Friday, February 13, 2009

Oh no, Ravioli, I love you no more

Mun iltani olisi tosi usein onnistuneita jos en itse kehittäisi tyhjästä ongelmaa - tai siis lähes tyhjästä. Joskus se jokainen kuviteltu kalorikin voi katkaista kamelin selän vaikka objektiivisesti ja pitkällä tähtäimellä katsottuna yhdestä (1) omenasta stressaaminen kuulostaa naurettavalta. Muistatteko kuitenkin kun uutisissa oli se kaamea skandaali koulupojasta ja kalapuikosta? Siis ei jeessus jos normaalissakin väestössä onnistutaan vääntämään päivän mediasirkus yhdestä fish fingeristä niin antakaa armoa kun nauratte sairaille mielille ja suhteettomille ahdistusaiheille.

Btw, mistä lähtien jossain peruskoulussa on muuten ollut raja ruoan ottamiselle? Muistan kyllä miten kovaa painotettiin ettei ruokaa saa ottaa enempää kuin jaksaa, mutta biojäteboksi oli ja täyttyi, vaikka miten jämien poisheitto oli kiellettyä. Korkeakoulutasolla määrätyt annoskoot ja esillä olevat ravintosisällöt ovat jo ymmärrettäviä, sillä sapuska maksetaan suoraan omasta kukkarosta, mutta tuskin tässä "hyvinvointivaltiossa" ne kalapuikot lapsilta kesken loppuu? Ala-asteella en paljoa antanut ajatuksiani biojäteboksille, mutta nykyään kitsaana sairasloma-opiskelijana pidän poisheittelyä järjettömänä ja kunnioitan dyykkausta (vaikka en itse sitä teekään). C'moon, Gordon Ramseynkin suurin mittapuu kokille on jämien uusiokäyttö! ;--)

Ruoka ei ole mulle kuitenkaan mikään Pyhä, enkä kotona harrasta niin minkäänlaisia pöytätapoja. Mä saan kyllä syödä seisten, telkkaria katsellen, lasten aterimilla ja ylimääräisellä ketsupilla, mutta ei jumalauta jos puhelin soi kun ruusukaalini ovat vielä lämpimät! Epävakaa pääni ei vaan voi sietää keskeyttämistä tai suunnitelmien muutoksia. Joskus siis elämän takkuaminen saa mutkin kaapimaan lautaseni roskikseen, välillä sabotoinnin kera. Parhaassa tapauksessa en kuitenkaan halua ympärilleni mitään jos tulee epäilyskin haaskauksesta. Omantunnon tuskissani pyydän poikkiksellakin aina tuhannesti anteeksi jos en joskus jaksa puurojani loppuun, vaikka hän taas huoletta heittelee puolikkaita leipäpaketteja pois tuoreitten alta.



Optimaalinen Opiskelija siis vääntäisikin ruokaa aina sen mukaan mikä on menossa vanhaksi. Mutta tällainen mä en siis edelleenkään ole. Siitä päästäänkin eilisen ahdistus nro. ykköseen: Äiti kertoi puhelimessa ostaneensa Viron reissullaan pepsimaxien ja vihannesten lisäksi ravioleja mulle. On ihanaa kun mamma betalar, mutta mulle tuorepastan tuominen on sama kuin ostaisi ruokaa roskikselle. Asfdafsfg mitä teen kun en sitä kuitenkaan syö ja poiskaan ei raaskisi heittää. Uskallanko sanoa äidille etten halua macaroneja vai tuputanko yökyläilevälle poikkikselle? Ei taida sekään enää mennä läpi. Mutta kiitos viime viikonlopun jäätelö- ja pasta-overdose:lle en todellakaan halua nähdä yhtään juustotäytteistä vehnätyynyä edessäni. Pelkkä ajatuskin nostatti palan kurkkuun ja käden hapuilemaan lääkefoliota..

Toisaalta, kiero mieleni suorastaan palaisi halusta päästä leikkimään pastaboksien kanssa. Maksamaan takaisin, sabotoimaan, kostamaan ja nöyryyttämään niitä samalla lailla kun nöyryytin viimeksi itseäni syömällä. Aah.. Kohoaisin niitten yläpuolelle, näyttäisin voimani vastustamalla, keittäisin ja kaataisin päälle Fairya.. Rauhoittavat ilmeisesti alkoivat tehoamaankun suunnittelin ravioli-roviota takapihalleni.. mutta jos kuitenkaan en kummastuttaisi kämppistäni yhtään enempää. Ehkä syön sieniä ja puputan ne poikkikselle, ehkä äiti unohtaa tuoda ne.. äh, en tiedä. Pidän silti kiinni sotakirveestäni, sillä huomenna on tarkoitus viettää iloinen raflailta ystävänpäivän kunniaksi.

♥ ♥ ♥ Ihanaa ystävänpäivää kaikille lukijoille ♥ ♥ ♥

..ja muistakaa nauttia pastoistanne. ;--)

11 comments:

  1. ja jenkkilässä (ylläri) oli joku alaikäinen joutunut putkaan otettuaan kaksi annosta jälkiruokaa kouluruokailussa. :p crazy world..

    gnaa sä kirjotat liian ihanasti. <3

    ReplyDelete
  2. se kalapuikko juttu oli ihan käsittämätön :o meidänkin koulussa on kyllä rajoitteet ruoalle, esim. pinaattilettuja saa ottaa 6 kappaletta per henkilö ja banaanit puolitetaan yms.. säästetään oppilaistten ruoasta :) kirjoitat muuten todella upeasti! :)

    ReplyDelete
  3. Kolmen kalaPALAN rajoitus on siksi, ettei pennut ottaisi kymmentä ja heittäisi seitsemää roskiin. Lisää saa hakea, jos jää nälkä. Yleensä ei.

    Kolme kalapalaa vastaa kuutta kalapuikkoa.

    ReplyDelete
  4. waah olet muokannut nuo kuvat itse!? Hienoja ovat :) hihii tarkkailen monia blogeja ilman että ilmoittelen itsestäni.

    Itse muistan yläasteelta kuinka tiukkaa ruuan kanssa pelleily oli, kaikki laskettiin tasan ja jos otti liikaa opettajat tulivat huutamaan. *naurettavaa* eivätkö kasvavat bulimikot saa ottaa ruokaa tarpeeksi *virn*
    Kaikista ärsyttävintä on juuri se että joku ostaa ruokaa turhaan kaappiin ja valitta vielä että miksi ne pilaantuu kun kukaan ei syö. Kannattaa varmaan suoraan sanoa ettei äitisi ostaisi enää niitä, itse en kehtaa sanoa kun ostaja on äitipuoleni, uusperheet ovat kyllä perseestä, kaksi erisuvun naista ei mahdu samaan keittiöön ilman riitaa...No nyt hölötön jo ihan tarpeeksi XD

    ReplyDelete
  5. Nauti säkin ravioleistasi. Ja todella tarkoitan sitä.

    ReplyDelete
  6. Didiid, en oo vähän aikaan seurannutkaan blogiasi kun ulkonäkö on muuttunut. Oon jäänyt kehityksen junasta :(

    Mutta joo muistan et kerran meillä yläasteella joku poika haki yhden välipala banaani ja sai jälki-istuntoa. Ja sitten ihmetellään ku nyky-yhteiskunnassamme leikitään ruualla.

    Pienempänä sitä ei anneta > luovutaan ruuasta sitten itse > Sitten sitä tuputetaan ovista ja ikkunoista kun huomataan ettei lapsi/aikuinen/nuori syökään..

    Ja nauraattaa itseänikin nuo lauseet tai sanat. Varmasti vuoden kuluttua tästä jos luen nykyisen blogin voi kanssa naurahdella. Tai jos olen jo aikustunut ja tylsistynyt ettei sormet enää osaa tuottaa mitään naurettavan hauskaa tekstiä jälkipolville..

    Varmasti jos käyt aamulla lenkillä niin voit erittäin hyvällä omallatunnolla nauttia raviioleista yhdessä poikkiksen kanssa! Ja unohtaa ne juustot ja vehnäjauheeet vaan maistella niitä yhdessä (tästä tuli Rottatouille -elokuva mieleen, ootko kenties nähnyt?)

    Hyvää ystävänpäivää sinnekkin<3

    ReplyDelete
  7. Hulluahan se on; ja ristiriidassa kaiken muun kanssa, mikä aiheeseen liittyy.

    Vitsit kun sun tekstit on niin jotenkin humoristisia mutta kuitenkin täynnä asiaa :)

    ReplyDelete
  8. Meillä muuten loppui kalapuikot usein kesken yläasteella. Lopuille sitten perunaa ja salaattia vaan. Eli kai siinä sitten joku idea on, että niitä säännöstellään. Tosin vois kai olettaa, että kouluissa kalapuikot on sellasta suosikkiruokaa, jota voi mennä enemmän kun jotain läskikastiketta.

    ReplyDelete
  9. Oon ihan _in love with_ noihin sun kuviis, jotka oot muokannu omilla mausteillas niin upeiks. ♥_♥

    Ja toi kalapuikko jutska oli muuten sinäänsä aika jännä juttu, että nykyään ei saa kouluissakaan syödä mahaansa täyteen varsinkin jos on joku isompi kokonen mieheks kasvava poika. Ja tietystihän aina saa hakea lisää kuulemma, jos ei nälkä lähde, mutta se on sitten eri asia viitsiikö sitä enää hakea. :)

    Hyvää ystävänpäivää!

    ReplyDelete
  10. "Kolmen kalaPALAN rajoitus on siksi, ettei pennut ottaisi kymmentä ja heittäisi seitsemää roskiin. Lisää saa hakea, jos jää nälkä. Yleensä ei.

    Kolme kalapalaa vastaa kuutta kalapuikkoa."

    and maybe you should get a life

    ReplyDelete
  11. Ottamatta kantaa poliisin kutsumiseen, täytyy huomauttaa että pääruokaan kohdistuvat ruokamäärän rajoitukset eivät todellakaan ole olemassa että lapset eivät saisi tarpeeksi ruokaa vaan siksi, että ne söisivät edes marginaalisesti suositusten mukaan.

    Esim. jos päästät ala-asteluokan ruokalaan ja annat huseerata vapaasti, lopputulos on se että jos tarjolla on perunamuussia, iso osa kiskoo pelkästään sitä. Jos tarjolla on riisiä, osa ottaa noin kolme riisinjyvää ja syö niistä yhden. "Salaatti" on pari maissinjyvää tai porkkanan seasta ongittu yksittäinen ananaspala. Jos tarjolla on jotain hyvää, "ateria" on lautasellinen lihapullia ja ehkä kastiketta.

    Lasten annoksia ei vahdata siksi että ne jätettäisiin nälkäisiksi vaan siksi, että ne urpot söisivät edes irvikuvan monipuolisesta ateriasta eivätkä pelkkää pääruokaa (tai perunamuussia...) Kovin moni peruskoululainen, vaikka olisi kuinka miehenkokoinen, ei jää nälkäiseksi jos syö koko aterian. Liikuntaa opettavat miesopet pärjäävät ihan normikokoisilla annoksilla. Ongelma on että lapset eivät ota kaikkea ruokaan kuuluvaa, eli myös leipää, kastiketta, perunaa tai riisiä, maitoa jne. Kai siinä jää nälkä jos ei viitsi ottaa kuin neljäsosan ateriasta, eikä todella ole koulun asia syöttää lapsille puolta kiloa paneroitua kalaa kun ei riisi ja salaatti kelpaa. Päin vastoin, on koulun velvollisuus opettaa mitä lautaselle kuuluu ottaa. Paneroitu kala on hyvä ruokalaji. Ateriana se on paska.

    Tää on asia jonka ymmärsin vasta kun palasin ala-asteelle sijaiseksi. Kyllä sitä pienenä oli sitä mieltä et on ihan paskaa et saa vaan kahdeksan tai kymmenen lihapullaa.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥