Thursday, February 12, 2009

Käsittämättömyyksiä taas ruoasta (en vaan osaa!)

Päätin että loppuviikko saa sujua hyvin. Mitään akuutteja velvollisuuksia tai paineita ei ole päällä vaikka finanssi-tilanteeni on yhtä kylmä kuin North Pole ennen kasvihuoneilmiötä. Kaikesta viimeksi purkaamastani ahdistuksesta ja masennuksesta huolimatta olen jotenkuten jaksanut käydä suihkussa, availla postini, täytellä lippulappuja ja lomakkeita saadakseni rahaa, imuroida kämppikseni puolesta ja pikkuruisesti puuhailla omiani. Kamera on pakattu valmiiksi laukkuun ja huomenna teen parhaani tarttuakseni vähän lyijykynäänikin.

Kuulostaa kivalle, hyvälle tavalle viettää sairaslomaa. Kaikki kiitos kuitenkin kuuluu va'alleni, joka ei tänään enää näyttänyt viikonlopun stratosfäärisummia (mutta turhan paljon kumminkin..) Tällaiset päivät pitää siis ottaa hyyyyvin rauhassa ettei ykskaks taas kompastu, horjahda ja tipahta mielialan trapetsilta, sillä alhaalla olevaan verkkoon ei voi luottaa. Puolet siis tuosta omasta ajasta hukkuukin seuraavien päivien ennakointiin tai, noh, rehellisemmin sanottuna syömisten suunnitteluun. Itsekseni pärjään aina jotenkuten, mutta en vain osaa selviytyä normaalisti noin luonnollisesta asiasta kuin syöminen. Siis normaalisti toisten mittapuulla. Käsitykseni oikeasta annoskoosta (ei helvetti otinko nyt liikaa, senkin ahne sika!), ruoka-ajoista (kello 17 seuralaiseni ei ole "syönyt tänään vielä mitään" - toisin kuin yours truly) ja "kunnon" ruoasta (ai miten niin salaatti ei ole ruokaa?) vaan ei suju seurassa. Blaah.

Kiinnitänkö ulos mennessä enemmän huomiota itse safkaan vai millaisen kuvan annan itsestäni? Kiinnittävätkö toiset oikeasti huomiotaan muhun ja lautaseeni? Jos pärjään omillani niin onko syömiseni oikeasti edes mikään ongelma? Täytyykö tunkea yleisön eteen todistamaan kuinka haarukalliset häviävät suuhun vaikka seurassa syöminen pelottaa ja hävettää? Vaikka ruoanhan pitäisi olla itsestäänselvyys, elämän edellytys, päläpälä. Ihan kuten ravintolamenun toistuva etukäteen lukeminen netistä tai vakiopukeutuminen hoikentavaan mustaan. Ja jäätelöä ei ehdottomasti saa ottaa jos seura ei tee samoin, sillä näin sanoo laki, vaikka tekisi kuinka mieli. ;___;

Meneepä taas myöhään ja monimutkaiseksi tämäkin sepustus. No. Pöytävaraus on silti tehty (ihan ite tein!) ja näillä sekavilla "eväillä" ulos Valentine's päivälliselle poikkiksen kanssa. Toivottavasti tänä vuonna tulee onnistunut ilta lämpöisillä ja mukavilla muistoilla. ♥ ♥ ♥ Perhosia pyörii mahassa, mutta ainakaan en voi nolata itseäni yhtä pahasti kuin viime vuonna, josta muistotkin jäivät vähän vähäiseksi, kiitti nappien ja ämpärikännien... Mutta eipäs palata nyt siihen sen tarkemmin. ;>

2 comments:

  1. löytäisimpä itte tuollaisia sanoja omasta sanavarastostani, olisin kirjoittanut niin samalla tavalla melkein kaiken.
    Tosi selkeä tää nykyinen ulkoasu tässä blogissas!

    ReplyDelete
  2. kyllä osaat, peruna kerrallaan:)
    Tai kuten terapeuttini sanoi: " Ei hampurilaistakaan kerralla syödä, se pureskellaan palanen kerrallaan" :D

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥