Saturday, February 28, 2009

Ja keuhkot täyttyivät suolavedestä

Lataan kännykkäni akun ja nostan läppärini kantta parin netittömän illan jälkeen. Kello raksuttaa, ahdistaa ja väsyttää. Tahtoisin sylkeä ja purkautua kaikesta negatiivisesta energiastani, mutta olen henkisesti taas aivan ontto ja jumissa. Olo on vähän kuin vajoaisi veteen lyijynraskaana, jos kyyneleitä tulisi niin ne olisivat näkymättömiä ja suusta päästetyt viimeiset huudot pelkkiä äänettömiä kuplia.

Joo-joo, mitä diippii shittii. Mulla eipä vaan nyt riitä sanat ja kielikuvat (taaskaan) kuvailemaan sisälläni vellovaa pahaa oloa. En välitä montako rauhoittavaa olen joutunut taas napsimaan, sillä olennaisempaa on ollut jokainen turha täyttöni, ahne sekuntti, nokaren kielelläni ja suupala kurkussani.

Olen taas liian täynnä, ähkyssä tämän itseni, ruhoni, likani ja olemustani kanssa. Euuuwwwww yuk yuk.

3 comments:

  1. ahdistus on niin kamalaa.. voimia pieni *halitusrutistus*

    ReplyDelete
  2. tiedän tunteen. :/ Paljon voimia, jaksele! <3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥