Wednesday, March 11, 2009

Simsalabim

Lääkäriaamu. Pakko sitä on kai mennä. Vetkuttelen peiton alla mahdollisimman pitkään, saan poikkikselta kannustustekstarin, juon metrossa kahvini, pidän vain päkiät maassa etteivät reiteni leviäisi penkillä istuessa, ja törmään sairaalan portaissa liian moniin tuttuihin kasvoihin. Nolottaa. Eräs entinen hoitajani jäi jopa juttelemaan, mutta en muista keskustelusta repliikkiäkään.

Lääkäritäti on ihana ja oikeasti yrittänyt tehdä eteeni juttuja. Valitettavasti vaan masisosasto päätti vammailla, ja kuulemma en ole ainoa tapaus jonka kanssa ollaan oltu yhteistyökyvyttömiä. Sen sijaan voisin kuulemma päästä depistapausten päiväosastolle, joka ajatuksena houkuttaa enemmän kuin joku 24/7 avo-osasto, mutta kummatkin vaihtoehdot sijaitsivat jossain hornassa: toinen hankalasti toisella puolen kaupunkia, toinen ulkopaikkakunnalla. Äh. Sain hiukan harkinta-aikaa kotiin ja löysin Googlella vielä yhden päiväossan noin kahden kilometrin päästä, mutta jostain syystä sen olemassaolosta ei olla koskaan missään edes puhuttu. Äääh. Hoidon kannalta olisi niiiiin paljon helpompaa olla vielä helsinkiläinen, edes nimellisesti, mutta pelkkä henkilötietojenikin siirtäminen tietäisi monoa opiskelijakämpästäni. Voi marina.

Jotain pitäisi silti tehdä masennukseni eteen ennen kuin syömävammahoito tulisi kysymykseen. Tavallaan lohduttava kuulla, sillä tällä hetkellä muhun ei uppoa mikään väärä vastaväite kehoni koosta tai ruokamääristäni. Ei vaikka lääkäri komensi va'alla sekä käski käärimään hihani, jotta voisimme verrata käsivarsiamme. Ai ihan kuin en itse näkisi miten paksut ne ovat, heihaloo! Samaa tuloksetonta jauhantaa, joka lähes loukkaa kun en oikeasti ole mikään pieni! En edes sitä mitä vielä viime vuonna.

Kaikista pakeista huolimatta (psst, niitä juttelukäyntejä sairaanhoitajaltakaan ei heru) sh-poli ei kuitenkaan jätä heitteelle, sillä sain tänään sen odotetun soiton taideterapeutilta. Ensimmäinen yksilötapaaminen sovittiin jo perjantaille ja hymyilen innosta..

..tai hymyilin, sillä Audrey Tatou on illan leffassa kadehdittavan kaunis ja lauta. Ja minä vain mussutan ylimääräistä yöpalaa tätä kirjoittaessani. Fatso looser is fatsooo.

4 comments:

  1. Minulla on pakko istua mahollisiman penkin etureunalle aina.

    Hyvä että sait jo ajan jo näin pian.

    ReplyDelete
  2. Hassua et hän halus vertailla käsiä :s

    ReplyDelete
  3. sun kätes on niin pikkuriikkiset että ne naksahtaa kohta poikki! kunpa ymmärtäisit että tarviit apua, älä pilaa elämääs. voimia<3

    ReplyDelete
  4. Älä muuta sano tosta illan leffasta, tolta haluisin just näyttää enkä miltään muulta!

    Eikä se ole edes liikaa pyydetty, huoh.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥