Sunday, March 22, 2009

Siihen ei sanat auta

Nimittäin ahdistukseen. Parina viime päivänä olen ollut suorastaan äkäinen omalle pahalle ololleni, sillä en pääse sitä pakoon edes päälle päin hyvinä päivinä. Hetken sitä on suihkunraikkas ja valmis lähtöön, on mielenkiintoa ja energian rippeitä, mutta hyvästä hetkistä huolimatta rintaani kasautuu painetta. Ykskaks maailman päälle laskeutuu näkymätön harmaus, tuskaisuus, joka haihduttaa mennessään kaikki näkymät tulevaisuudesta. Kehoni tuntuu väärältä, virheelliseltä, täysin parittomalta kappaleelta kiinni ajatuksissani. Yök.



Silti joudun olemaan itseni kanssa joka nanosekunti. En haluaisi näykkiä enempää rauhoittavia pelkästään tähän sietämättömään olemiseeni. Ennen noihin arvokkaisiin pikku pillereihin ei kehdannut koskea kuin äärimmäisessä hädässä, mutta nykyään saatan tarvita apua pelkästään makuulle käymiseen. En kuitenkaan koe itseäni bentsonarkkariksi, vaikka varmaan toleransseissa onkin käynyt jotain muutoksia, sillä onneksi pystyn välillä pitämään pamittomiakin päiviä. Mutta tahtoisin pystyä tuohon ilman maanpakoa peiton alle.

Viikonlopun voitettujen haasteiden, ravintolan seisovanpöydän ja hymyssä suin sukuloinnin, jälkeen en silti tuntenut oloani sopivaksi. Manasin ja kitisin poikaystävälleni tuosta avuttomuudestani ahdistuksen kanssa. Sen sijaan että olisin vuodattanut tyypillistä itseviha-itkuvirttäni niin kirosin minkä takia selittämättömän pahaolon pitää kuitenkin kajota kimppuuni. Lohdutukseen upposi lämpimän sylin ja viimeisimpien bentsojeni lisäksi myös puokkiin syöty Ben&Jerry's paketti ja eihelvettiherranjumala kolme banaania.

Banaania! Kaliumlähde, piristävä, monikäyttöinen ja kiva hedelmä, mutta kalorikammossani en koskaa syö banaania! Mahassa jo kuhertelevien lohiviipaleitten, ruisleivän ja salaattiannosten lisäksi nuo satsit tuntuivat siltä kuin olisin kaatanut Jalin Suklaatehtaan suihini. Mussuttaminen meni jatkumaan tämänkin päivän (hyi helvetti laardiminua ja itsekurini puutosta), mutta nyt on pakko lyödä stoppia keinolla millä hyvänsä. Sokerittomien pastillien suurkulutus aiheuttaa mulle vielä perikadon, painoni nousee taas stratosfääreihin ja maailmanloppua varten säästetyt rauhottavatkin alkavat olla loppu. Pisteenä i:n päälle olen bookannut sh-lääkäriajan huomiselle - kiva lyllertää sinne tällä lailla turvonneena. :--)

Kuvottavuuteni vituttaa ja ahdistus jälleen painaa rintaa. Nyt oikeasti seis, stop tälle kaikelle paskalle. Nyt käperryn sikiöasentoon peittoni alle ja huomenna puren tosissani hammasta yhteen. Minun on pakko laihtua. Olen näin liian iso, ruma, liikaa ja kamala. Ei mitään yritystä vaan pakko. Minun on laihduttava.

11 comments:

  1. Löysin blogisi juuri ja jään kyllä lukemaan. Mutta banaani on hyvää ♥

    ReplyDelete
  2. Voi niin tuttua tuo tuollainen ahdistus... Tekisi itsekkin mieli vain käpertyä peiton alle, mutta se itseinho ja itseviha pitää liikkeerrä...

    ReplyDelete
  3. ET saa laihtua enään yhtään enempää, oot nyt jo niin pieni.

    ReplyDelete
  4. vihaan ku se ahdistus tuhoo päiviä... Ku pitää perua juttuja tms... Jokatapaukses meni tai vaan oli, liian usein tulee sit turvauduttuu rauhottaviin ja/tai kituuttamiseen mitä liian usein seuraa kuitenki sit syömine+oks. (vihaanvihaan) ja/tai alkoholiin. Jee! Tää päivä on ollu taas NIIN taidonnäyte. Täl kertaa syytän sitä et lykkäsin liian kauan rauhottavien ottamist suosiolla. Mutku en HALUa jäädä niihin kii.

    ReplyDelete
  5. Sä et saa laihtua enää yhtään enempää! Olet jo ihan älyttömän pieni! Ja usko tai älä niin ei kolme banaania edes ole PALJON! Sun pitäisi syödä enemmän, tuolla menolla joudut taas ossalle, sitähän et varmaan halua? Pilaat elämäs jos kituutat itseäsi, älä laihduta!

    ReplyDelete
  6. Tottahan toki löydyn bloglistalta. Tässäpä linkkiä: http://www.blogilista.fi/blogi/tilaa/29352!


    Ja hei tyttö hyvä älä laihduta yhtään. Oot jo niin pieni. Ja et kai halua takaisin osastolle? ;( *Hali*

    Kiitos kehuista, olen imarreltu. Vaikka sun blogisi se vasta ihana onkin. Tätä on niin kiva lukea. <3

    ReplyDelete
  7. Olet ihan valtavan pieni ja on kamalaa ettet näe sitä itse ja kärsit "kiloistasi". olet tosi riutunut.

    ReplyDelete
  8. Anteeksi kun minä tällä tavalla utelen mutta mitkä on sun mittasi tai mikä sun BMI on? Oon lukenut sun blogia jo kauan, ja sähän oot ollu ossallakin.. Pelkään että oot niin laiha et sun kroppa ei enää kestä jos nyt alat laihduttaa taas :(.Voimia<3

    ReplyDelete
  9. Ihan itkettää ku haluat vaan laihtua, koska oot nyt jo ihan luuranko IHAN OIKEASTI.

    ReplyDelete
  10. Ihan itkettää ku haluat vaan laihtua, koska oot nyt jo ihan luuranko IHAN OIKEASTI.

    ReplyDelete
  11. Sori, mutta en halua ilmoittaa mitään tarkkoja mittojani/BMI/kaloreitani täällä blogissa.. Teksti on muutenkin tulenarkaa ja en tahdo turhaa numerovertailua sotkemaan.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥