Monday, March 16, 2009

Let them eat cake, I'm carving something else!

C'moon oikeesti, mun pitäs opetella tekemään jotain. Päiväni koostuu tasan kahdesta asiasta: läppärin äärellä istumisesta ja syömisestä. Okei, tarkemmin ottaen yhdestä, sillä syön läppärini ääressä. Vesikannu, talouspaperit, servetit, juomalasi(t), kahvikuppi ja murokulho suosikkilusikallani löytyy aina. Plus purkkaa, pastilleja ja muita nappeja. Voisin ehkä sijoittaa kahvinkeittimen omaan huoneeseeni? Nääh, en voi luopua päivän ainoasta liikunnastani huone-keittiö akselilla. Sokerina päällä teen "joskus jotain", eli käyn kaupassa/asioilla/sosialisoidun.

Mutta kotona en tee mitään. Odotan blogien päivittymistä, etsin ja tallennan loputtomasti kuvia, sekä ihmettelen reseptisivustoja. Olen lukenut että yleinen pakkomielle ruokaan on tosi yleistä sh-potilailla ja sekös närkästyttää minua. En tahdo olla sellainen tyypillinen reseptejä keräävä lukutoukka, kun en niistä nautintoa paljoa paskaakaan tai valmista mitään. Mutta olen. Koska tahdon repiä kaiken mahdollisen maun, ravinnon ja miellyttävyyden ruoasta silloin kun sitä syön ja laitan. Plus, rakastan kuvia groteskeista ruokaporno-älyttömyyksistä, sillä samaistuessani kuvaan lilluvasta pitsarasvasta niin tapan aika hyvin carvingsejani. "Thinspiration"-saitit sen sijaan ei ole mun juttu. :--P



Mutta pidän kuvista! Rakastan, himoitsen ja hengitän kaikkea visuaalisesti miellyttävää tai kiinnostavaa. Sieluani repii, sillä piirtämistaitoni on ihan lapasesta ja ideoistani huolimatta en ikinä saa mitään tehtyä. Ennen lähdin sillä asenteella tekemään että "Ihan sama, kunhan tekeminen on musta kivaa", mutta nykyään itsekritiikki asuu valmiiksi roskakorissa ja kalliit välineeni pölyttyvät nurkissa. Kamerakin löytyisi, mutta ei energiaa opetella sen käyttöä. Noh, ainakin jaksan yhä photoshoppailla tänne postittamia kuviani.

Totta kai keittotaitojen osaaminen on säästänyt mulla pitkän pennin, sekä tuottanut paljon iloa toisille keksien, kakkujen ja muitten hiilaripommien muodossa. Se ei silti poista syvää, syvää ahdistustani ja tuskaisuutta. Tahtoisin silti vaihteeksi unohtaa kaiken ruoan suunnittelun, sillä se saa mut ahdistumaan, säätämään, myöhästelemään etc. vaikka lopulta kosken vain niihin samoihin turvallisiin aineksiin. Ja koska tykkään vakiomössöistäni niin haluaisin osata intohimoisesti unohtua tekemään jotain. Jos pystyn katsomaan tuntikausia kakkaa tosi-tv:tä, sponttaanisti pesemään kylppäriä, riehua keikoilla ja kahvitella kamujen kassa niin pitäisi pystyä kyniinkin koskemaan!

Tänään oli ensimmäinen henkilökohtainen taideterapia-kolmivarttiseni, ja vaikken muuta tehnyt kuin selostanut nämä vakiot henkilöhistoriat niin kokemuksesta jäi tosi hyvät vibat. Huom huom, tämä siis on polin oma hoitokeino - ei siis sama kuin entinen yksityisterapiani, johon mummon sponssirahat eivät enää riittäneet. Uusi Täti oli erittäin mukava ja koko boheemi askartelutila valtavilla viherkasveilla, pensselitelineillä ja kahvikupeilla(!) sai mut jo innostumaan. Hei tämähän voisi oikeasti toimia mulla, ehkä nyt ryhtyisin kotonakin taiteilemaan! Sitä ennen pitää kuitenkin väsäillä täytekakkua ystävän merkkipäivän kunniaksi, mutta luovaa toimintaa se leipominenkin kai on? ;--)

4 comments:

  1. Leipominen on ehdottomasti luovaa toimintaa, long live leipominen! Mäkin rakastan sitä koko sydämestäni (+ niitä ruokablogeja...).

    Ihanaa, että taideterapia tuntuu omalta ja hyvältä <3 Se saattaa hyvinkin madaltaa kynnystä myös kotona taiteiluun.

    Paljon voimia tässä suossa tarpomiseen, kultasein.

    ReplyDelete
  2. Ihanaa kuulla että se taideterapia oli ollut hyvä! :) Toivottavasti siitä on sulle apua, ja on mieluista. :) Voimia<3

    ReplyDelete
  3. Mä tykkään leipoa...En tiedä johtuuko se vain itsekkäästi siitä, että saan muut syömään kaikki kakkuset, jotka leivon. Täysin mahdollista, kun minä olen kyseessä.
    Mut se on terappeuttista. Kun saa tunkea kätensä pullataikinaan. Silloin alkaa kyllä joskus kuvottaa rasva yms..

    ReplyDelete
  4. Toi taideterapia kuulostaa sulle hyvältä :) Vaikutat luovalta tyypiltä. Ihailen sun kuvia. Jos siellä taideterapiassa saat jotain aikaiseksi niin tuo tänne meille näytille. Jookos?

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥