Saturday, March 28, 2009

Sammuttakaa suunikin



Vaikka joku oppikirjaseliseli sanoisi nyt vastaan niin tunnen itseni vain ahmintahäiriöiseksi. Koen itseni sellaisena, vaikka syömiskohtaukseni eivät käykään aivan hallitsemattomasta mättämisestä. Syön silti liikaa, revin rajojani, tunkeudun ääriviivojeni ylitse ja kuolen kateudesta lukiessani toisten blogimerkintöjä porkkanapäivistä ja juoksulenkeistä.

Kävipä vaan taas näin että aamulla iski helkkarimoinen pahaolo, päänsärky, oksetus ja palelu. Mun kielelläni se tarkoittaa että nyt on pakko syödä, "nälätti" tai ei. Siis hei seis, eikö pahoinvointisena nimenomaan pitäisi välttää safkaa? Not in my big fat case. Olen ennenkin valittanut koko tunteen vääristymisestä, sillä en vaan osaa vieläkään saada selkoa mahan murinan, verensokerin laskun, nousun, pahoinvoinnin, euforiakiksien jne. viidakosta. Mutta ruokaa meni levein suupaloin, ylitin heti aamusta ateriasuunnitelmani, tungin currya ja aromisuolaa kaikkialle, koetin kumartua pöntölle tuloksetta (olen salaa ylpeä etten enää osaa laattailla, sillä liikasyödessäni saan aina kauhukuvat sessiointiriippuvuudesta) ja muulloin suussa on pitänyt lillua purkka ja Läkerol jos tuhat. Kiitti pahoinvointini jouduin skippailemaan taas yhdet illanistujaiset, johon olisin oikeasti halunnut osallistua vaikka teema olisi omistettu taas ruoalle..

Saas nähdä millainen henkisen itsemurhan suoritan huomenna kun astun va'alleni. Aion, vaikka en mahtuisi enää ovistakaan ulos läskieni kanssa ja jättäisin jäljet muovipinnoitettuun lattiaani. Yuk yuk. Jos meno myös muutu huomenna niin vittu ikuistan mahani kameralla ja linkkaan Galtsun etusivulle. Mutta nyt voisin jatkaa Earth Hour-hifistelyän sammuttamalla virran myös aivoistani, ja rukoilla olevani parempi herätessäni. Muussa tapauksessa voisin samantien olla heräämättä enää ikinä..

10 comments:

  1. *halaa*
    Kyllä asiat on aamulla jo paremmin, öitä :)

    ReplyDelete
  2. Kyllä kaikki näyttää huomenna paljon valoisemmalta. Ja kelloa pitääkin siirtää tunti eteenpäin. Elämme siis huomenna kesäajassa.

    Öitä. ♥

    ReplyDelete
  3. Tiedän tunteen niin täydellisesti. En itsekään varsinaisesti "ahmi", vaan syön pitkin päivää niin, että illalla huomaan kaloridalson nousevan pilviin- ja silti jatkan sitä murohiutaleiden rouskutusta. Miten tästä pääsee irti?

    Suosittelisin, ettet menisi aamulla sille vaa'alle. Sillä numerolla ei ole mitään merkitystä.

    Onko sulla muuten galleriassa kuvia?

    ReplyDelete
  4. hei, mä olen niin surkeana siitä kun ei nähtykään tiistaina.odottelin sua siellä 14.20 ja jossain vaiheessa aloin miettiä että oliko se aika sittenkin väärä...jos mokasin siinä niin olen aidosti tosi pahoillani, kai voidaan sopia uusi tapaaminen? olet mulle oikeasti tärkeä, haluan nähdä sut pian.
    C

    ReplyDelete
  5. Sitten kun vielä mietityttää se, että vaikka tämän tekeekin täysin itselleen niin ei tällä tahdo satuttaa muita. Koska senkin se voi tehdä. Poika kituu heti vieressä jos olen allapäin. Sanoppa siinä sitten, etten syö ja katso kun toinen kärsii. Ahdistavaa :/

    ReplyDelete
  6. Rakas lapsi, toivon todella paljon, että paha olosi katoaa. Sanoit, että rukoilet olevasi parempi herätessäsi, mutta olet sitä jo, olet paras, oma itsesi, persoonallinen, jolla on perhe, ystävät ja poikaystävä jotka välittävät. Pidä siitä kiinni, mitä sinulla on, todella monella muulla menee paljon - todella paljon huonommin kuin sinulla. Ole iloinen, että elät.

    ReplyDelete
  7. Kiitos kauniista sanoista ja kannustuksesta. <3

    ReplyDelete
  8. Kiitos<3
    ---
    Joskus mietin yksittäisen asian kaloreita sillä en tiedä kuinka paljon ne painavat. Mieluummin jätän syömättä ellen ahistuisi. Monesti oon ostanu tasan 100g mantelipussin, syöny yhen ja heittäny loput roskiin. Koska kaikki sanovat, että mantelit/pähkinät ovat terveellisiä yms et kohtuudella niitä pitäs jonkun verran syödä.

    Minäkin vietin eilen virratonta tuntia, parveekkeelta katoin et niin monet eivät viettäny sitä ja se oli mielestäni vähän harmi, koska ei tunti ole niin paljon mutta tuntuu että ihmiset ovat niin sähkövempain/valo-riippuvaisia. .

    Mullakin jos on paha/"sairas" olo niin syön. Vaikka pitäs välttää mutta kun tekee mieli ahmia. Ja minua ahistaa koska viime päivinä mennyt liikaa kaikkea, ja ahistaa tämä liikasyönti, sillä se aiheuttaa lihoamista. Eilenkin aamulla heräsin HiilariNaamalla ja illalla ei ollut olleskaa kiva lähtä töihin kun tunsin itseni siltä valkoseltaukolta Michellin mainoksesta. :<

    ReplyDelete
  9. voi kiitos kommentista, ja samat sanat voisin sanoa sinulle :) Kirjoitat tosi elävästi ja juuri sopivan pitkästi.

    Ja voi kyllä, saisit tulla vaikka samantien halaamaan minut terveeksi, voi kun se toimisikin niin! <3

    Ja ei, blogiani ei ole blogilista.fissä, enpä ole tuollaisesta sivusta kuullutkaan :0 Pitääkin käydä katselemassa, että uskaltaisinko lisätä blogini sinne. Miten tuo blogilista.fi toimii?

    Ja voi tyttö, toivon niin että näet elämässä vielä valoisiakin puolia, ja että edes pikkuhiljaa pääsisit ruuanmiettimiskierteistä, onhan sekin askel kohti maailmanparannusta, kenties :)

    ReplyDelete
  10. Hyi saatana kuole ruokaas bitch

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥