Tuesday, March 03, 2009

Illan tullen heittää unihiekkaa

Eräs lääkäri mitätöi uniongelmani "Siis ei ole" koska oikealla lääkityksellä en ole heräillyt aamuyöstä räkimään kattooni. Ei näin. Jos huolimattomuudessani unohdan kiskoa napit naamaani niin todellakin herään aamuyöstä, pätkittäin, tuijotan kelloa, saatan hetkeksi sulkea silmäni, kunnes taas olen tölläämässä kelloa. Inhottaa kun ei saa levätyksi, mutta ei jaksa nousta ylöskään.

Nukahtamisvaikeus on kai aika yleinen ongelma, mutta mulla ei onneksi ole koskaan tuota esiintynyt. Olen kyllä joskus syönyt nukahtamislääkkeitä unessa pysymiseen, ja kumma kyllä saatoin vielä touhuta jotain väsähtämättä. En enää edes muista mitä kaikkea olen milloinkin käyttänyt unettomuuden hoitoon, sillä kaikesta tuntuu lähtevän ennenpitkää teho tai ne eivät yksinkertaisesti sovi: jos painonnousu kuuluu yleisimpiin sivuvaikutuksiin niin turha edes tarjota. Kuitenkin tarpeen vaatiessa kykenen koisahtamaan melkein missä tahansa, vaikka istualteni, mikä tuli Japanissa hyvin omaksuttua. Ainoat miinuspuolet nukahtamislahjoissa on se etten voi kukkuilla myöhään missään juhlissa tai mennä väsyneenä leffaan.

Viime öinä nukkumiset on silti menneet maton alle vaikka ~5 nappivaihdokset onkin takana. Väsymys ja uni ei yksinkertaisesti tule käsi kädessä, ei vaikka olen paristi illalla saattanut innostua puuhaamaan jotain (!! ihana tunne, sillä en i-k-i-n-ä unohdu tekemään yhtä asiaa kerrallaan) ja valvonut pari tuntia pidempään. Mutta uni ei tulekaan heti. Makaan sikiöasennossa, mietin ja häiriinnyn ruoka- ja unettomuusajatuksistani. Joojoo, kaikkihan johtuu muka mun ravitsemuksestani ja liikkumattomuudesta, lässynlässyn, mutta yleisten laihisoppien vastaisesti en usko tohon "ei saa syödä kl. seitsemän jälkeen"-puheeseen. Kehohan joutuu öisin palautumaan että paastoamaan, joten kyllä silloinkin kaloreita palaa ja nestettä lähtee. Toisin sanottuna oon kaukana siitä ana-utopiasta, että saisin maha kurniessa unta, vaan päinvastoin pyrin iltaisin kiskomaan jotain hiilaripitoista nukkuakseni makeammin (no hahhah).



Mutta entä kun mikään signaali ei käske syömään? Päässä ei heitä tai maha murise, mutta en saa unen päästä niin hyvin kiinni - en iltaisin tai aamuyöllä herätessä. Imeskelen Läkeroleja hampaidenpesun jälkeen sängyssäni (hyihyi) ja mietin pitäisikö raahautua keittiöön nappaamaan näkkäriä. Ahdistun kun en osaa punnita onko oikeasti nälkä (eli tarve syödä toimiakseni) vai tekeekö loputon ahneuteni vain mieli päästä keittiöön seikkailemaan. Mutta mitä voi syödä ilman että reippautuu uudelleen? Milloin on oikea aika ottaa iltapalaa? Enkö kohta voisi vain nukahtaa?

Kas noin illat ja liian aikaiset aamut vain pidentyy kun vaivaan päätäni kysymyksillä, ja pahimmillaan päädyn useamman kerran "aamiaiselle", santsaamaan Läkeroleja ja käymään vessassa. Vitut. Tässä kohtaa kissatkin aktivoituu ja rauhassa nukkuminen jää haaveiluksi. Ehkä tästä lähtien pitää olla vain suunnitelmallisempi kaikissa iltatoimissa, sillä unien jälkeen ei aikaisetkaan aamut tunnu pahoilta.. Varsinkin parin kahvikupillisen jälkeen. ;--D

Koska olen väsymyksen mestari niin jaan vielä pienen vinkin! Eli jos on päivällä puhki väsymyksestä, mutta pelkää yöunien tai päiväjärjestyksen menevän pilalle nokosista niin tässä on yksi kikka:
Juo kuppi kahvia jonka jälkeen ota noin ~20 min. torkut herätyskellon kera. Tällä tavoin ehtii levähtää ja nousemaan virkeänä, koska kofeiini potkaisee parhaiten käyntiin vasta noin puolen tunnin kuluttua nauttimisesta.
Totta kai vaikutus on *aina* yksilöllistä, mutta kannattaa testailla jos herätyskellonne ovat vielä ehjät.. oma analogiseni tuhoutui kun karvapallot riehuivat toissa-aamuna. ;____; Sniff. Ainakaan katit ei kärsi väsymyksestä.

8 comments:

  1. Ite oon ollut pennusta asti helkatin vaikea nukahtamaan, ja sen oon tosiaan oppinut (siitä 'ana-utopiasta' huolimatta) etten ainakaan vatsa tyhjänä saa unta.

    Kirjoitat tosi koukuttavasti ja ihanan pitkästi :D
    Vaikka toisin sivupalkissa väität, se huoliteltu kielenkäyttö on juuri yksi niistä syistä, joiden takia tätä on niin mukava lukea :)

    ReplyDelete
  2. Mä oon taas ihan pienestä pitäen nukkunu tosi hyvin. Nukahdan heti, enkä yleensä herää kuin vasta herätyskelloon. Kuitenkin viimeaikoina, kun oon alkanut vähän masennella ja viillellä enemmän, mä olen herännyt yöllä kamalaan ahdistukseen. Se taas päättyy yleensä siihen kun isoveli hakee mut kaatosateesta hädissään tai sitten jään yksinkertaisesti tuijottamaan ikkunasta ulos koko yöksi.

    ReplyDelete
  3. hei oon jo jonkin aikaa miettinyt, että mitkä on sun lemppari Läkeroleja ? =) ihan mielenkiinnosta kyselen. Eli mitkä maut ja "koostumukset"? =D kun on tullu niitä "uusia" ja isompiakin...

    ReplyDelete
  4. Kiitti torkkuvinkistä. Taistele tyttö, oot oikeutettu saamaan hoitoa. Et sä ihan terveeltä vaikuta :D Ei siis pahalla. Tarviit hoitoa. Toivon sulle kaikkea hyvää jatkossa. Kuulostipa teennäiseltä... hmm. Mut siis oikeesti, voimahaleja tai ihan mitä vaan mikä sua auttais elämässä eteenpäin. Oon ite kokenu ihmeparantumisen (syömishäröilyjä ja kakssuuntanen) ja nykyään uskon melkein mihin vaan! Olen täydellinen esimerkki hyvän hoidon vaikutuksesta hullujen elämään. Mun elämä on jopa ihan mukavaa tällä hetkellä! En olis uskonu vielä puoli vuotta sitte kun olin itteäni tappamassa. Lippu korkeelle nainen! :)

    ReplyDelete
  5. Mua väsyttäää...vaihdetaanko? Joka ilta kymmeneltä punkkaan, kun aivot ei enää pelaa .( Mitä tässä pitäisi tehdä? Tankata kahvia 24/7 ja saada kauheita vatsavaivoja, vai?

    ReplyDelete
  6. Katit nukkuukii n.18 tuntia päivästä :D

    Itse en oo taas pariin yöhön nukkunu, on ollu nyt aika oksettava olo. Ehkä synttäreiden jlkivaikutusta, ehkä ei.

    Aah ja ostin viimeks Cappucino with no sugar jauhetta kaupasta. Aah, oon koukus<3

    ReplyDelete
  7. Juu tulin osastolle M1sellä eikä sitä olla otettu vieläkään pois. Lääkärit tietää, etten ole ollut yhteistyohaluinen aikaisemmin, joten ne ei ota ilmeisesti riskejä. M1 lähtee pois kun on "suurin vaara ohitettu". En nyt tiedä olenko kuolemankielissä, mutta veriarvojen heittely voi olla huono juttu kun mulla on vuosien saatossa kehittynyt elinvaurioita.

    Ja minä kun olen aina katsonut sinun blogia ylos päin. En edes uskaltanut ensimmäiseen puoleen vuoteen kommentoida sulle kun pelkäsin jostain kumman syystä :D

    Kiitos toivotuksista ja voimia sinullekin<3

    ReplyDelete
  8. Itse oon ihan valehtelemisen mestari ja valehtelen vaikkei olisi syytäkään mutta kun ei halua/osaa/pysty kertomaan totuutta. Mutta valehtelu ja kleptomania ovat kanssa joillakin enemmän geeneissä, et sitten on taipumusta myös siihen enemmän. Jotkut ihmiset ei sitten valehtele koskaan.

    Ja tä tyyppi on pettänyt ennenkin (hän kertoi minulle kerran ku oltiin töissä) ni se mielestäni menee tosiaan, et kerran pettäjä - aina pettäjä. Ja ei kannata uskoa, jos toinen sanoo muuttuvansa - olen valitettavasti nähnyt kun ihminen on luvannu niin kymmenen vuotta (kyllä minä muutun), mutta aina teki sen asian taas, mitä hän lupasi ettei ikinä tekisi.

    Ehkä yksi pusu olisi vielä "ok", se voi olla erehdys, joka tapahtuu hetkellisen mielenhäiriön seuraksena, mutta siitä eteenpäin. Joo ei. En ymmärrä.

    Tässä blogissa: http://brassica-b.blogspot.com/ on kuva siitä cappucinosta, jota itselä on täl hetkellä hyllyssä. Ihan pidän vaikka on siinäkin kaloreita, mutta mieluummin juon sen mun yhen kahvikupin ku alan ahmiskelemaan tai muuten vaa pelleilemää ruuan kanssa. Ja helppoa ostaa ruokakaupasta kun ei tarvitse miettiä et mitä muuta ostaisi.. Ostaa vaa sen capppucinon..

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥