009

Älkää tulko puhuu mulle mistään positiivisuudesta



Asdsfsfg. Inhoan. Lyllyn, hyllyn, kuvotan itseäni. Jos ei tätä blogia lukemalla ole tullut jo selväksi niin allekirjoittaneella ei ole kamalan happy-go-lucky minäkuvaa, itsetuntoa tai usko b-shittiä jostain "anoreksiasta", joka lukee hienoissa lääkärin laatimissa papereissani. Kun itsetunto on nolla niin on aika se ja sama miten loppuelämässä käy, nallekarkit kun ei menny tasan, joten eiköhän vaan oteta helppo tie ja ihannoida itsevihaa ja ruumiillista rääkkäystä. Päätin haluavani kärsiä, kuihduta, kadota ja kuolla pois. Näin tylsällä oliolla ei ole edes munaa vetää itseään jojoon, sillä sekin olis liian dramaattinen ja huomiota herättävä tapa olis lähteä.

Eeeeeeli höpöhöpöt joistain tavoitepainoista ja karamellisävyisestä elämästä hoikkana, mallilaihana ja pitkäsäärisenä. Sellasta "elämää" kun ei nyt ole luvassa (ihan okei siis mulle), ja pitäisi olla kiitollinen jo siitä ettei autot autot aja kadulla päälle tai lapset kivitä. Mutta sit. Sitten mulla onkin ihkupallokissojeni lisäksi joku daiju poikaystävä, äiti, osastohoitsu ja pari ystävää, jotka hetkeksi järisyttää mun maailmankatsomusta. @____@ Että vilahtavan sadasosasekuntin mä kelpaisin olemassaolollani.

Pitäisi kai olla kiitollinen yms. kaikkea noista ihanista, välittävistä neli- ja kaksijalkaisista plus heidän mielenvikaisuudestaan, mutta itseäni ottaa pannuun. Suoraan sanottuna vi-tut-taa. Mulla kun oli niin selkeät suunnitelmat ja päätös muuttua kotona tankoparsaksi niin ruumiilta kuin aivoiltanikin. Ja nyt istuessani ossalla parin tolvanan lähimmäiseni painostuksesta olen huomannut kaipaavani vielä jotain asioita tuolla jossain..

Yyyyh yök. En nyt rupea tässä paskantamaan auringonkukkia ja lepertelemään jotain pro-parantumispropakandaa itselleni sen enempää. Menkää lukee sellaista jostain muualta, let's face it, täällä ei oo mitään nähtävää! Mutta, todetaan et nyt mennään toistaiseksi päivästä seuraavaan.. Vaikka se itseviha yhä pysyy, laardit lisääntyy, ahdistaa ja vi-tut-taa!! Mutta taas uudelleen: eipä mun kaltaisella alhaisuudella ole paljoa hävittävääkään. :-----D

11 comments:

  1. Ootko päässy taideterapiaan?
    Onko siellä enää ees sitä taideryhmää? Mulla silloin ekoilla vaikeilla hoitojaksoilla autto kyl henk. kohtanen taideterapia, ja voisin lämpimästi suositella sitä sullekin! kysy edes!

    ReplyDelete
  2. "Mutta taas uudelleen: eipä mun kaltaisella alhaisuudella ole paljoa hävittävääkään"

    Niimpä! (vaik osan tost lauseest tietty muuttasin...)

    ReplyDelete
  3. Voi luoja sinun kanssa. Oikeasti tekisi mieli itkeä, mutta kun kirjoitat asiasta noin, tekee mieli nauraa. :''> Yritä nyt uskoa niitä rakkaita typeryksiäsi. <3

    ReplyDelete
  4. hei, haluutko, että kutsun sut lukemaan mun blogia, kun joku päivä laitoit et haluaisit?

    laita sähköpostiossaa...

    ReplyDelete
  5. Vitsi, pitkästä aikaa oon taas täällä lueskelemassa blogiasi. Kuulostaa tuskalliselta siun olo mutta jospa se menis paremmaksi. Isot halit:>

    ReplyDelete
  6. Ainur, aaagh, sun pitää heittää mulle eka mailia/invitation tms. :x En sähköpostiosoitettani voi julkisesti tässä antaa...

    ReplyDelete
  7. Voimia tyttö!

    kirjoituksesi on mielekästä ja siinä paljon sävyjä, olet kirjoittajana lahjakas, älä unohda sitä. Diagnoosien taakse ei kannata paeta, ne ei koskaan määritä ihmistä niiden takana.
    Iso halaus!

    ReplyDelete
  8. oh, tosiaan. sorry, nämä aivot kelaa kaiken hitaasti..

    ReplyDelete
  9. kaffein-rakas, ihanaa että olet huomannut, että ehkä on syitä miksi katsoa, mitä tapahtuu huomenna.

    ReplyDelete
  10. kadehdittavaa että saat kirjoitettua näin vaikeasta aiheesta näin sarkastisesti ja hauskasti. sä oot ihana. muista jaksaa, äläkä transformaa itseäs tankoparsaks; paras olo on olla terve, vaikka siltä ei vielä tuntuiskaan. <3

    ReplyDelete
  11. hei, sä kelpaat. sä oot vaan sairas. face it. sanon tän kaikella kunnioituksella.
    lisäsin sut mun lukulistaan, toivottavasti sopii, sillä pidän kirjoitustyylistäsi.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥