Sunday, March 08, 2009

Pikkuhyvää?

Loputtoman marinan väliin pitää omistaa pari sanaa hyvillekin päiville. Whou! siis elämä ei olekaan aina ihan syvänteistä. Ainakaan jos on voimia ja energiaa kuunnella vähän itseään sekä väistellä potenttiaalisia sudenkuoppia. Tosi usein "suoritustilanteiden" (esim. yhteisruokailut, naaman näyttäminen ulkosalla jne.) yhteydessä tulee geneeristen paineitten lisäksi myös pieni kutina mikä voisi mennä vikaan. Koetan siis pikkuhiljaa oppia ennakoimaan noilla viesteillä kuin: a) skipata asioita tekosyillä ja valkeilla valheilla - sorienvoitulla kun taas tämä migreeni.. b) heittää hanskat tiskiin yhden sattuman takia - muttaku söin jo X kcal liikaa niin ihan sama jos tyhjennän loputkin jääkaapista! Oh how rational is that?

Eli, öö, viikolla on ollut muutama kinkkinen tilanne kun olen viettänyt aikaa äidin kanssa, hermoillut ravintolan seisovassa pöydässä, ihaillut jäätelötiskejä, istunut leffailtaa pulla/sipsi/karamellimeressä luokkalaisteni seurassa, sekä puputtanut ja punkannut poikkiksen kainalossa. Saikkulomani alkamisesta on about vuosi ja silti kukaan luokkalaisistani ei osoittanut mitään juuri intressiä selittämättömälle poissaololleni. :--D Joko hymyilen tosi vakuuttavasti tai olen muutenvain niin turhaa ettei mua tarvitse kuuulostella edes poliittisesta korrektiudesta. Dunno. Ei että kaipaisin vammailulleni lisähuomiota, mutta joskus on pakko yleisesti ihmetellä suomalaisten ignorea asioita kohtaan.


Nojoo, whatever. Pääasia on että viikko on selvitty! Koskaan suoritukseni ei tietenkään ole riittävä, bentsoja menee kun pullea kokoni ja tonnipainoni ahdistaa, puhumattakaan kaikesta liiasta, liasta ja kaloreista, mutta highlightaan sitä että paljon paskemminkin olisi voinut mennä. Rinnasta kyllä painaa jatkuvasti, enkä tykkää yhtään ajatuksesta astella tällaisena pallona jälleen sh-polin lääkärille, mutta ehkä saan kuulla tarkemmin koska voisin aloittaa esim. sairaanhoitajalla juttelukäynnit jne. ~__~

6 comments:

  1. Mä luen sua. Ja aina ajattelen, että voi kuinka oot onnekas, kun sulla sentään on poikkis. Silloinhan järki (kai ainakin) sanoo, että sinä et voi olla lihava, epämiellyttävä tai ruma. Mä niin toivon, että sä parantuisit. Täällä kolmenkympin tienoilla sairastaminen on yhtä helvettiä. En oikeastaan osaa sanoa mitään: toivon vain että osaisit pitää itsestäsi, vaikka tiedän kuinka vaikeaa se on. Mutta sinulla on sentään rakas. Se on paljon enemmän kuin meillä monella. Rohkeutta ja voimaa<3

    Emmi.www.emmiemmi.vuodatus.net

    ReplyDelete
  2. Moi, mä oon seurannnu sun juttuja jo pidemmän aikaan.. Voin kokemuksesta sanoo et noi sairaanhoitajan juttelukäynnit auttaa, ainakin mulla :). Anteeksi kun nyt utelen, mutta ootko siis selittänyt sun luokkalaisille (yliopisto?AMK?) mitenkään sun poissaoloa? Ite jäin saikkulomalle tässä, ja tuntuu että kaikki on kyselemässä et mitäs nykyään teen :D. Enkä koskaan osaa vastata mitään, kun en totuuttakaan syömishäiriöstäni halua paljastaa.

    ReplyDelete
  3. Emmi, oma järkeni ei aina päinvastoin riitä tajuamaan minkä takia minulla ylipäätään on poikaystävä. Ehkä hän ei tiedä paremmasta, ehkä häntä ei haittaa karsea olemukseni jos jokin kompensoi sitä..? Kiitos silti sanoistasi<3

    Kimmie, en kamalasti. AMK-tasolla ollaan ja varmaan sen verran tiedetään et olen saikulla, mutta juuri kukaan ei ole kysellyt tai ihmetellyt sen kummemmin edes vointiani. Korkeintaan yks "Mitä kuuluu?" tms, ei edes lähimmiltä koulukavereilta. Mene ja tiedä! :--D

    ReplyDelete
  4. Heippa. Oon jonkun aikaa kanssa lukenut juttujasi ja ittellä tuo helvetti käyty läpi yläasteella/lukiossa, nykyään paljon paremmin voipana olen, ajatuksista en oo päässyt eroon, mutta tavoista ja rutiineista suurimmaksi osaksi.
    Tuo muiden ignooraaminen kannattaa ehkä osittain laskea sen piikkiin, että se on todella monien tapa osoittaa, etteivät halua tunkeilla. Hienovaraisuuden ja välinpitämättömyyden raja on Suomen tavoissa aika häilyvä, mutta ei kannata ottaa sitä liian jyrkästi itseensä. Paljon voimia ja koita jaksaa, ja vaikken itsekään kaikesta irti ole päässyt niin voin silti lohduttaa että paskan olon ja riittämättömyyden tunteen ei ole oltava osa elämää, vaikka olisikin pro ana tms.

    ReplyDelete
  5. Minä yritän kans vältellä peilikuvaani mutta joskus jämähn ja katson itseäni. Tuijotan ja tarkastelen. Ja on sellane isompi peili etesessä ja wc-ssä sellane wc-kaappi peili. Mutta yleensä loikin nopeesti peilien ohi ku en halua nähä itseäni. enenene.

    Semiahistavia ovat peilit ja vaa'at. Huhuhuh. Mäkin oon enimmäksee "OFF"-opiskelija ja pois koulusta.. Mutta ei kukaan utele eikä kysy. Ihanuus:>

    ReplyDelete
  6. Voi kuule, kyllähän poikkiksesi näkee muita naisia päivittäin. Mutta hän on juuri SINUN kanssasi. Siksi, että olet sen arvoinen, siksi että hän rakastaa SINUA, eikä niitä muita. Niin sinulla kuin minullakin on vielä paljon opittavaa itsensä arvostamisen kanssa.<3

    Emmi.www.emmiemmi.vuodatus.net

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥