Saturday, January 31, 2009

Omin jaloin

Ei onnistu. Ei enää, nyt riittää. En yksinkertaisesti voi pakottaa itseäni haluamaan, en vaikka miten tahtoisin, ja niin - en tahdo. Mun tunteet eivät vain ole ikuisesti ohjattavissa, ei vaikka mä miten rationalisoisin itse-opittujen faktojen alla, kuuntelisin ammattilaisten itsetoistavia peruslauseita tai lähimmäisten mankumista. Siihen vain tulee piste kun väsyy samaan rutiiniin: etenemisyritykseen ohjattuun menosuuntaan jos jarrut pistävät vastaan.

Juttelen äidille ja poikaystävälle. Ilmoitan asiani vuorohoitsulle ja itkua vääntäen kiskon viimeisen ravitsemusliuoksen kurkustani alas. Olkoot vittu viimeinen kerta kun teen kompromissin itseni kanssa. Minä lähden. Meen takaisin kotiin kissojeni luo, en enää jaksa turhaa kädenvääntönäytelmää. Teen mitä oikeasti itse oikeasti tahdon.

Vietän vielä muutaman päivän osastolla, sillä muka niiiin kiire uloskirjauksella ei voi olla ettei perjantain hoitokokoukseen jaksaisi. Kumma homma, sillä viimeksi kun asiaa tuumailin ääneen niin oltiin samantien laskemassa ulos. Nojoo. Olkoot, pidin matalaa profiilia lähtöni kanssa ja elin pari päivää vielä talossa talon tavoilla: sääntöjä muiden tavoin kestäen ja noudattaen (sekä rikkoen, tietenkin). Ihana poikkis kävi vielä kylässä, sain päiväloman heittääkseni kamani kotiin ja äitini hemmotteli nopealla käännöksellä IKEA:ssa. Vain ravintoliuosta ei ollut pakko enää kitata, mutta painoni silti oli noussut viimeisen aamun punnituksessa..
No jes kiitti vaan letuista < / 3.

Ainiin, älkää piitatko nykyisen ulkoasun rumuudesta. :--x

Mitä vielä.. Eskapismi on sekoittanut ajatukseni, leijun vapaana vaikka pääni lyö tyhjää ja kehoni on lyijyn raskas. Mutta olen kotona. Kotona! Hassussa opiskelija-asunnossani, missä mä saan olla, mennä, tehdä ja kusta miten ja milloin vain. Ei määrättyä paluuaikaa osastolle, ei syömään kutsuvaa lehmänkelloa tai keinotekoista sairaalahuoneen pesää. Täällä mulla kämppis majailee omassa huoneessaan, kisut kehrää ympärillä ja aika saa vaikka pysähtyy. Moimoi sairaalan seinät, säännöt ja kadonneet kaavat - mä olen kotona kotona kotona!!

9 comments:

  1. no joo no, mä tiedän et sä kaipaat himaan, mut tekeeks se sulle hyvää? miten sä ITSE jaksat? miten sun syömiset? et sä voi loputtomiin kuihduttaa itseäs. herra jumala, kaffein, sä tarviit apua.

    ReplyDelete
  2. voisitko pyytää jatkoa esim. päiväossalla? siellä olisi paljon rennompaa ja saisit kuitenkin ASUA kotona-ja joku samalla vähän vahtisi...

    ReplyDelete
  3. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  4. Kävin juuri aamulla eskapismi-keskustelun avokkeen kanssa. Sun kämppäs kuulostaa huomattavasti mukavammalta ku meidän. Saako tulla sun luo kevääks majailemaan? :D

    Voimia sulle, toivon kovasti että jaksat ja pärjäät. <3

    ReplyDelete
  5. kotona on aina parempi olla.
    tai ei ehkä ihan aina, mut mä luulen, että se tekee sun hermoille ja mielellä hyvää :)

    onnea! <3

    ReplyDelete
  6. please älä lähde kaikesta hoidosta pois, tarvitset apua. jos anoreksia kroonistuu loppuelämäsi on pilalla, ja maailmassa on oikeasti niin paljon muita asioita kuin paino ja ruoka ja laihuus. hoida itsesi kuntoon, tarvitset sitä! *voimia*

    ReplyDelete
  7. Munki mamma hemmotteli mua Etolan tehtaanmyymäläs. Sain siel paljo aikaa kuluu. Ostin kylppismaton, eteismatot ja kunnon hyvän sinipiian!

    ReplyDelete
  8. sun blogi on ihanan suloinen visuaalisesti :)piti tulla kertomaan! voimia.

    ReplyDelete
  9. hetkinen - kysyt multa miten tehdä esteettisesti pelaava blogi?! :D älä naurata, sullahan on aina ihana ulkoasu. <3

    (mut joo, mähän olen tehnyt €-palkalla webdesignia yrityksille jne, että bloggerin kanssa leikkiminen on tosi helppoa, vaikka sitä harvemmin jaksaakaan tehdä. mut älä kerro kenellekään. :D)

    koeta parantua. <3 kotona on aina helpompi olla, mut älä muutu tankoparsaks vaikka kukaan ei vahtiskaan. :>

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥