Tuesday, March 10, 2009

Miekkavalas

En muuten omista peiliä. Puuterirasiasta ei kamalasti kokokuvaa katsella, joten ainoa mahdollisuus kyyläillä lyllyviä reisiä ja roikkuvaa persettä on nousta wc-kannen päälle ja epäkätevästi käännellä kylppärin peilikaappia. Kämppis kyllä taikoi olkkariin ns. kokovartalopeilin, mutta vinosti roikkuvasta ja kuvaa hassusti venyttävästä/vääristävästä kapineesta en juuri kurki muuta kuin onko pipo suorassa. Joskus siis poikakaverilla tai mutsini tykönä aivan hämmästyn kuinka jotkut piirteeni varovasti erottuvat rasvakudoksen alta.

Mutta ei tällä kertaa. En tiedä painoani, mutta se on varmasti noussut. Jos ei viime viikosta niin viimeistään tänään, sillä menin toistamaan niitä vanhoja mokia: päivä on yhden jäätelöpallon takia pilalla, joten vittuun kaikki ja santsataan leipää yksi, kaksi ja ei helvetti - kolmannen kerran! Tähän tyttöön kyllä leipä uppoaa, uskokaa pois. Öö, ja juuri kun pääsin kirjoittamasta miten iloinen olen ollut välttäessäni noita ikuisia sudenkuoppia. Geez, here I fail again.

Tunnen itseni fyysisesti niin ravituksi, syöneeksi, isoksi ja tilaa vieväksi että palan halusta parahtaa itkuun, tarttua terävään, kirota kalorit alimpaan helvettiin ja pakottaa elopainoni oikeasti alas vaikka se vaatisi aivotyöskentelyni tippumista tankoparsan tasolle. Seliseli, sillä en edelleenkään tue/osaa paastoamista tai lenkkeilyä. Yuk yuk. Mutta kun huomenna pitäisi raahautua sh-polille lekuriin ja mua pelottaa ihan helvetisti. Enhän mä millään voi, en sen jäätelöpallon ja leipäbileitten jälkeen.

Eihän mussa tollaisen mässäyksen jälkeen voi olla vikaa. En halua viedä vastaanottoaikaa, en kehtaa nousta koko rakennuksen portaita, en uskalla näyttää ruhoani tietämättä painoani, en astua vaatteet päällä va'alle, enkä kehtaa moikata ex-osastokavereitani. Vaikka lupasin tulla. Vaikka lupasin myös poikakaverille meneväni. Vaikka saisin lisää pilleripöhnää helpottamaan alituista ahdistusta, sekä tilittämään miksi rintaani aika-ajoin puristaa. En vain uskalla, sillä maa tärisee ja rakoilee raskaiden askelieni alla. ..Antakaa mun ensin repiä tämä liika itsestäni.

6 comments:

  1. kiitos kommentistasi! :)

    ja oli kyllä hurja saavutus että melkeen kuuteen asti illalla pärjäsin nollalukemilla. :D itseasias salaisuus oli kevyt olo nimises vissyvedes ja leffassa. katoin leffaa niin en jaksanu tuntee nälkää. ja tupakka myös. että ei sen kummempaa. oli kyl vähän heikko olo, pelotti koko ajan että tuuperrun mutta ei niin käynyt koska söin. :<

    ReplyDelete
  2. Kauniita kuvia sinulle ja kauniit sivut muutenkin. Valitettavasti muuten en osaa sanoa mitään rohkaisevaa, mutta ei varmaan tarvitsekaan. Parempia vointeja toivottaen

    -Myrmyr

    ReplyDelete
  3. Ei jäätelön syönti ja kolme leipäpalaa tarkoita ettetkö olisi avun ja hoidon tarpeessa! Sitten kun pystyit syömään ilman huonoa omatuntoa ja pahaa oloa, olet parastumassa. Mutta nyt olet vielä sairas, ja sun jos jonkun täytyy mennä sinne sh-polille.

    ReplyDelete
  4. Mutta kun ne ei olleet paloja aka leivän puolukaita VAAN kokonaisia ruispaloja x___x

    ReplyDelete
  5. Kuules nyt kultapieni, oot ihan harhainen.

    Oot paljo mun mieles. Toivon niiiiin et pääsisit ylös sieltä sairauden syöksykierteestä. Maailma on niin kakka ettei kivoille ihmisille saa sattuu mitään pahaa ku niitä tarvitaan tekee maailmast parempi paikka.

    ReplyDelete
  6. Inhoan peilejä. Ne eivät ikinä anna mun olla tyytyväisiä itseeni - aina on jotain pielessä.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥